Kategoria: Luemme Raamattua

Nah. 1 2. Kor. 10

Nahumin kirjan luvusta nostan esille yhden jakeen, jonka haluan jättää mieleemme tänään: “Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen.” 

Korinttilaiskirjeen  luvusta alkaa jakso, jossa Paavali puolustaa asemaansa apostolina. Korintin seurakunta oli syntynyt Paavalin toisen lähetysmatkan seurauksena, Apt 18:1-18. Paavalin asema Jeesuksen kutsumana apostolina oli tullut ilmi siinä, että Korintin seurakunta oli ylipäänsä syntynyt. Paavalin käynnin jälkeen sinne oli tullut vääriä opettajia ja seurakunnassa oli pahoja eettisiä ongelmia. Nuo väärät opettajat pyrkivät asettamaan Paavalin outoon valoon, kyseenalaistamaan hänet. Heidän mukaansa Paavali oli erilainen paikan päällä ollessaan kuin mitä hän oli kirjeissään. Paavalin esiintymistaidotkin kyseenalaistettiin, 10:10.

Luvun viimeinen jae sisältää opetuksen, joka on hyvä pitää mielessä: Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee. Jos Jumala kutsuu meitä johonkin tehtävään, niin voimme luottaa siihen, että Hän myös avaa ovet siihen juuri oikeaan aikaan. 

Tässä viitataan Korintissa syntyneseen tilanteeseen, jossa valeapostolit olivat saaneet tilaa. Heillä saattoi olla omia suosittelijoitaan, mutta itse Herra ei ollut heitä kutsunut. Nämä opettajat olivat ilmeisen rohkeita esiintyjiä, mutta he eivät olleet luotettavia eikä heidän työstään seurannut hyvää hedelmää pitkällä aikavälillä. 

Mika

Miika 7 2. Kor. 9

Otan tänäänkin esille Miikan kirjasta yhden jaejakson, 7:18-20. Näissä jakeissa korostetaan anteeksiantamuksen kokonaisvaltaisuutta. Vt:n ajan uhrikäytännöt olivat vain aavistus tulevasta. Miikan kirjassa loppuluvuissa näkyy selkeästi Jeesuksen merkitys ja se, miten ihmisen suhde Jumalaan rakentuu anteeksiannon ja armon pohjalle. Jakeessa 19 kuvataan anteeksiantoa siten, että anteeksiannetut synnit heitetään meren syvyyteen. Jostain on mieleeni jäänyt ajatus siitä, että rannalla on lisäksi kalastuskielto. Anteeksiannettuja syntejä ei pidä etsiä tai kalastella meren syvyyksistä!

Paavali jatkaa opetusta antamisesta. Tässä luvussa tulee muutama uusi näkökulma. Ensinnäkin antamisen tulee perustua omaan päätökseen ja harkintaan. Kun annamme iloiten, niin olemme ymmärtäneet antamisesta olennaisen näkökulman. Antamiseen liittyy monen muun elämänalueen lailla jakeen kuusi lainalaisuus: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja se, joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Tätä periaatetta voi mielestäni soveltaa luontevasti seurakuntaelämään laajemminkin. Kun kylvämme vieraanvaraisuutta, niin rakennamme vieraanvaraista seurakuntaa. Kun panostamme lapsiin ja koululaisiin, niin tulemme näkemään seurakunnassa aikanaan varkkareita, nuoria, opiskelijoita ja nuoria aikuisia. Jos pidämme esillä säännöllisesti rukousta toistemme puolesta, niin siitä tulee hiljalleen luonteva osa seurakuntalaisten elämää. Mitä kylvämme, sitä niitämme.

Jakeesta 10 eteenpäin Paavali puhuu  siemenen moninkertaistumisesta. Jumala pitää huolta tarpeistamme ja palkitsee jollain tavalla meidät, kun annamme omastamme. Antaminen synnyttää kiitollisuutta ja rukousta. Luku loppuu siihen, mikä oli esillä jo edellisessä luvussa: kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan! Antamisen esikuva on Jumala itse. Hän antoi Jeesuksen tulla köyhäksi, jotta me rikastuisimme hänen köyhyydestään.

Mika

Miika 6 2. Kor. 8

Miikan kirjassa on tällekin päivälle merkittävä sana: “Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” 

Päivän Ut:n luvussa Paavali opettaa antamisesta. Makedonian kristityt olivat innokkaita antamaan omastaan, vaikka olivat köyhiä. Tämä on hyvin puhutteleva kuvaus. Paavali kiteyttää opetustaan aiheesta jakeessa 9: Jeesus tuli meidän tähtemme köyhäksi, jotta me voisimme rikastua hänen köyhyydestään. Jeesuksen osoittama armo on antamisessa paras motivaation lähde. Antamiseen ei pidä liittää pakkoa tai syyllistämistä. 

Jakeessa viisi tulee esille tärkeä näkökulma omastaan antamiseen: “…ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille.” Antaminen on asenne, joka heijastuu laajasti kaikkiin asioihin elämässä. Voimme antaa aikaamme, osaamistamme, varojamme, lahjojamme tai vaikka kotimme palvelemaan Jumalan valtakuntaa. Teimme viime syksynä vierailun erääseen seurakuntaan, jossa seurakunta tarjosi vieraileville puhujille mahdollisuutta yöpyä erään seurakuntalaisen mökillä. Meillä ei ollut yöpymisen tarvetta, mutta tämä seurakuntalainen haluaa kuulemma palvella seurakuntaansa  antamalla mökkinsä puhujavieraiden käyttöön ja ostamalla jääkaappiin ruuatkin valmiiksi. 

Luvun loppuosassa kuvataan koskettavasti Titusta ja hänen matkatovereitaan. He olivat innostuneita tehtävästään viedä rakkauden lahjaa Jerusalemiin. Paavali sanoo, että matkaan lähetetään Tituksen mukana muitakin miehiä. Hänelle oli tärkeää, että he toimivat lahjan kanssa oikein ja vastuullisesti niin ihmisten kuin Jumalan edessä. Tämäkin on tärkeä periaate. Raha-asiat tulee seurakunnassa hoitaa avoimesti ja vastuullisesti.

Mika