Viikko 32

Maanantai: Sananl. 19 2. Kor. 8

Toisessa korinttilaiskirjeessä teema vaihtuu ja kahdeksas ja yhdeksäs luku pyörivät Jerusalemin kristittyjen auttamisen ympärillä. Keräysasia liittyi isoon kuvaan sikäli, että kun Paavali aikoinaan väänsi kättä siitä, missä määrin pakanakristittyjen tulisi noudattaa juutalaista lakia (Apt. 15), sovittiin että Paavali keskittyy ei-juutalaisiin, mutta nämä kuitenkin avustaisivat köyhiä juutalaisia. (Gal. 2:10) Avustaminen oli siis paitsi humanitääristä auttamista, myös muistutus ja osoitus siitä, että kristityt ovat kaikki samassa veneessä taustastaan riippumatta.
 
Luvussa on erittäin hyviä periaatteita antamisesta. Ensinnäkin voimme vilpittömästi iloita siitä, että joku antaa! Toiseksi, antamisesta on hyvä puhua ja luoda siihen mahdollisuuksia. Kolmanneksi, kenenkään ei tule antaa enempää kuin mihin itsellä on varaa, eikä kokea huonoa omaatuntoa, vaikka ei pystyisi kolehtiin osallistumaankaan. Ja neljänneksi, raha-asioissa on syytä toimia tarkasti, rehellisesti ja läpinäkyvästi: Paavali ei esimerkiksi ottanut itse rahoja viedäkseen, vaan laittoi asialle Tituksen ja lisäksi pari lahjoittaneiden seurakuntien edustajaa. Paavali tai Titus varmasti olisivat hoitaneet homman rehellisesti yksinkin, mutta Paavalille oli tärkeää hoitaa homma niin, ettei ulkopuolisille voisi jäädä epäilyksiä (jae 20).
 
Päivän sananlasku: ”Talo ja tavara peritään isiltä, mutta viisas vaimo on Herran lahja.” (jae 14)
 
Tänään pyydän viisautta raha-asioihin, kiitän kaikista perheistä ympärilläni ja rukoilen johdatusta niille tuttaville, jotka kaipaavat puolisoa rinnalleen.
 
 

Tiistai: Sananl. 20 2. Kor. 9

Paavali jatkaa raha-asioilla ja kertaa moninkertaistumisen periaatteita. Jumalan valtakunnassa monet asiat menevät samalla periaatteella: jos yrittää varmistella tai ahnehtia asioita itselleen, ne valuvat ikään kuin läpi sormien, eikä käsiin jää mitään. Mutta jos omastaan antaa kitsastelematta, Jumala korvaa sen moninkertaisesti tavalla tai toisella. ”Minä lapioin rahaa ulos ja Jumala lapioi sitä takaisin sisään – mutta Jumalalla on suurempi lapio!” sanoi R. G. LeTourneau, yksi maailmanhistorian avokätisimmistä lahjoittajista.
 
On myös hyvä huomata, ettei antamisessa ole kyse vain rahaliikenteestä vaan kyseessä on syvästi hengellinen asia. Se, että annan määrätietoisesti omastani – ehkä jopa niin, että se hiukan kirpaisee, on yksi tapa palvoa Jumalaa. Jakeessa 12 Paavali sanoo antamiseen viitaten ”tämän palveluksen toimittaminen”, kreikaksi leitourgia, siis liturgia eli jumalanpalvelus. Antamisesta on siis hyötyä lahjan saajalle, mutta se tuo myös itsessään kiitosta ja kunniaa Jumalalle.
 
Päivän sananlasku: ”Omaisuus, jota ahneesti haalitaan, ei lopulta ole siunaukseksi.” (jae 21)
 
Tänään rukoilen, että näkisin kaiken omaisuuteni Jumalan omaisuutena enkä omanani.
 
 

Keskiviikko: Sananl. 21 2. Kor. 10

Toisen korinttilaiskirjeen loppuosa muodostaa ihan oman kokonaisuutensa, jossa Paavali puolustaa omaa asemaansa. Jakso on niin erityylinen, että se saattaa olla alunperin osa toista Paavalin kirjettä, mahdollisesti ns. kolmas kirje. (Paavali siis kirjoitti tiettävästi ainakin neljä kirjettä Korinttiin, Raamatun 1. korinttilaiskirje on kirjeistä toinen ja 2. korinttilaiskirje neljäs. Yksi selitysmalli on, että tämä jakso olisi se kolmas kirje.) Mahdollista on sekin, että Paavali on kirjoittanut nämä luvut myöhemmin, ehkä kuultuaan uusia terveisiä Korintista.
 
