Kategoria: Luemme Raamattua

Luukkaan luku on täynnä tärkeitä tapahtumia Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheesta. Jeesus oli juuri edellisessä luvussa kastettu ja saanut Pyhän Hengen täyteyden. Hengen johtamana hän meni autiomaahan ja joutui Saatanan kiusattavaksi. Saatana asetti heti aluksi kyseenalaiseksi Jeesuksen aseman Jumalan Poikana: “Jos kerran olet Jumalan Poika…” Meillä on Jumalan lapsen asema ja siitä käsin palvelemme ja elämme elämäämme. Meidän ei tarvitse miellyttää ketään tai yrittää tehdä vaikutusta Jumalaan, palvelemme Jumalan rakkaina lapsina.

Jeesuksen toiminnan alussa korostuu niin Pyhän Hengen toiminta Jeesuksen kautta kuin Jeesuksen sitoutuminen Kirjoituksiin. Jeesus vastasi Raamatun sanalla Saatanan kiusauksiin ja luki Jesajan profeetalliset sanat itsestään synagogassa. 

Tässä luvussa pysähdyin myös siihen, että Jeesus ei Kapernaumin synagogassa ollessaan aloittanut keskustelua miehen kanssa, jossa oli saastainen henki. Mies alkoi huutamaan ja Jeesus vapautti miehen hyvin lyhyillä rukouslauseilla. Jeesus toimi kun tilanne tuli eteen, hän ei mitenkään etsinyt tällaisia tilanteita. Jakeessa 41 hän itse asiassa kielsi niitä puhumasta. 

Luku loppuu siihen, että Jeesus oli yksinäisyydessä rukoilemassa. Tämä on yksi asia, joka toistui alituiseen. Rukouksessa Jeesus kyseli isän tahtoa ja suunnitelmaa kullekin päivälle.

Jeesus kutsui Pietarin siinä ympäristössä ja sillä kielellä, joka oli Pietarille tuttua. Tuttu asia saa uuden sisällön. Tässä luvussa Jeesus tuo ilmi sen, mitä Hän on ajatellut Pietarista. Kesti vielä muutaman vuoden ennen kuin Pietarista tuli Jeesuksen tarkoittama ihmisten kalastaja. Edessä oli vielä useita oppimiskokemuksia, virheitä ja epäonnistumisia. Mutta suunta oli selvä.

Pietarin oma yritys saada kalaa oli tällä kertaa epäonnistunut, kalaa ei tullut. Pietari oli liikkeellä Jaakobin ja Johanneksen kanssa eli opetuslasten ydinporukka oli nyt koolla. He olivat huuhtomassa verkkojaan. Verkkoja on tärkeää pestä, mutta vielä tärkeämpää on saada kaloja! Jeesus oli puusepän poika ja osasi sen homman. Hän antoi ohjeita kalastuksen ammattilaisille. Pietarilla oli nöyryyttä ottaa Jeesuksen ohje vastaan ja heittää verkot vielä kerran. Sitten tapahtui ihme.

Jeesus näki järven eri tavalla kuin Pietari ystävineen. Ehkä tässä on kuva siitä, että Jeesus näkee ihmiset eri tavalla kuin me näemme. Jeesus näkee ihmisiä, jotka kaipaavat Häntä, ovat valmiita kalastettavaksi. Meistä voi näyttää, että harva on edes kiinnostunut Jeesuksesta.

Kalaa tuli niin paljon, että tarvittiin kaikkia kalastajia apuun. Minusta tässä on hieno kuva siitä, miten kaikkia tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä. Tarvitaan yhteistyötä seurakuntien välillä. Pietari koki tuossa tilanteessa oman syntisyytensä, hän ei kelpaa Jeesuksen seuraan. Hän välähdyksenomaisesti ymmärsi Jeesuksen pyhyyden ja se sai aikaan tunteen riittämättömyydestä. Tuttu kokemus monelle, myös meille. Ei minusta ole Jeesuksen hommiin. Jeesus ei jätä tilannetta tähän: sinusta tulee ihmisten kalastaja. Sinä kelpaat minun seuraani.

Jeesus valitsi opetuslapset sen jälkeen, kun oli viettänyt koko yön rukoillen Jumalaa. Valinta oli niin keskeinen asia, että Jeesus halusi tehdä sen huolella. Olen ymmärtänyt, että opetuslapset olivat tavallisia nuoria miehiä. Kaikkein oppineimmat eivät tehneet käytännön töitä. Opetuslapset olivat Jeesuksen työn jatkajia, apostoleja, joiden varaan seurakunnat rakentuivat. Kansanjoukkoja riitti Jeesuksen ympärillä, mutta opetuslapset saivat Jeesuksen huomiosta valtaosan. Tästä on mitä ilmeisimmin opittavaa meille.

