Kategoria: Luemme Raamattua

Hab. 1 2. Kor. 13

Kirjeen viimeisessä luvussa Paavali jatkaa omasta asemastaan käytävää keskustelua. Korintissa vaikuttavat valeapostolit olivat asettaneet kyseenalaiseksi Paavalin aseman ja uskon. Jakeessa viisi Paavali kääntää epäilyjen kärjen Korintin seurakuntalaisiin: vaikuttaako Kristus heissä/heidän keskellään? Niin korinttilaisten kuin meidänkin tulee ensin tutkia omaa sydäntämme ennen kuin asetamme toisten uskon kyseenalaiseksi.

Kirje loppuu siunaukseen, joka on käytössä laajasti: Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys! Otetaan tämä siunaus vastaan tälle päivälle itse kukin.

Mika

Nah. 3 2. Kor. 12

Paavali kuvaa kokemiaan ilmestyksiä puhumalla ikäänkuin jostain toisesta henkilöstä. Paavalin kohtaaminen Jeesuksen kanssa oli käänteentekevä ja Jeesus puhui Paavalille eri tavoilla hänen lähetysmatkoillaan. Tässä luvussa kuvattu on erityisen merkittävä tapahtuma Paavalin elämässä. Hän kuitenkin toteaa, että vaikka hän voisi perustella asemaansa näillä ilmestyksillä, niin hän ei sitä tee. 

Näyt ja ilmestykset ovat kuitenkin Paavalin kutsun ja tehtävässä jaksamisen kannalta erityisen tärkeitä hänelle itselleen. Hän ei voi ylpeillä niillä, sillä Herra on jättänyt Paavalille pistävän piikin ruumiiseen. Tämä piikki piti Paavalia pienellä paikalla. Emme tiedä mihin Paavali tässä viittaa. Hänellä saattoi olla jokin sairaus. Hän oli rukoillut kolme kertaa vapautumista tästä, mutta Herra oli vastannut näin: “Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”  Sen takia Paavali sanoi iloitsevansa heikkoudestaan, sillä heikkona hän on voimakas.

Paavalin saama vastaus on sellainen, joka on hyvä pitää mielessä. Minun armoni riittää sinulle. Haluan tarttua tähän sanaan tänään.

Mika

Nah. 2 2. Kor. 11

Paavali käy varsin suoraan hyökkäykseen valeapostoleja vastaan. Valeapostolien toiminta  on varmaan Paavalin vastoinkäymisistä kaikkein rankin. Paavali luettelee melkoisen listan vastoinkäymisiä, joita hän on kohdannut lähetysmatkoillaan. Listan lopussa on mainittu huoli kaikista seurakunnista. Valeapostolit nousivat kristittyjen sisältä ja saivat vastakaikua seurakunnissa, etenkin Korintissa. Ulkoiset vastukset olivat rankkoja, mutta ehkä sittenkin helpompi ottaa vastaan.

Jakeessa 30 on hieno kiteytys: Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani. Olisikohan tämän taustalla se, että nuo mainitut väärät opettajat esiintyivät varmasti ja korostaen omaa asemaansa? 

Tämän luvun äärellä mietin Paavalin kutsua laajemmin. Hän on kaikkein merkittävimpiä ihmisiä koko ihmiskunnan historiassa. Hän kutsunsa oli vahva ja lähetysmatkojen ja kirjeiden merkitys valtava. Ja kaiken keskellä hän koki todella suuria koettelemuksia. Monet asiat Paavalin elämässä puhuttelevat yhä uusia sukupolvia. Hän oli uskollinen saamalleen tehtävälle. Antakoon Herra meille rohkeutta täyttää oma paikkamme tänä aikana.

Mika