Korintti oli aika moniongelmainen seurakunta ja Paavalia kohtaan oli esitetty monenmoista kritiikkiä. Paavali oli vieraillut Korintissa jo pari kertaa, mutta vierailut eivät olleet menneet ihan putkeen. Paavalin kannalta puolustautuminenkin oli tietysti hankalaa, kun hän ei ollut itse paikalla vaan kuuli mahdollisesti vasta paljon myöhemmin, mitä seurakuntaan kuului. Syystäkin Paavali ihmettelee, minne hänen arvovaltansa on kadonnut, vaikka hän oli ensimmäisenä kertomassa korinttilaisille evankeliumia.
 
Päivän sananlasku: ”Noudata oikeutta ja vanhurskautta, se on Herralle enemmän kuin teurasuhri.” (jae 3)
 
Tänään rukoilen, että ymmärtäisin aina, mikä on oikein ja osaisin toimia oikein ristiriitatilanteissa.
 
 

Torstai: Sananl. 22 2. Kor. 11

Paavalin vastauksista pystyy rivien välistä päättelemään, millaisia vastustajia Paavalilla Korintissa oli. He olivat kyllä nimellisesti (juutalais)kristittyjä, mutta heidän julistuksensa oli perustavalla tavalla pielessä. He olivat nähtävästi kritisoineet ainakin Paavalin esiintymistä ja taustaa. Paavali ei ottanut korinttilaisilta rahaa, joten hän saattoi muualta saatujen lahjoitusten lisäksi ansaita elantonsa käsillään, mitä ehkä pilkattiin myös.
 
Luvun loppuosan Paavali lätkiikin sitten pöytään kaikki vaikeudet ja kärsimykset, joita on joutunut käymään läpi. Ihan vain osoittaakseen, että on tosissaan asiansa kanssa. Listassa on mielenkiintoista, että huoli eri seurakuntien tilanteista aiheutti Paavalille samaa luokkaa olevia kärsimyksiä kuin kaikki aineelliset tuskat. Paavali siis todella välitti seurakunnistaan.
 
Päivän sananlasku: ”Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.” (jae 6)
 
Tänään rukoilen viisautta kaikille meille vanhemmille, että osaisimme välittää oman hengellisen perintömme eteenpäin.
 
 

Perjantai: Sananl. 23 2. Kor. 12

Paavali kertoo vielä ilmestyksistäänkin, ehkä hänen kilpailijansa olivat vedonneet myös johonkin saamaansa ilmestykseen ja Paavali joutui vastentahtoisesti pistämään paremmaksi… Paavalin kokemus lienee ollut vähän samantapainen Johanneksen ilmestyksen kanssa, mutta Paavalin tehtävä ei ollut kertoa näystään tarkemmin. Korinttilaiset kaipasivat todisteita siitä, että Paavali puhuu Jeesuksen sanoja (13:3), joten ilmestyskertomus vastaa ehkä siihenkin.
 
Kuten sanottua, Korintissa oli ongelmia moneen lähtöön ja eräät seurakunnan jäsenet elivät moraalittomampaa elämää kuin ulkopuoliset. Paavali oli varmasti kuullut erilaisia huhuja seurakunnan tilanteesta ja oli aiheestakin huolissaan. Ei Paavali siis käy tätä keskustelua itseään puolustaakseen vaan varmistaakseen, että seurakunnassa asiat menisivät hyvään suuntaan.
 
Päivän sananlasku: ”Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään.” (jae 17)
 
Tänään rukoilen, että minä ja me kaikki seurakunnassa osaisimme elää puhdasta ja pyhää elämää Jumalan kunniaksi ja omaksi parhaaksemme.
 