 

Luku loppuu vertaukseen kahdesta rakentajasta. Sen perusidea on siinä, että on tärkeää tehdä Jeesuksen sanojen mukaan. Se on kalliolle rakentamista. Pelkkä kuuleminen ei riitä, jos emme sovella kuulemaamme omaan elämäämme. Tässä vertauksessa on puhuttelevaa se, että molempia rakennuksia riepottelivat tulvavedet. Kyseessä oli siis kunnon myrsky. Kalliolle perustettu koti kesti, mutta hiekalle perustettu ei. Jeesuksen seuraajina kohtaamme samoja vaikeuksia kuin muutkin ihmiset. Elämän myrskyiltä ei voi välttyä, mutta niistä voi selviytyä ja niitten keskellä pysyä pystyssä.

 

Keskityn tänään Luukkaan luvun loppuosaan, jossa Jeesus herättää kuolleista Jairoksen tyttären ja parantaa verenvuodosta kärsivän naisen. Molemmissa tapauksissa hätä oli suuri. Nainen parantui koskettaessaan tungoksessa Jeesuksen viitan tupsua. Parantumiseen riitti siis Jeesuksen vaatteeseen koskeminen. Tässä tilanteessa on mielestäni merkittävää se, että Jeesus ei ollut itse millään tavalla aloitteellinen. 

Ut:ssa kerrotaan hyvin erilaisista parantumisista. Johanneksen viidennessä luvussa Jeesus paransi monien sairaiden joukosta yhden miehen. Jeesus meni miehen luo ja aloitti keskustelun miehen kanssa. On hyvä huomata, että joskus parantuminen tapahtuu erityisen tiedon sanan kautta ja joskus taas siten, että apua tarvitseva kääntyy Jeesuksen puoleen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa sille, miten Jeesus parantaa tänään. Tärkeintä on kääntyä Jeesuksen puoleen ja pyytää Häneltä apua.

Jairoksen hätä oli suuri, sillä hän sai kuulla kesken Jeesuksen matkan tytön jo kuolleen. Jeesus näytti olevan myöhässä, mutta ei kuitenkaan ollut. Jeesus otti kotiin mennessään mukaansa vain tytön vanhemmat ja Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Jakeen 53 mukaan he kaikki nauroivat Jeesukselle, kun Jeesus sanoi tytön elävän. Edes kaikkein keskeisimmät opetuslapset eivät osanneet käyttäytyä! Tässä luvussa Jeesus ei loukkaantunut nauramisesta, ei keskeyttänyt kotikäyntiänsä, vaan herätti tytön kuolleista. Ihmetellen luen tätäkin lukua, sillä Jeesus oli niin pitkämielinen ja rakastava opetuslasten kanssa.

Opetuslasten lähettäminen on eräänlainen taitekohta niin Luukkaan kuin Matteuksenkin evankeliumissa. Opetuslapset alkoivat tehdä itse Jeesuksen opettamia asioita. Opetuslapseuden vaiheita kuvaa hyvin seuraavat sanaparit:

Minä teen – sinä katsot

Minä teen – sinä autat

Sinä teet – minä autan

Sinä teet – minä katson

Mielestäni on tärkeää, että seurakunnassa opetamme ja sovellamme käytäntöön opetuksia. Silloin kun mahdollisimman moni saa kokemuksia Jumalan käytössä olemisesta, niin vaikutuksemme alkaa levitä laajemmalle. Kaikki voivat olla Jumalan käytössä, kun rukoilemme toistemme puolesta. Opetuslasten tavoin emme pysty auttamaan kaikkia, 9:37-43, mutta voimme iloita siitä, että saamme nähdä merrkkejä Jumalan valtakunnan tulemisesta keskellemme, 9:10.

Tässäkin luvussa kaiken innostuksen keskellä on esillä opetuslasten keskeneräisyys. Johannes ja Jaakob ovat valmiina tuhoamaan tulella samarialaisen kylän pelkästään sen takia, että heitä ei oteta siellä vastaan. Jeesuksella oli näky siitä, mitä näistä nuorista miehistä vielä tulisi. Kunka näkisin ihmiset ympärilläni Jeesuksen näkökulmasta yhä enemmän, niin osaisin rohkaista heitä paremmin.

