Tämä heprealaiskirjeen 11 luku on yksi lempikohdistani raamatussa. Sen nimiluettelot puhuttelevat. Kuinka moni ennen minua on jo uskossa vaeltanut ja perille päässyt! Heidän esimerkkinsä rohkaisee. Kaikkia nimiä en muista niin, että muistaisin heidän tarinaansa Vanhassa testamentissa. Mutta Abraham ja Saara sekä Joosef ja Mooses linevät meille tutuimpia – niin ainakin minulle.
Kukaan uskonsankari ei päässyt elämässään helpolla. Usko ei siis poistanut elämästä vaikeuksia. He joutuivat odottamaan vastauksia – osa vuosikausia. Osa ei eläessään ehtinyt nähdä lupausten täyttymystä. Usko ei siis takaa nopeita, helppoja vastauksia.
Mutta usko antaa uuden näkökulman elämään. Antoi näille tämän luvun sankareille ja antaa meillekin. Usko ei ole tunne vaan pikemminkin päätös luottaa Jumalan antamaan lupaukseen vaikkei kaikkea itse ymmärräkään. Usko kantaa, nostaa katseeni katsomaan pidemmälle, perille asti. Usko rohkaisee ja rauhoittaa sisimpääni silloin, kun joudun odottamaan ja painiskelemaan keskeneräisten asioiden kanssa. Voin uskon silmin katsoa pidemälle: ”Jumala jo tämän asiani on ratkaissut ja vielä joku päivä tämäkin asia on minullekin selvinnyt parhain päin.” Kun uskon Jumalan lupauksiin, niin silloin uskoni on vakaalla pohjalla.
Vanha käännös sanoo: ”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”, Hepr 11:1 Missä asiassa tai tilanteessa sinä ja minä tänään tarvitsemme ojentautumista uskon mukaan?
– Tiina