 

Lauantai: Sananl. 24 2. Kor. 13

Kirjeensä viimeisessä luvussa Paavali toivoo, että puhe tepsisi, eikä hänen tarvitsisi seuraavalla vierailullaan turvautua ”ankaruuteen”. Ylipäätään näitä Paavalin tekstejä on mielenkiintoista lukea siltä kantilta, että muualla hän puhuu sopuisuudesta, ymmärtäväisyydestä ja kärsivällisyydestä toisia kohtaan. Paavali oli kuitenkin valmis ampumaan kovillakin tilanteen niin vaatiessa – kuten Jeesuskin. On tärkeää selvittää itselleen, mikä on sitä luovuttamatonta totuutta, josta ei voida tinkiä mistään hinnasta. Ja mikä taas on vähemmän tärkeää, sitä mistä voidaan keskustella ja hakea kompromisseja, vaikka meillä kaikilla onkin omat näkemyksemme.
 
Päivän sananlasku: ”Älä todista toisesta väärin – ethän tahdo pettää ketään puheellasi?” (jae 28)
 
Tänään rukoilen, että osaisin puhua toisista asiallisesti, muuntamatta totuutta mihinkään suuntaan.
 
 

Sunnuntai: Sananl. 25 Gal. 1

Uuden testamentin puolella siirrytään Galatalaiskirjeeseen. Toisin kuin muut Paavalin eri seurakuntiin lähettämät kirjeet, Galatia ei ollut kaupunki vaan alue nykyisen Turkin keskiosissa. Kirjekään ei siis ole osoitettu pelkästään yhdelle seurakunnalle vaan kiertokirjeeksi kaikille alueen seurakunnille. Teema on kuitenkin samantapainen kuin edellisessäkin kirjeessä, Paavali hämmästelee, miten galatalaiset ovat kääntyneet lakihenkiseen juutalaisuuteen, kun heidän piti olla vapaita kristittyjä.
 
Paavali käyttää tässäkin kirjeessä paikoitellen aika kovaa kieltä. Itse asiassa jo kirjeen alku on aika karu, vaikka emme siihen välttämättä kiinnitäkään huomiota. Muissa kirjeissään Paavali sanoo yleensä aina vastaanottajasta jotain kaunista ja rohkaisevaa. Galatalaisille ei sanota muuta kuin pelkkä ”tervehdin Galatian seurakuntia”…
 
Martti Lutherille Galatalaiskirje oli erittäin tärkeä vanhurskauttamisopin takia. Lainataan tähän loppuun pätkä Lutherin ”Galatalaiskirjeen selitys”-opuksen esipuheesta:
”Tämä opettaa, kuinka meidät on lunastettu vapaiksi synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta ja kuinka meille on lahjoitettu iankaikkinen elämä: vanhurskauttamista emme ole saaneet aikaan me itse, saati sitten tekomme, jotka merkitsevät vielä vähemmän, vaan apuun on rientänyt eräs ulkopuolinen. Hän on Jumalan ainutsyntyinen Poika, Jeesus Kristus.”
 
Päivän sananlasku: ”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.” (jae 11)
 
Tänään rukoilen, että Paavalin ja Lutherin tapaan osaisin sanoa oikeita asioita oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
 
 

Heikki

 

Viikko 31

Sananlaskut

Sananlaskut ovat heprealaista runoutta, jossa on rakenteena ajatuksen toisto. Eli ensin esitetään pääajatus, sitten se toistetaan eri sanoin (esim. 15:33, 16:20-21), täydennetään sitä (esim. luku 16: 23-25) tai esitetään vastakohta (esim. lukujen 12-13 sananlaskut). Näin ollen merkityksen ei ole edes tarkoitus olla eksakti, vaan ennemminkin ajatussuunta. Kyse ei ole kaiken kattavista totuuksista, vaan perusperiaatteita, joihin on myös poikkeuksia, koska elämä ei ole yksinkertaista.

Sananlaskuissa näkyy, että ihminen on edelleen samanlainen. Viisas, tyhmä, laiska, ahkera, oikeamielinen, jumalaton, petollinen, uskollinen. Ihmisenä kasvaminen on sitä, että elämän aikana kartutetaan viisautta ja ymmärrystä. Tähän Jumala kutsuu meitä. Sananlaskujen pohdiskeleminen on yksi tie viisauden kartuttamiseen. Rakenteen ymmärtäminen auttaa tässä. Itse olen tykästynyt erityisesti toistoa sisältäviin jakeisiin, sillä pohtimalla sitä, millä perusteella nämä tarkoittavat samaa, pääsen yleensä ydinmerkityksen äärelle ja pohtimaan omaakin toimintaani.