Mitä oli mielessämme, kun lähdimme seuraamaan Jeesusta? En ainakaan itse ymmärtänyt siinä vaiheessa sitä, miten kokonaisvaltaisesta asiasta on kyse. Vaikuttaa elämäämme tosi paljon, sen päämääriin ja valintoihin. Olemme mukana Jumalan suunnitelmissa, voittaa Jeesuksen omiksi mahdollisimman monia, todistaa Hänestä. 

Jeesuksella on missio, liitymme siihen. Sama on ilmaistu esim Matt 28:18-20 laajemmin.  Satoa on paljon. Jeesus näki eri tavalla kuin miten me näemme ympäröivän maailman. Jeesuksen mukaan pääsemme sadonkorjuuseen. 

“Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen”. Ei tarvita enemmän tekemistä, rukous on oikea asenne.

 “Taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Jeesus julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja opetuslapsille kuului sama sanoma. Jeesus on Kuningas, joka tulee lähelle. Hän on hyvä, tahtoo hyvää! Hän hallitsee kaikkea, Hän voi muuttaa elämämme suunnan. Jeesus kuoli ristillä puolestamme ja nousi kuolleista. Hän elää nyt. Jeesus on kaiken keskus.

Opetuslapsia oli nyt liikkeellä jo 72. Kun he palasivat, niin Jeesus täyttyi Pyhän Hengen vaikutuksesta riemulla, 10:21. Jeesus ylisti Isää siitä, että Jumalan valtakunnan salaisuudet on paljastettu lapsenmielisille. Jumalan valtakunnan jutuissa keskeistä on yksinkertaisuus, riippuvuus Jeesuksesta. Teemme niitä asioita, joita Jeesus pyytää meitä tekemään.

Viikon VT:n kirjat kutsuivat tutustumaan vieraudessaan. Niinpä kommentoin niitä ja samalla ihmettelen, miksi vain kolme lukua kummastakin on tullut listalle.  Onkohan syynä se, että ne ovat niin oudot ja vaikeaselkoiset kirjat muihin Raamatun kirjoihin verrattuna? Saarnaajan ja Laulujen laulun kirjoittajina pidetään viisasta Salomonia,  joka myös kirjoitti Sananlaskut.  Laulujen laulun voisi olettaa olevan nuoren miehen, ja Saarnaaja vanhan miehen mielen tuotantoa.

Saarn 2. Elämän tarkoitusta etsimässä!

Saarnaajan kirjan alku julistaa pessimismiä, kaikki on turhuutta. Elämä on mieletöntä, ja työ on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tässä toisessa luvussa etsitään elämän tarkoitusta monesta eri lähteestä, mutta turhaan. Vasta luvun lopussa tulee Jumala mukaan kuvaan ja rohkaiseva toteamus: ”Sillä kuka voi syödä ja juoda ja kuka iloita ilman häntä?” (25) Kaikki elämän nautinnotkin tulevat Jumalalta. Tämä loppu puhutteli minua, sillä olen hyvin työ- ja suorituskeskeinen ihminen. Haluaisin oppia välillä vähän ”relaamaan” ja nauttimaankin kaikesta siitä, mitä olen Jumalalta saanut. Voisin ehkä huomata muutakin arvokasta elämästä kuin työn?! Arjen pienet asiat ja kohtaamiset ovat myös arvokkaita!

 

Saarn 3. Kaikella on määräaikansa

Eräs näkemys siitä, miksi kaikki on niin arvottoman tuntuista tässä kirjassa on se, että se kuvaa Salomonin vanhuutta. Kaiken näkeneenä ja kokeneena hänelle on tullut arvioinnin paikka siitä, missä mennään ja mitä on tullut tehtyä. Elämän rajallisuus tulee esiin monissa eri elämän vaiheessa, vaikka ihminen ei aina sitä tahdo tai halua käsittää. Myös  oma asema Jumalan edessä mietityttää Saarnaajaa, eikä syyttä. Salomonhan perusti suuren haaremin, jonka naiset taivuttivat hänet palvelemaan vieraita Jumalia. Elämä on Jumalan lahja, ja onnea on iloita ja nauttia elämän hyvyydestä! (12-13)

 

