Kategoria: Luemme Raamattua

”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu…” (Gal 3:13) Hyväksytyksi tulemisen ansaitseminen on rankkaa, se pitää jännityksessä koko ajan. Riitänkö? Kelpaanko? Miten päin minun pitäisi olla ja mitä oikein pitäisi tehdä? Voisin kuvitella Paavalin itsensä muistaneen hyvin, miltä tuntuu elää viimeinen päälle lain mukaan. Hän kirjoitti siinä kyllä onnistuneensakin. Ulkonaisesti näin varmaan olikin. Jeesus itse veti Vuorisaarnassa lain vieläkin tiukemmaksi kuin tuon ajan fariseukset. Jeesus vertasi ihmisen sanat ja ajatukset yhtä pahoiksi kuin teotkin. (Matt 5) 

 

Tätä miettiessäni muistan tutun neljän Been säännön. Ehkäpä sinäkin muistat? Olen oppinut tämän englantilaisilta. Sääntö kuvastaa hyvin tätä lainalaisuuden kysymystä.

Fariseusten malli: 1) Behave, käyttäytymisen pitää olla kunnossa -> 2) Believe, sitten pitää uskoa -> 3) Belong, nyt pääset kuulumaan joukkoon -> 4) Bless, lopulta sinua siunataankin ja olet rakastettu.

Jeesuksen malli: 1) Bless, sinua siunataan, rakastetaan -> 2) pääset mukaan joukkoon, kuulut porukkaan -> 3) Believe, usko kasvaa -> 4) Behave, haluatkin toimia oikein, käytös muuttuu.

 

Sakkeuksen ja Jeesuksen kohtaaminen kertoo hyvin tämän Jeesuksen mallin toimivuuden. (Luuk 19:1-10)  Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi hyväksymisen tavoittelemisen kierteestä. Hän rakastaa ja ottaa vastaan. Hänen rakkautensa muuttaa meidätkin. Tänään pyydän, että Jeesuksen rakkaus saisi vaikuttaa sisimmässäni kuten Sakkeuksenkin elämässä, että haluaisin elää Jumalan tahdon mukaan. En siksi, että siten ansaistisin rakkauden vaan siksi, että minua rakastetaan ja haluan rakastaa takaisin. Ehkäpä sinäkin pyydät?

 

Päivän luvun äärellä jäin miettimään sitä, että miten helposti itse ripustaudun siihen, mitä teen tai saan aikaiseksi. Miten syvässä minussa onkaan se asenne, että yritän ansaita ja saavuttaa jotain, jotta sitten olisin hyväksytty, rakastettu, kuuluisin joukkoon. Näin näyttää olleen Pietarillakin! Psykologit osaavat paremmin selittää, miten nämä mekanismit ihmisen sisimpään syntyvätkään ja miten voimakkaasta ne ohjaavat käyttäytymistä. Mutta viime kädessä lienee kyse siitä, että elämme syntiinlangenneessa maailmassa, jossa yhteys Jumalaan on rikki. Alunperin ihminen luotiin läheiseen ja avoimeen suhteeseen Jumalan kanssa. Kaikki oli hyvin. Kunnes ihminen halusi olla kuin Jumala, tietää kaiken. Tuli syntiinlankeemus ja kaikki rikkoontui. Tästä lähtien ihminen on sekä paennut Jumalaa, että etsinyt ja kaivannut pääsyä takaisin läheiseen yhteyteen. (1 Moos 3)

 

Kaikki uskonnot omalta osaltaan kuvastavat tätä tilannetta. Ihminen etsii tietä takaisin Luojansa yhteyteen. Yrittää keksiä keinoja, miten saisi Jumalan lepytettyä ja saisi rauhan Jumalan kanssa. Kaikissa muissa uskonnoissa ihminen ikäänkuin yrittää itse kiivetä tikapuita pitkin taivaaseen onnistumatta siinä, koska tikapuut eivät vain yllä niin korkealle. Kristinuskossa Jumala itse laski taivaasta alas tikapuut ja tuli itse niitä alas ollakseen ihmistä lähellä, rakasti ja rakastaa. Ja viimein Jumala itse kantaa ihmisen taivaan kotiin. ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” (Room 5:1)

 

Taas kerran muistutan itseäni siitä, että olen rakastettu. Jeesus rakastaa minuakin. Opettelen ottamaan vastaan rakkautta. Ja tältä pohjalta voin opetella rakastamaan toisia. 

”Sen elämän, jota tässä ruumissani vielä elän, elän uskoen Jumalan poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.” (Gal 2:20-21)

 

Paavali kirjoitti kirjeensä Galatalaisille 50 -luvulla jKr. Kirje on suunnattu Galatian alueella  – nykyisen Turkin aluettta – oleville pienille kodeissa kokoontuville seurakunnille, jotka olivat syntyneet alueelle Paavalin toisen ja kolmannen lähetysmatkan aikana. (Apt 16:6 , Apt 18:23) Paavalin jälkeen oli seurakuntiin tullut opettajia, jotka julistivat uskoa Jeesukseen eri painotuksin. Uusien oppien mukaan pelkkä usko ei riittäisikään pelastamaan vaan sen lisäksi pitäisi noudattaa joitakin sääntöjä. Tätä vastaan Paavali puolustautui tällä kirjeellä korostaen Jeesuksen sovitustyön rittävyyttä ainoana perustana pelastumiselle. (Gal 1:6-10)

 

Tämän ensimmäisen luvun äärellä jäin miettimään Paavalin elämänkaarta: ”Kristus on kutsunut Paavalin apostoliksi”. Paavali kertoo, että Jumala oli hänet valinnut kertomaan Jeesuksesta jo silloin, kun hän oli äitinsä kohdussa! Hän jatkaa kertaamalla taas kerran omaa elämäänsä. Hän oli oppinut, tunsi todella hyvin VT:n kirjoitukset ja noudatti niitä pilkulleen vainoten Jeesukseen uskovia. Kunnes Jeesus ilmestyi Paavalille ja hänen elämänsä sai uuden suunnan. Jumalan kutsui hänet apostoliksi. 

 

Jumalalla on hyvä suunnitelma meidän jokaisen elämään ennen kuin olemme edes syntyneetkään! Mikä ajatus! ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme….sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps 139:13-16)

Tämä näkökulma tuntuu rohkaisevalta. Jumalalla on meille jokaiselle hyvä suunnitelma elämämme varalle. Saamme elää Hänen lähellään. Kokea elämän mielekkäänä ja merkityksellisenä, yltäkylläisenä ja rikkaana. (Joh 10:10)  Toki elämä ei aina ole näin suoraviivaista, ei se ollut Paavalillakaan. Mutta raamatussa luvataan, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. (Room 8:28) Ja aina voin palata etsimään ja kysymään Jumalan hyvää suunnitelmaa kuten tuhlaajapoikakin palasi isänsä luo. (Luuk 15:11-32)

 

Tänään rukoilen, että Jumalan hyvä suunnitelma saisi toteutua. Sinun ja minun elämässä. Läheisten ihmisten elämässä. KohtaamisPaikassa…. Tapahtukoon Sinun tahtosi.