2. Kirje korinttilaisille

Toinen kirje korinttilaisille on poikkeuksellinen, koska Paavali puhuu niin paljon itsestään ja omasta palvelutyöstään. Kirje on myös suunnattu ensisijaisesti seurakunnan johtajille ja vastuunkantajille. Kirjeestä käy myöhemmin ilmi, että seurakuntaan oli tullut uusia ”apostoleita”, jotka syyttivät Paavalia oikukkaaksi, pelkuriksi (ei uskaltaudu vierailulle), araksi ja etäiseksi, arvostelivat häntä siitä, ettei hänellä ollut suosituskirjettä, ja syyttivät salamyhkäisyydestä ja siitä, ettei hän puhunut hienostuneesti, eikä ottanut palkkiota. Kun Paavalille selvisi asioiden tila, hän päätti lähettää Timoteuksen viemään tämän kirjeen ja selvittelemään tilannetta. Tämä kirje onkin kuin sydämen vuodatusta. Se ei ole selkeästi jäsennetty, ja ajatus tuntuu välillä poukkoilevan. Suuria totuuksia ja unohtumattomia ilmauksia, välillä kiitosta, välillä nuhdetta. Lukujaot ja jakeet katkaisevat usein ajatuksen, ja pyydänkin että ohitat Raamattuun lisätyt väliotsikot ja luet tekstiä niin kuin kirjettä luetaan, kokonaisuutena. Kommetointikin hyppii minun osaltani lukujen välillä, ethän pahastu tästä!

Maanantai: Sananl. 12 2. Kor. 1

Luin juuri vainotusta seurakunnasta kertovaa uutta kirjaa. Kieli ja sanavalinnat muistuttavat hämmästyttävästi näitä Korinttolaiskirjeen ilmauksia. Rohkaisu, lohdutus, ahdinko, voima, kärsimys, pelastus, rukous ja kiitos toistuvat usein. Kärsimys ja lohdutus kulkevatkin käsi kädessä. Itsellänikin on kokemusta siitä, että kärsimysten aikana Jumala on lähellä ja tuo lohdutusta, siten koetuksesta on mahdollista selvitä. Siksi meidän ei tule etukäteen olla huolissaan siitä, kuinka voimme selvitä vaikeista ajoista.

Paavali kertoo olosuhteista, joista ei uskonut selviävänsä hengissä. Tapahtumapaikkana Aasian maakunta viittaa Efeson ympäristöön, ja Apostolien teoistakin voimme lukea suuresta kuohunnasta ja kansannoususta, joka siellä oli (luku 19). Paavalilla on kuitenkin jo aiempaakin kokemusta kuolemanvaarasta.

Sivuraide asiasta kiinnostuneille: Esimerkkinä Paavalin kärsimyksistä ja lohdutuksesta on myös tapahtumasarja (Ap.t. luku 14), joka kulminoitui siihen, että Paavali kivitettiin ja virkosi (mahdollisesti jopa henkiin) ystäviensä kokoontuessa (kenties rukoilemaan) hänen ympärilleen (jakeet 19-20). Voit myös verrata tapahtumia Paavalin kuvaukseen omasta kokemuksestaan (2. Kor 12:2-6). On syytä olettaa hänen puhuvan tuossa itsestään, vaikka puhuukin kolmannessa persoonassa, jotta ei kehuskelisi kokemuksellaan.

Paavali siis tuntee sekä kärsimykset että lohdutuksen. Hän haluaa, että Korinttilaisten luottamus Jumalaan vahvistuu ja he saavat Herralta voiman toimia oikein haastavassa ympäristössä.

Tiistai: Sananl. 13 2. Kor. 2

Paavali perui matkansa Korinttiin ja selittää tätä kirjeessään. Häntä on sanottu ailahtelevaksi, ja siksi hän haluaa osoittaa, että matkan peruminen oli perusteltu valinta. Hänen sanaansa voi luottaa ja hänen tekojensa takana vaikuttaa rakkaus. Tilanne, jossa joutuu noin vahvasti perustelemaan tekemisiään, tuntuu kurjalta. Paavali kuitenkin antaa esimerkin siitä, kuinka ei pidä kääntyä etsimään vikoja toisesta, vaan tulee avata oman toimintansa taustat. Näin voi löytyä hyvä yhteys.