Saarn 12. Muista Luojaasi nuoruudessa

Luopumisen tuska näkyy hyvin tässä viimeisessä luvussa. Vaikka otsikossa korostetaan nuoruusajan tärkeyttä Jumalasuhteessa, niin elämä Jumalan yhteydessä tuo elämälle merkityksen, muulloinkin kuin nuoruudessa. Tosin nuorena opitaan elämän tärkeät perusasiat ja arvot, jotka sitten usein ohjaavat loppuelämääkin. Heräsi kuitenkin kysymys siitä, onko vanhuuden päivät välttämättä pahoja. Totta kai terveys heikkenee ja elimistö rappeutuu, mutta  haluan uskoa, että Jumala pitää huolta omista lapsistaan olivatpa nämä minkä ikäisiä tahansa. Kaiken pohdiskelun lopputulos on sitten jakeessa 13:” Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”! Sillä ohjeella eteenpäin!

 

Jakeet 6-7 ovat varmaan kaikkein tutuimpia koko kirjassa. ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa.” Tuli myös mieleen 1. Kor 13 ja siinä oleva rakkauden kuvaus. Tämän rakkauden lähde on Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki! Eläkäämme siitä ja siinä!

ps.90  ihmiselämän lyhyys ja jumalan ikuisuus

Tämä Mooseksen, Jumalan miehen, rukous tuntuu erinomaiselta yhteenvedolta  Salomonin  juttujen jälkeen, etenkin loppujakeet 12. alkaen. Siinä pyydetään sisältöä ja merkitystä jokaiseen päivään! Rukoillaanko yhdessä?

 

 

Päivän Vanhan Testamentin luvussa tyhmät saavat kuulla kunniansa. Heistä ei ole mihinkään ja viisaus on heistä niin kaukana, että he eivät pysty edes teeskentelemään sitä. Jos tyhmä on vieläpä laiska, niin hän on täysin toivoton. Hän vain pitkät päivät keksii huonoja tekosyitä saamattomuudelleen.

 

Luvusta  tulee aika mielenkiintoinen, jos kääntää tyhmille osoitetun ei-rakentavan kritiikin päälaelleen ja päättelee siitä minkälainen ihminen on viisas:

 

1. Kun viisasta kiittää, niin se on kuin oikeaan aikaan tullut sade. Se saa hänet kukoistamaan.

2. Viisas ei tarvitse kovaa kuria. Voisikohan nykykielellä sanoa, että hän on itseohjautuva?

3. Viisaan ihmisen kanssa keskustelu on mielenkiintoista ja opettavaista.

4. Viisas on työteliäs ja aikaansaapa.

 

Myönnän ottaneeni näitä sorvatessani aikamoisia vapauksia, mutta näin tässä korostuu se sananlaskujen perusajatus, että tyhmyys ja viisaus eivät ole niinkään synnynnäisiä ominaisuuksia vaan asenteita. Viisaan ihmisen tunnistaa nöyryydestä ja vastaanottavaisuudesta.

 

Tällaista nöyrää viisautta tarvittiin alkuseurakunnasssa paljon. Galatalaiskirjeessä Paavali tekee selkoa kristittyjen suhteesta Mooseksen lakiin. Eri näkemykset olivat kaukana toisistaan.  Erityisesti juutalaisuudesta kääntyneiden joukossa oli niitä, jotka vaativat ympärileikkausta ja sitä kautta lain noudattamista. Pahinta oli, että tällaiset ihmiset eristäytyivät pakanataustaisista. Jopa Pietari ja Barnabas horjuivat käsityksissään ja sortuivat teeskentelemään.

 

Paavalin opetus asiasta on selvä. Jos yritämme pelastua lakia noudattamalla, niin teemme turhaksi Jeesuksen ristinkuoleman.

 

Viikko on siis hyvä aloittaa pyytämällä oikeaa viisautta. 

 

Tämän  päivän sanalaskut puhuvat ihmissuhteiden merkityksestä. Hiomme toisistamme särmiä pois ja rakkaus parantaa sisäisiä haavoja. Taas kerran asenne on tärkeämpi kuin teot.

 

Galatalaiskirjeessä Paavali käyttää Sananlaskuista tuttua vastakkaisasettelua saadakseen viestinsä läpi.  Saitteko Hengen suorittamalla vai kuulemalla ja uskomalla? Paavali pitää vielä jatkoksi pienen raamattutunnin niille, joille oma kokemus ei riitä vakuudeksi.

