Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 33 Apt. 19

Efeson seurakunnasta tuli Paavalille läheinen. Efesolaiskirjeessä on Paavalin koskettavia rukouksia efesolaisten puolesta. Paavali vaikutti kaupungissa kaksi vuotta, jona aikana kaikki Aasian maakunnan asukkaat saivat kuulla Herran sanan, 19:10. Tämä kuulostaa uskomattomalta. Paavalin työ oli määrätietoista. Hänen julistukseensa liittyi vahva Pyhän Hengen toiminta. Luvun alussa kerrotaan siitä, miten heti Efesoon tultuaan Paavali kasteen jälkeen laittoi kätensä opetuslapsijoukon päälle ja nämä täyttyivät Hengellä. Ehkä tämä tapahtuma antoi viitteitä siitä, miten evankeliumi menestyi alueella. Paavalin vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle ja sairaita parani ja pahoja henkiä lähti ihmisistä, 11-12. Tämä on vaikuttava kuvaus siitä, mitä Jumala vaikutti Paavalin toiminnan kautta. 

Roomalaiskirjeen luvussa 15 Paavali kiteytti toimintaansa näin:“Kristuksen Jeesuksen kunniaksi kerron siitä, mitä olen saanut aikaan palvellessani Jumalaa. 18. En näet rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on minun kauttani tehnyt saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, 19. tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla. Näin olen vienyt päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen kiertäen kaikkialla Jerusalemista aina Illyriaan saakka.” Tunnusteot ja ihmeet liittyivät Paavalin julistukseen ja korostivat Herraa Jeesusta. Lähetystilanne oli erityisen otollinen maaperä sille, että Pyhä Henki vahvisti Paavalin julistuksen käytännön tasolle. Minusta tuntuu siltä, että taidamme elää yhä enemmän lähetystilanteessa omassa maassamme ja kaupungissamme.

Mika

Hes. 32 Apt. 18

Jos edellisessä luvussa syntyi vaikutelma, että ateenalaisille sanoma Jeesuksesta oli vain yksi mielenkiintoinen vaihtoehto lisää uskontojen markkinoilla, niin Korintin kaupunki oli hedelmällistä maaperää. Aquila ja Priscilla olivat tulleet Korinttiin sen takia, että heidät oli karkotettu kristittyinä Italiasta. Tässäkin tapauksessa ikävältä vaikuttava asia kääntyi eduksi Jumalan valtakunnan näkökulmasta.

Paavalilla oli näin tukijoukko Korintissa. Jumala selvästi halusi Paavalin panostavan Korinttiin, sillä jakeissa 9 ja 10 on Jumalan erityinen sana Paavalille: 

Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille: »Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene.  Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani.» Tämä johti siihen, että Paavali viipyi kaupungissa1,5 vuotta. Seurakunta sai parasta mahdollista opetusta tuon ajan. 

Luvun loppupuolella Paavalin toinen lähetysmatka päättyy ja pienen tauon jälkeen hän lähtee vielä kolmannelle matkalle. Kaikilla matkoilla Paavali sai kokea tarkkaa johdatusta ja Jumalan huolenpitoa. Tosin hän koki samalla myös ankaraa vastustusta. Paavalin strategiaan kuului perustaa avainpaikkoihin seurakunnat, jotka tulisivat olemaan jatkoa ajatellen tärkeitä keskuksia Jumalan valtakunnan työssä. Tämänkin luvun äärellä rukoilen, että olisin herkkä kuulemaan Herraa ja ymmärtämään Hänen tahtonsa eri tilanteissa.

Mika

Hes. 31 Apt. 17

Paavali osasi puhua eri kuulijakunnille tilanteen vaatimalla tavalla. Tessalonikassa ja Beroiassa hän puhui juutalaisille ja niinpä hän liittyi Vt:n kirjoituksiin osoittaen niiden puhuvan Jeesuksesta. Ateenassa hän puolestaan puhui pakanoille, jotka eivät tunteneet Vt:a. 

Ateenassakin oltiin uskonnollisia, sillä kaupungissa oli paljon epäjumalankuvia. Paavali piti Areiopagilla puheen, jossa lähti liikkeelle ihmisten luontaisesta kaipuusta Jumalan puoleen. Paavali sanoi mm. näin: “…jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” Jeesus sanoi julkisen toimintansa alussa, että Hänessä Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen, niin yhteys syntyy heti. Jeesus on lähellä, käden ulottuvilla. Silloin kun ihminen kääntyy Hänestä pois, niin Hän tuntuu kaukaiselta. Parannus merkitsee suunnan muuttumista, kääntymistä Jeesukseen päin.

Ateenalaisten keskuudessa ei näyttänyt syntyvän laajempaa liikehdintää, vaikka jotkut tulivatkin uskoon. Sinnekin syntyi mitä ilmeisimmin pieni seurakunta. Ateena ei ollut niin otollista maaperää kuin luvun alun Tessalonika tai edellisen luvun Filippi.

Mika