Paavali ohjaa antamaan anteeksi rikkoneelle. Ohjaaminen oikealle tielle voi olla haastavaa, mutta katuvalle on osoitettava rakkautta. Seurakunta on kutsuttu yhteisöksi, jossa ei ole välimuureja, vaan yhteyttä. Keskinäinen aito yhteys myös suojaa meitä paholaisen ansoilta.

Keskiviikko: Sananl. 14 2. Kor. 3

Paavali viittasi edellisessä luvussa Jumalan sanan kaupitteluun ja jatkaa tässä aiheesta. Kreikkalaisuudessa kiertävien filosofien palkkion suuruus osoitti heidän arvonsa. Paavalin olisi siis tullut ottaa iso palkkio. Hän kuitenkin osoittaa, että evankeliumi on eri asia, se ei ole ihmisten viihdettä, eikä sitä levitetä oman edun vuoksi, vaan Jumalan nimissä. Paavali ei myöskään voisi nostaa arvoaan ajalle tyypillisten suosituskirjeiden avulla, sillä Hänen tehtävänsä ei ole ihmisten antama.

Kristillisyys eroaa muista uskonnoista Hengen vaikutuksesta. Jumala vaikuttaa meissä konkreettisesti. Sen olen huomannut mm. matkustaessani ja kohdatessani toisia uskovia, jotka ovat heti kuin sisaria veljiä.

Torstai: Sananl. 15 2. Kor. 4

Aarre saviastioissa. Jumala käyttää meitä erityisellä tavalla silloin, kun olemme heikkoja. Juuri tuolloin näkyy parhaiten Jumalan voima. Meidän tulisikin luottaa Jumalaan ja uskaltaa olla heikkoja ja haavoittuneita. Vaikka meidät on kutsuttu valoksi, niin emme tuota sitä valoa omilla ponnistuksillamme, vaan yksinkertaisesti olemalla yhteydessä Jumalaan. Se johtaa muutokseen, joka tulee sisältä.

Perjantai: Sananl. 16 2. Kor. 5

Tämän mukaan ei ole mikään ihme, että kaipaa päästä täältä pois. Elämä maan päällä on vain väliaikaista. Herran pelon tulisi ohjata elämäämme täällä. Vähän vieras ajatus meille. Se, että Jumalan tahto merkitsee enemmän kuin ihmisten mielipiteet, takaa kuitenkin rauhan sisimpään.

Paavali osoittaa seurakunnalle, etteivät suosituskirjeet ole tarpeen, koska Henki vaikuttaa suosituskirjettä vahvemmin. Seurakuntana voimme seurata hengen johdatusta antaen arvoa eri asioille kuin maailma ympärillä.

Sovitustyön julistus herätti minussa joskus kysymyksiä. Millä perusteella saan vapauden kun toista rangaistaan synneistäni. Se kuulosti epäoikeudenmukaiselta. Avaimeksi ymmärrykseen löytyi vertaus huoltajasta / omistajasta. Jos taaperoni / lemmikkini aiheuttaa vahinkoa, on oikeudenmukaista että minä korvaan sen. Joten kun annan elämäni (huoltajuuteni) Jumalalle, on luonnollista että hän huoltajanani hyvittää puolestani kaiken. Tätä kuvataan Raamatussa  liittona. Liitossa vahvempi osapuoli tarjoaa heikommalle osapuolelle sopimusta, jonka voi joko ottaa vastaan tai hylätä (vrt historiallinen avioliitto –käsite, jossa mies kosiessaan tarjosi puitteita ja nainen päätti ottiko vastaan). Heikomman osapuolen osuus liitossa on tehdä päätös siitä, onko sopimus kannattava. Suhteessa Jumalaan olemme tässä osassa. Paavali vetoaa edelleen seurakuntalaisiin (2. Kor 6:1), että he ottaisivat armon vastaan. Kun luet eteenpäin, huomaat että hän ei kuitenkaan kaunistele Jumalan seuraajan osaa, kuten meidän yhteiskunnassa usein tehdään. Meitä ei kutsuta matkalle risteilyalukselle vaan sotalaivalle.