 

Minusta tällaiseen kuulijoiden omaan jumalasuhteeseen vetoaminen on hyvin mielenkiintoista. Nuorempana minä opin osittain halveksimaan (hengellisiä) kokemuksia. Ainakaan niistä ei saanut vetää mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Pahimmillaan tällainen asenne  tarkoittaa kokemusten täydellistä sivuuttamista. Siitä helposti seuraa koko uskonelämän muuttuminen teoreettiseksi. Mutta jos käytännön yhteys Jumalaan ei merkitse mitään, niin aika vähän jää jäljelle.

 

Näiden tekstien ääressä rukoilen jumalasuhteen ja ihmissuhteiden puolesta. 

 

Sananlaskuissa on tänään sanontoja moraalista. Paha saa palkkansa, mutta armoakaan ei unohdeta.  Kaiken keskellä mieleeni jäi tämä lause: ”Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein”.   Tämä muistuttaa Jeesuksen puheesta Jumalan valtakunnan etsimisestä. Tämä on rohkaiseva ajatus ja kehottaa lähtemään liikkeelle.

 

Galatalaiskirjeen neljännessä luvussa jatketaan edelleen puhetta Pyhästä Hengestä. Meidän sydämessämme asuva Pyhä Henki peräti huutaa. Kun tämän liittää edellisen päivän teksteihin, niin huomaa, että tässä puhutaanedelleen elävästä kokemuksesta. Paavali ei siis niinkään opeta galatalaisia Pyhästä Hengestä, vaan kirjoittaa kuulijoilleen tutusta asiasta.  Kun kuuntelemme sisässämme asuvaa Pyhää Henkeä, niin opimme Häneltä olevamme Jumalan lapsia.

 

Tämän tekstin ääressä on luontevaa hiljentyä Pyhän Hengen edessä ja pyytää Häntä puhumaan.

 

 

Tämän päivän rukousaihe on se, että osaisimme seurakunnassa kantaa toistemme taakkoja.

 

Lauantai:  Sananl. 31 Ef. 1

 

Lemuel kertoo tässä luvussa äidiltään saamista opetuksista. Ne näyttävät pääosin koskevan naisia ja alkoholin käyttöä! Äidit eivät ole kenties paljoa muuttuneet aikojen saatossa….

 

Itse olen aina ihmetellyt suomalaisia juomistapoja. Suomalainen kulttuuri on kuulemma ollut pitkälti kristillinen ja Raamattuun perustuva. Kuitenkin alkoholin käyttö on meillä perinteisesti ollut humalahakuista ja koko aihe muutenkin aika pitkälle tabu. Tällaista mallia Raamatun teksteistä ei  löydy. Itse asiassa Raamattu puhuu asiasta aika virkistävän suoraan. Lemuelin äitikin opettaa, että alkoholi ja johtajuus ei sovi yhteen. Se saa aikaan mielivaltaa ja sortoa.

 

On muuten mielenkiintoista, että hän sanoo, että ”olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera. Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa, eikä mieti murheitaan.” Mietin mitä tällä tarkkaan ottaen yritetään sanoa?  Pinnalta katsoenhan siinä suorastaan yllytetään alakuloisia ihmisiä juomaan ja sitä kautta hankkimaan helpotusta kurjaan oloonsa. Ja onhan omana aikanammekin selvää, että masennuksella  ja  alkoholin ongelmakäytöllä on yhteys. Mutta koska tämä asia esitetään niin, että se ei koske Lemuelia ollenkaan, niin mietin, että onko tässä kuitenkin kyse vähän muusta. Puhetavat ovat nimittäin muuttuneet ja entisaikaan käsittääkseni ajateltiin asioista hyvin suoraviivaisesti. Voi esimerkiksi olla, että lähtökohtaisesti onnettomaankaan kuninkaaseen ei voinut viitata sanalla ”onneton”,  koska hänellä oli ulkoisesti  kaikki hyvin. Toisaalta esimerkiksi sairas oli automaattisesti ”katkeroitunut”. Jobin kirjasta tällaista ajattelua löytyy paljon ja siihen liittyy vielä käsitys siitä, että jokainen on teoillaan ansainnut oman menestyksensä tai onnettomuutensa. Joten tämä voi olla vain yksi tapa sanoa, että  kuninkaan asemassa olevalle ei alkoholin liikakäyttö sovi, koska se liittää hänet väärään ihmisryhmään. Näin ollen tämä viesti ei olisi ollenkaan suunnattu masentuneille, vaan Lemuelille itselleen. En tiedä, pitäisi olla pari tuhatta vuotta vanhempi tietääkseen miten aikalaiset tämän tekstin viestin ymmärsivät. Mutta tämä on terveellinen havainto: ymmärrämme Raamatun tekstit helposti väärin, koska käsitämme ne omasta ajastamme ja kulttuuristamme käsin. Voin olla siis tässä täysin hakoteillä. Se on kuitenkin selvää, että tässä varoitetaan liiasta alkoholin käytöstä….

