Kategoria: Luemme Raamattua

Julkaistu

Esra 3, Apt. 18

Esra 3
Apt. 18

Luin apostolien kirjan luvun ja jäin miettimään Paavalin elämää. Mielenkiintoinen ja merkittävä mies. 

Entisessä elämässään hän oli kiivas Jeesuksen ja kristittyjen vastustaja. Hän vainosi, vangitutti kristittyjä ja oli todistamassa mm Stefanuksen kivittämistä kuoliaaksi. Apt 7. ja 8. Tultuaan Jeesuksen kohtaamaksi, kaikki hänen elämässään muuttui, loksahti uudestaan oikeille paikoille. Hän ymmärsi, että Jeesus on Messias. Tämän kohtaamisen varmaan muistatkin, Apt 9. luku kertoo tästä. Tämän päivän luvussa Paavali on innokkaasti kertomassa Jeesuksesta ja joutuukin itse puolestaan vainon kohteeksi ja todistamaan sitä, kuinka hänen ystävänsä pahoinpidellään. 
 
Paavalin menneisyys ei ollut Jeesukselle ongelma. Meidän menneisyytemme ei ole Jeesukselle ongelma. Vaikka se voi meille itsellemme ollakin. Jeesus voi lopulta kaiken kääntää parhain päin. Ei Hän meidän elämän menneisyyttää muuksi muuta, mutta Hän voi antaa sille uuden merkityksen, sisällön. Hän antaa anteeksi, Hän uudistaa, parantaa, eheyttää, tuo toivon ja tulevaisuuden. Jeesuksen rakkaus on suurempi kaikkea kipua ja kipeää kärsimystä, omia vääriä valintoja ja niiden seurauksia. 
 
”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”, Room 8:28.
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”, Jer 29:11.
 
Voin siis turvallisesti katsella elämässäni sekä taakse että eteenpäin. Jeesuksen kanssa. Tiedän, että Hänen rakkautensa kestää ja kantaa. 
 

Tiina

Julkaistu

Esra 2, Apt. 17

Esra 2
Apt. 17

Raamatussa erityisesti Vanhassa testamentissa on paljon erilaisia luetteloita. Niin on tässäkin Esran kirjan luvussa. Monta sukua ja nimeä tulee mainituksi.

Raamatun tekstiin ei ole mahdollista saada enää uusia nimiä. Elämän kirjaan uusia nimiä voi kuitenkin vielä kirjoittaa, kun elämme ns. armon aikaa ennen Jeesuksen toista tulemista (Vrt. Ilm. 20:11-15)? Mitä kaikkia nimiä elämän kirjasta löytyy? Miten sinne saisi uusia nimiä? Yksinkertaisesti todettuna kysymys on lopulta siitä, että kohtaamme ihmisiä Jumalan rakkaudella ja kerromme Jeesuksesta ja Pyhän Hengen muuttavasta voimasta.

On aina puhuttelevaa, kun ihmiset löytävät elävän yhteyden Jeesukseen sekä kasvavat ja pysyvät uskossa. Kenen nimen haluaisit erityisesti olevan elämän kirjassa?  Varmasti ainakin jonkin sinulle rakkaan ja tärkeän ihmisen! Konkreettinen tapa voisi olla kirjoittaa näitä nimiä itselleen ylös ja rukoilla näiden ihmisten puolesta. Kirjaan tähän esimerkiksi satunnaisia suomalaisia nimiä aakkosten alkupäästä: Aada, Aapeli, Aapo, Aaro, Aija, Aila, Aimo, Airi, Anssi, Anna, Anne…

Apostolien tekojen luvussa jäin kiinni jakeeseen 27. Kaikki suomalaiset käännökset, jotka sain käsiini, puhuvat tässä kohtaa ”Jumalan löytämisestä hapuillen”. Raamatunselitysopas Novumin mukaan alkukielen sanan vastine on ’koskettaa, kosketella’.

Hapuilu luo itselleni mielikuvan hieman epämääräisestä ja päämäärättömästä toiminnasta, mutta koskettaminen tai koskettelu on helpompi ymmärtää. Tämän voinee tulkita niin, että Jumalaa etsiessämme haluaisimme luonnostamme koskettaa ja kosketella häntä – saada jonkinlaisen konkreettisen aistihavainnon yliluonnollisesta Jumalasta.

Itselläni ei ole tällaisesta kokemusta. Sen sijaan olen joissakin tilanteissa kokenut Jumalan läsnäolon esimerkiksi painona tai lämpönä. Uskon, että Jumala haluaa meitä koskettaa monin tavoin. Toivottavasti osaamme olla avoimia myös Jumalan fyysiselle kosketukselle, koska sekin voi olla uskoa vahvistavaa.

Virren 125 sanoin: Kosketa, minua, Henki! Ja oma lisäys tämän päivän tekstien pohjalta: Että osaisin olla ja toimia Jumalan lapsena niin, että mahdollisimman paljon nimiä olisi elämän kirjassa, ja että olisin avoin sille, miten haluat minua koskettaa ja käyttää.

Pekka

Julkaistu

Esra 1, Apt. 16

Esra 1
Apt. 16

Paluu kotiin. Tämän päivän raamatun kohdista tuli mieleen ajatuksia siitä.

Paluu kotiin. Vanhan testamentin puolella pakkosiirtolaisia oli mittava joukko. Vaikka paluuta olikin kovasti odotettu, niin kuinka moni heistä oli jo vakiinnuttanut paikkansa siellä jossa he olivat ennen paluutaan Jerusalemiin?

Paluu kotiin. Paluu merkitsi myös uutta tehtävää. Entiset työt oli jätettävä taakse ja aloitettava uusi tehtävä, temppelin rakentaminen. Paluu kotiin ei siis merkinnyt siirtymistä maantieteellisesti paikasta x paikkaan y, vaan koko elämä muuttui.

Paluu kotiin. Uusi testamentti kertoo minulle tässä yhteydessä siitä kuinka matka kotiin voi olla merkityksellinen ja tärkeä. Kun ihminen tulee uskoon, niin mielestäni tuolloin alkaa matka kotiin, Jumalan valtakuntaan. Matka kotiin saattaa mennä kiertoteitä, kuten Paavalille ja kumppaneille kävi. Matkalla voi tulla myös vaikeuksia, jos ei nyt fyysisesti samalla tavoin kuin Paavalille ja kumppaneille, mutta ainakin henkisellä tasolla.

Paluu kotiin. Niin pakkosiirtolaiset vanhassa testamentissa, Paavali ja kumppanit uudessa testamentissa tai me, tänä päivänä Jeesukseen uskovat, emme matkaa kotiin yksin. Matka voi tuntua pitkälle, mutta matkalla itsessään on tärkeä tarkoitus: saada muita mukaan.

Paluu kotiin. Olit sitten missä tilanteessa vaan (esim. vasta lähdössä, jumissa, eksyksissä tai pitkällä kiertotiellä) tuolla matkalla, niin on hyvä muistaa että matkaa kohti Jumalan valtakuntaa ei omilla voimilla tai kyvyillä tehdä. Jumala näkee kaiken, Pyhä Henki on meissä ja Jeesus kulkee rinnallamme. Siitä tämän päivän uuden testamentin luku meitä muistuttaa ja rohkaisee.

Siunausta matkallesi kotiin 🙂

–Tomppa