Lauantai: Sananl. 17 2. Kor. 6

Paavali näyttää mihin Jumalalle kuuliaisuus on hänen ja työtoveriensa kohdalla johtanut, sekä kutsuu siihen muitakin! Tämä luku on täynnä vastakohtaisuuksia, jotka syntyvät kun ajallinen ja iankaikkinen näkökulma kohtaavat.

Korinttilaisten elinpiiriin verrattuna nykysuomi on ihan siveä paikka. Korintti oli aiemmin Rooman toimesta tuhottu kokonaan ja asutettu uudelleen roomalaiseksi siirtokunnaksi. Asukkaista iso osa oli vapautettuja orjia. Korintti oli satamakaupunki, jossa oli mm. Afroditen temppeli ja 2000 papitarta, jotka toimivat prostituoituina. Vapaa seksi oli arkea. Korinttilaiset erottivat Kreikkalaiseen tapaan ruumiin ja sielun, ajatellen, ettei se mitä ruumiillaan tekee, vaikuta sieluun. Ihminen on kuitenkin yksi kokonaisuus, ja meidät on kutsuttu varjelemaan itseämme kokonaisuutena.

Tässä Paavali käskee erottautua saastaisesta. Tämä koskee meitä edelleen. Meidän yhteiskunnassamme on aikuisille hyväksyttävää kuluttaa viihdettä, jossa on mm. raakaa väkivaltaa, pornoa ja kauhua. Samoin mm. erilaiset vaihtoehtolääketieteen muodot lisääntyvät ja mukana on henkivaltoihin perustuvia menetelmiä. Meidän tulee erottautua siitä mikä on väärää. Millainen vaikutus olisikaan, jos kaikki kristilliset seurakunnat yhdessä nousisivat tunnustamaan terveitä arvoja yhdessä.

Sunnuntai: Sananl. 18 2. Kor. 7

Minua puhuttelee jae 5, joka osoittaa, etteivät Paavali ja kumppanit olleet yli-ihmisiä. Vaikka he kulkivat Jumalan johdatuksessa ja selvisivät moninaisista vaikeuksista, heitäkin vaivasivat pelot. Avuksi löytyi yhteys toisiin. Meidän yhteiskuntamme on yksilökeskeinen. Ehkä siinä onkin yksi seurakunnan vahvuuksista. Voimme tarjota yhteisöllisyyttä. Rohkaistaan siis toisiamme ja pidetään huolta toisistamme, kerrotaan toistemme onnistumisista, puolustetaan toisiamme ja iloitaan yhdessä.

Anna

 

Viikko 30

Johdanto viikon teksteihin:

Sananlaskut opettaa meille taitoa elää arjessa. Valtaosa sananlaskuista on koostuu toisistaan erillisistä aforismeista ja ohjeista (esim. luku 6 ja 11), miten elää viisaasti, harkiten, nöyränä, toisten neuvoja kuunnellen sekä moraalisesti ja kohtuullista elämää viettäen (esim. luvut 5 ja 7).

Tämän opetuksen keskellä on kuitenkin profetioita Jumalan täydellisestä viisaudesta. Jeesuksesta Kristuksesta. Sananlaskujen kuvauksessa Viisaudesta, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kristillinen seurakunta on nähnyt ennustuksen Jeesuksesta (Sananl 8:14–36).

Tämän viikon Uuden testamentin luvuissa Paavali jatkaa käytännön ohjeiden antamista arkielämään ja jumalanpalveluselämään Korintissa. Seurakuntatermein voi puhua myös Paavalin ohjeista pyhityselämään. Käy ilmi, että Korintin uskovat olivat monessa kohtaa uskossaan nuoria. Se näkyi esimerkiksi ylilyönteinä armolahjojen käytössä ja hurmoksellisena käytöksenä jumalanpalveluksissa rauhan ja järjestyksen kustannuksella. Paavali muistuttaa moneen kertaan, että kaikkia Jumalan antamia lahjoja tulee harjoittaa tavoitteena toisten etu ja seurakunnan rakentuminen, ei yksittäisten uskovien villi itsensä toteuttaminen.

