Kategoria: Luemme Raamattua

Dan. 8 Mark. 14

Danielin kirjassa on muutamassa kohdassa viittaus ”lopun aikaan” (Dan. 8:17, 19; 12:4). Sama ilmaisu tulee esille myös muutaman kerran Uuden Testamentin puolella (1. Kor. 10:11; Hepr. 9:26; Jaak. 5:3; 1. Piet. 1:20; 2. Piet. 3:3; Juud. 1:8).

Erilaisia tulkintoja on esitetty siitä, miten tuo ”lopun aika” pitäisi määritellä. Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatussa todetaan, että ””lopunaika” viittaa ajanjaksoon, joka alkoi pakkosiirtolaisuuden loppumisesta ja päättyy Kristuksen toiseen tulemiseen.”

Kyseessä olisi siis huomattavan pitkä ajanjakso, joka alkoi jo noin 500 eKr. ja joka jatkuu edelleen.  Minusta tämä on lohdullinen näkökulma, koska muistan, miten vasta uskoon tulleena nuorena jotenkin ahdistuin lopunaikoja koskevasta keskustelusta, joka tuntui keskittyvän siihen, että juuri nyt eletään erityisiä lopunaikoja ja että aikojen merkkejä pitää tarkasti tutkia. Ei tässä sinänsä varmaankaan mitään väärää ole, koska sen voisi katsoa liittyä valvomiseen (vrt. Mark. 13:33-37), mutta liiallisuuksiin vietynä se voi suunnata ajatuksemme vääriin asioihin.

Onneksi sain tutustua tähän lohdulliseen näkökulmaan jo varsin pian uskoontuloni jälkeen. Sanoohan Jeesus itsekin toisesta tulemisestaan (Mark. 13:32): ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.” Keskitytään siis kaikessa rauhassa Jeesukseen ja luotetaan siihen, että Jumalalla on asiat ja aikataulut hoidossa. Lopputulos tulee olemaan hyvä.

Pekka

Dan. 7 Mark. 13

Maailman- ja ihmiskuntien historia on mielenkiintoista ja monivivahteista, mutta ei aina niin kovin mukavaa luettavaa. Tämänkin päivän tekstit kuvaavat varsin inhorealistisesti, miten hallitsijat ja kansakunnat käyvät taistelua toisiaan vastaan. Eikä se pelkästään jää tähän, vaan taistelua käydään myös Jumalaa vastaan.

Pieni ihminen, joka pääsääntöisesti varmaankin haluaisi elää rauhallista elämää, tallautuu historian suurten pyörien alle, kun suuret johtajat vainoharhaisine pelkoineen ja suuruudenhulluine kuvitelmineen tallustelevat maailmanhistorian näyttämöllä ja katoavat vuorollaan lopulta historian hämärään.

Onneksi Jumala on jo etukäteen ilmoittanut, että tarinalla on onnellinen loppu. Sen voi lukea esimerkiksi seuraavista jakeista: Dan. 8:26-27 ja Mark. 13:24-27.

Pekka

Dan. 6 Mark. 12

Jeesus kohtasi eläessään enemmän tavallisia heikkoja, sairaita ja köyhiä ihmisiä kuin terveitä, itseriittoisia ja korkealle arvostettuja. Jeesus sanoi, että autuaita ovat hengessään köyhät. Hän sanoi myös, että Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten.

Jeesus sanoo sitten lainoppineelle, että lain tärkein käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä (j. 30–31). Mutta miten heikot, sairaat, köyhät ja tarvitsevat ihmiset pystyvät rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja yhtä lailla itseään sekä lähimmäistään? Ainakin minulle Jumalan, itseni ja lähimmäisen rakastaminen on ollut työläs taakka ja olen kokenut siinä paljon epäonnistumista.

Apostoli Johannes muistutti, että Jumalan rakastaminen ja hänen käskyjensä pitäminen eivät ole raskaita asioita (1. Joh. 5:3). Jeesus itsekin sanoi, että hänen ikeensä on hyvä kantaa ja kuormansa kevyt (Matt. 11:30). Jotain on siis nyrjällään, jos Jumalan rakastaminen on raskasta ja koemme jatkuvasti riittämättömyyttä suhteessa itseemme ja lähimmäiseen.

Jeesuksen sanat ja Jumalan totuus vapauttavat tässäkin asiassa. Usko on Jumalan lahja (Ef. 2:8) ja Jumalan tekoa sekin (Joh 6:29). Mekin olemme Jumalan tekoa. Olemme siis jo olemukseltamme Jumalan muovaamia. Jumala on luonut meidät tekemään hyviä tekoja (Ef. 2:10) eli rakastamaan. Rakastaminen on jo luomisen perusteella osa meitä. Meidän ei tarvitse ryhtyä tekemään mitään, mikä olisi Jumalan luoman uuden luonteemme vastaista. Kun vietämme aikaa Jeesuksen kanssa, rakkaus Jumalaa, itseä ja lähimmäisiä kohtaan valtaa tilaa. Vanhoista tavoista ja tottumuksista irti päästäminen ja uusien Jumalan mielen mukaisten ajattelu- ja toimintatapojen omaksuminen tosin teettää työtä ja vaatii harjaantumista kuten minkä tahansa uuden taidon tai ajattelutavan oppiminen. Meillä on kuitenkin paras mahdollinen opettaja, Jumalan Pyhä Henki.

Pyhän Hengen läsnäoloa viikon ensimmäiseen päivään ja koko viikkoon!

Heli