Kategoria: Luemme Raamattua

Mal. 2 Luuk. 11

”Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteoilla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne.”

Todella vahvasti sanottu! Mitä tästä pitäisi ajatella? Jumalan puolelta avioliiton pysyvyyden ja elinikäisyyden ihanne on korkealla. Avioerotilastoihin perustuen voisi ehkä todeta, että Jumalalla on paljon syytä olla vihainen. 

Länsimaissa olemme jo pitkään eläneet enemmän tai vähemmän kertakäyttökulttuurissa. Valitettavasti tuo kertakäyttöisyys ulottuu tavaroiden ja materian lisäksi myös ihmissuhteisiin. On varsin helppo heittää pois ja hylätä kaikki se, mikä ei syystä tai toisesta miellytä. Uuden saa aina tilalle. Ihmissuhteissa tämä kuitenkin tarkoittaa, että moni pettyy, haavoittuu, rikkoutuu, masentuu jne. Inhimillisen tuskan ja kärsimyksen määrää on vaikea ymmärtää ja käsittää. Ehkäpä Jumalalla on sittenkin hyvin perusteltu syynsä ottaa asiaan näin vahvasti kantaa.

Tiedämme hyvin, että elämämme on rikkinäistä ja että monissa asioissa epäonnistumme. Kukaan ei siltä omassa elämässään voi välttyä. Kristillisen uskon näkökulmasta on lohdullista, että voimme aina aloittaa alusta. Helppoa se ei välttämättä ole, koska siinä joutuu tunnustamaan mm. häpeänsä, syyllisyytensä, keskeneräisyytensä, vihansa, katkeruutensa, virheensä, väärät tekonsa ja väärät valintansa. Jos tähän pystyy, saattaa olla, ettei toista samoja virheitä ja pääsee aidosti elämässä eteenpäin. Herran armosta voi kokea täydellisen anteeksiannon ja voi myös antaa toiselle anteeksi.

On harmillista, että media ja viihdeteollisuus ovat jo pitkään kaivaneet maata perinteisen avioliittokäsityksen alta pois. Mallit ja mielikuvat, joita meille tarjotaan tilalle, eivät ole Jumalan hyvän tahdon mukaisia. Tarvetta olisi perinteiselle opetukselle avioliitosta, mutta se tuntuu melkein olevan kirosana nykyaikana. Kuitenkin tuo opetus olisi erittäin tarpeellista, että erityisesti nuorilla ihmisillä olisi realistinen käsitys elämän merkittävimmän ihmissuhteen tarkoituksesta, merkityksestä, perusteista ja hoitamisesta. Eikä tuo opetus turhaa olisi jo pitempään avioliitossa olleille.

Siunaa, Herra Jeesus, avioliittoja! Anna aviopuolisoille rakkautta, yksimielisyyttä ja kykyä kohdata elämän erilaiset tilanteet yhdessä toisiaan tukien. Siunaa myös niitä, jotka solmivat avioliiton tänä kesänä.

Pekka

Mal. 1 Luuk. 10

”Mutta te häpäisette minun nimeni, kun ajattelette, että Herran pöydän saa saastuttaa tuomalla kelvottomia uhrilahjoja.” (Mal. 1:12)

Vanhassa liitossa uhrieläinten täytyi olla virheettömiä (ks. 3. Moos. 1 ja 3). Uudessa liitossa tuo virheetön, kertakaikkinen ja lopullinen uhri oli Jeesus (Hepr. 9:14). Vain Jeesuksen veressä meillä on lunastus ja rikkomustemme anteeksianto (Ef. 1:7). Häpäisemme Jumalan nimen, jos ajattelemme, että voimme päästä Jumalan yhteyteen muutoin kuin Jeesuksen kautta.

Kautta maailman on ihmisiä, jotka kantavat erilaisia uhrilahjoja epäjumalilleen saavuttaakseen heidän suosionsa. Kautta maailman on myös ihmisiä, jotka turvautuvat Jeesukseen ja antavat koko elämänsä ”pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1).

En tiedä, kenet tämä lyhyt teksti tavoittaa. Onko sinulle selvää, kummassa joukossa kuljet? Jos et vielä ole Jeesuksen joukoissa, niin rohkaisen tulemaan mukaan, sillä ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Pekka

Sak. 14 Luuk. 9

Sakarjan profetiat rohkaisivat Israeliin palannutta pakolaisten pientä joukkoa, joka oli aloittanyt kotiensa ja maansa jälleenrakennuksen. Sakarjan kirja sisältää myös runsaasti Messias-ennustuksia ja näkyjä tulevasta ajasta, jolloin Jumalan hallitsee kaikkia kansoja.

Sakarjan aikalaiset jäivät odottamaan profeetan ennustusten toteutumista. Vasta ihmiset Jeesuksen ajasta eteenpäin saivat todistaa Sakarjan kirjan messiasennustusten toteutumista. Edes Jeesus ei saanut todistaa loppujen Sakarjan profetioiden täyttymistä vaikka hän keskusteli kirkastusvuorella jopa Mooseksen ja Elian kanssa (Luuk. 9: 29–31).

Jumalan pelastushistoria toteutuukin pala palalta. On jännittävää miettiä ja kysellä, mikä rooli meidän ajallamme ja seurakunnillamme onkaan Jumalan valtakunnan tulemisessa! Olisin siinä oikein mielelläni mukana enkä vain sivustaseuraajana.

Rukoillaan meille ymmärtäväistä sydäntä ja rakkautta, että erotamme mikä on hyvää ja tärkeää (1. Kun. 3:5, 9, Fil: 1:9–10) ja että saamme voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin (2. Tess. 2:16–17).

Ehkä vallitseva koronatilanne ja nykyiset tapahtumat pääsevät Jumalan pelastushistorian lehdille!

Heli