Maanantai: Sananl. 5 1. Kor. 10

1. Kor. 10: luvusta nousi mieleeni erityisesti kaksi asiaa. Toinen niistä on Paavalin varoitus turhasta kovuudesta ja varmuudesta: “Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (j. 12). Vaikka emme fyysisesti kumarra epäjumalanpatsaita, moni asia meidänkin elämässämme voi muuttua epäjumalaksi, kun se valtaa ajatuksistamme ja tunteistamme Jumalalle kuuluvan ykkössijan. Vanhoilla eväillä ei pitkälle pötkitä! Tarvitsemme jatkuvasti Jumalan armoa ja opastusta Raamatun sanan kautta sekä uskovien perheyhteyttä ja ehtoollisyhteyttä.

Toinen asia on Jeesuksen sovitustyön kautta meille lahjoitettu vapaus. Jeesuksen tekemä uusi liitto (testamentti) perustuu Jeesuksen työhön puolestamme ja Pyhän Hengen jatkuvaan läsnäoloon ja vaikutukseen elämässämme. Yksityiskohtaisten kieltojen ja käyttäytymisohjeiden sijaan (Vanhan liiton aika) Paavali antaa yleisiä periaatteita, joiden puitteissa voimme elää Hengen täyttämää elämää (Uuden liiton aika). Kristuksen antamaan vapauteen ja aikuiseen uskoon kuuluu myös periaate, että meidän tulee olla valmiita tarvittaessa luopumaan yksilöllisestä vapaudestamme suojellaksemme ja kunnioittaaksemme uskossa herkempiä tai nuorempia.

Tiistai: Sananl. 6 1. Kor. 11

1. Kor. 11: Uskovalta ei koskaan puutu syntiä ja hätää, sanoi rovasti Olavi Peltola opetuksissaan joskus. Sen vuoksi Jeesuksen kuoleman ja sovitustyön muistaminen ja ehtoollisen säännöllinen viettäminen ovat meille suuri lahja. Minulle ehtoollisleipä ja viini ovat fyysisesti näkyvä ja tuntuva todistus puolestamme kuolleesta ja verensä vuodattaneesta Jeesuksesta. Ehtoollisella julistamme kerta toisensa jälkeen Jeesuksen kuolemaa, mutta myös ylösnousemusta: “teidän puolestanne annettu”.

Paavalin ohjeet ehtoollisen viettoon Korintin seurakunnalle saattavat tuntua vierailta meistä, jotka olemme tottuneet nauttimaan varten erikseen valmistetun öylätin ja viinin luterilaisen ehtoolliskäytännön mukaan hillitysti ja tilanteesta riippumatta hyvin samalla tavoin. Ohjeet ehtoollisen viettoon samoin kuin muut tämän luvun ohjeet puuttuvat Korintin seurakunnassa ilmenneisiin käytännön ongelmiin. Samanlaisena paikalliseen tapakulttuuriin liittyvänä ohjeena voi pitää ohjetta naisten pään peittämisestä seurakunnan kokouksissa.

Keskiviikko: Sananl. 7 1. Kor. 12

1. Kor. 12: Tästä Pyhän Hengen lahjoja, armolahjoja, käsittelevästä luvusta on kuultu valtavasti opetuksia. Paavali mainitsee tässä luvussa vain muutamia armolahjoja. Keskeistä tämän luvun opetuksessa on, että niin kuin Kristuksen ruumiissa vallitsee suuri moninaisuus, niin myös armolahjoja on paljon erilaisia (j. 4); Jumala antaa niitä jokaiselle uskovalle (j. 7) ja jokainen uskova lahjoineen on olennainen osa yhteistä Kristuksen ruumista.

Sinä olet ainutlaatuinen Jumalan sinulle antamine lahjoinesi! Minäkin olen. Tarvitsemme toinen toisiamme!

Jumala antaa jopa vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. (j. 25). Kesän aikana olen myös saanut tuntea, mitä on kun yksi jäsen kärsii ja muut jäsenet kärsivät hänen rinnallaan sekä sen, miten paljon toiset jäsenet iloitsevat, kun jokin jäsen on päässyt eteenpäin ja saanut kunniaa (j. 26).