 

Galatalaiskirjettä lukiessa on helppo huomata, kuinka paljon Paavali puhuu Pyhästä Hengestä. Pyhän Hengen läsnäolo oli lopulta yksi peruste, jolla hän osoitti, että pelastumme uskon kautta. Nyt on vuorossa Efesolaiskirje ja luvussa löytyy  aivan sama teema. Paavali puhuu meissä asuvasta Pyhästä Hengestä sinettinä, joka varmistaa osallisuutemme kaikkeen siihen rikkauteen mitä meillä Jeesuksessa on. Luettelo on pitkä: anteeksianto, lunastus, armo, viisaus, ymmärrys, lapseus. Itselleni oli joskus vaikea uskoa, että listaan kuuluu myös sanat ”pyhyys ja nuhteettomuus”. Eihän minun elämäni ollut mitenkään pyhää tai nuhteetonta. On kuitenkin tärkeä lukea koko lause ”Hän on valinnut… meidät olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina”. Loppujen lopuksi kaikki nämä ominaisuudet ovat Kristuksen ominaisuuksia ja meillä ne ovat vain siksi, että ”olemme Kristuksessa”. 

 

Tähän päivään sopii Paavalin oma rukous: 

 

 

Mitä hyötyä on vaivannäöstä kun kumminkin kuolemme? Tällä tavalla minä ymmärrän Saarnaajan kirjan keskeisen kysymyksen. Kysymys elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä on aina sidoksissa sen loppuun ja myös käsitykseen siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ajattelen, että Saarnaaja on hyvin ajankohtainen kirja nykyisen (ilmasto)ahdistuneen sukupolven keskellä.

 

Yksi ero meidän ja Saarnaajaan tilanteessa tietenkin on. Saarnaaja oli turhautunut, koska hänestä mikään ei oikeasti muutu, vaan kaikki jatkuu entiseen malliin. Hän olisi ehkä halunnut jättää maallisesta vaelluksestaan jonkun pysyvän jäljen. (Ironista kyllä, juuri sen hän teki, ja luemme sitä parasta aikaa…) Meidän aikanamme tilanne on kuitenkin eri. Varsinkin ilmastonmuutoksen edessä olemme joutuneet kohtaamaan sen ajatuksen, että voimme menettää tämän kaiken ja voi olla, että asialle ei pystytä paljoa tekemään. Onhan se aina ollut totta, mutta sitä ei ole tarvinnut miettiä, koska ulkoisesti meillä (länsimaissa) on mennyt hyvin. Yhteiskuntamme on ollut muutenkin erittäin tehokas piilottamaan kärsimyksen ja kuoleman pois silmistä. Kummallista kyllä,  kaipaamme sitä samaa pysyvyyttä mitä Saarnaaja kammosi.

 

Kristityille tässä ei ole mitään uutta, sillä mehän olemme eläneet lopun aikoja jo pari tuhatta vuotta. Mutta eihän se sitä tarkoita, että emme voisi samalla tavalla turhautua ja ahdistua kuin muutkin. Sen tähden on terveellistä tutustua ja uppoutua Efesolaiskirjeen ajatuksiin. Paavali kertoo meille, että Kristuksessa voimme elää aivan uutta elämää, joka kantaa iankaikkisuuteen asti. Ajattelen, että oikein ymmärrettynä tämä vapauttaa meidät toimimaan myös tässä ajassa osana yhteyskuntaa. Näinhän  jakeessa 10 sanotaan: ”Me olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”  Jumala on siis tarkoittanut meidät olemaan hyödyllisiä.  Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaa eri ihmisillä erilaisia asioita. Joskus tällainen teksti tulkitaan niin, että siinä puhutaan vain ns. hengellisestä työstä, mutta siihen en usko, koska siinä ei sanota niin! Itse asiassa on aika vahingollistakin ajatella tuolla tavalla, koska se saa aikaan sen, että kristityt ovat kiinnostuneita toisista ihmisistä vain evankelioinnin kohteena ja se on aika vastenmielistä.

 

Tämän tekstin äärellä pyydän, että Jeesus näyttäisi meille, mitä ovat ne teot, mitä Hän on meille tänään valmistanut ja antaisi voimaa ja iloa tehdä ne.