Torstai: Sananl. 8 1. Kor. 13

1. Kor. 13: Korintin uudessa seurakunnassa oli mitä ilmeisimmin tapahtunut ylilyöntejä armolahjojenkäytössä ja Paavalin oli tarpeen ojentaa napakasti korinttilaisia. Paavali kuvaa kaikkein suurinta lahjaa, rakkautta, tunnetussa rakkauden ylistyksessä (1. Kor. 13:4–7).

Korintti oli kuulema aikoinaan tunnettu kuvastimien valmistamisesta. Tuon ajan peilit, kuvastimet taottiin kullasta, hopeasta tai pronssista. Niistä heijastuva kuva oli vain pämääräinen heijastuma varsinaisesta kohteesta. Profetoimisemme ja muu armolahjojen harjoittamisemme on samalla tavoin aina vajavaista. Sen vuoksi armolahjoja kuten profetian sanoja, ilmestyksiä ja raamatunopetusta tulee aina arvioida. Sen vuoksi usko, toivo ja rakkaus ovat listan tärkeimmät ja ainoat kestävät lahjat, jotka meille annetaan Jeesuksessa.

Tällä hetkellä minua puhuttelevat voimakkaimmin rakkauden ylistyksen loppu: “Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Vaikka olisimme jo menettäneet uskomme, toivo olisi sammunut, emmekä kestäisi enää hetkeäkään, rinnallani on yksi joka edelleen uskoo, kärsii, toivoo ja rukoilee puolestani. Hän on Jeesus. (Vrt. Joh. 14:16 ja Room. 8:34).

Perjantai: Sananl. 9 1. Kor. 14

1. Kor. 14: Kielillä puhuminen ja profetoiminen oli Korintin seurakunnassa saanut villejä piirteitä, minkä vuoksi Paavali puuttui siihen kirjeessään niin tarkasti. Paavali muistuttaa, että Jumala on järjestyksen Jumala ja että jokainen armolahjan saanut pystyy hallitsemaan lahjaansa, toisin sanoen, emme ole hallitsemattomassa hurmostilassa käyttäessämme armolahjoja.

Lauantai: Sananl. 10 1. Kor. 15

1. Kor. 15: Kuolleiden ylösnousemuksen kieltäminen johtaa hedonistiseen elämäntapaan, jossa kaikki on koettava tämän elämän aikana. Tai se voi johtaa toivottomuuteen ympäristö-, poliittisten ym. Ongelmien keskellä. Kuolleiden ylösnousemuksen kieltäminen murentaa kristinuskon ytimen: Jeesus, Jumalan poika ja Jumala, on kuollut puolestamme ja ylösnoussut ensimmäisenä kaikista, jotta meilläkin olisi ylösnousemus ja elämä.

Paavalin opetus ylösnousemusruumiista puhutteli minua voimakkaasti, eikä vähiten siksi, että näitä raamattukommentteja kirjoittaessani minun ja monen muunkin Kohtaamispaikassa käyvän tuntema ystävä kuoli taisteltuaan kaksi vuotta ankaraa sairautta vastaan.

“Se mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona nousee täynnä voimaa.” (j. 42–43).

Ystävämme oli tavallinen ihminen, joka joutui sairastamaan ja kärsimään mutta nyt hänen on hyvä olla. Nyt hän tulee olemaan taivaallisen ihmisen kaltainen, olemukseltaan samanlainen kuin Jeesus. Jeesuskin oli ylösnoustuaan kirkastuneessa ruumiissaan niin erilainen, että edes lähimmät opetuslapset eivät olleet häntä tunnistaa!

Sunnuntai: Sananl. 11 1. Kor. 16 

1. Kor. 16: Paavalin opetus varojen syrjään laittamisesta viikon alussa Jumalalle annettavaksi, on viisautta. Tapa on monella tavalla järkevä. Samalla sen avulla voi testata, onko Jumala lupauksensa mukaan uskollinen ja pitää meistä huolen. Samaan opetukseen liittyy Paavalin ohje, että kunkin tulee antaa varojensa mukaan. Ei siis tunnehöyryissä, tai saarnaajan pakottamana paineen alla, vaan suunnitelmallisesti ja harkinnan mukaan. Joskus elämässä voimme kokea myös Jumalan kutsuvan antamaan uskon varassa niin, että tuntuu! Pääperiaate kuitenkin on, että kunkin tulee antaa varojensa mukaan.

Heli