Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 83
Apt. 9

Psalmien kirjassa on suuri määrä Asafin nimiin pantuja psalmeja. Asaf oli Daavidin aikana elänyt leeviläinen, joka toimi Jumalan ilmestysmajassa ja ja temppelissä laulunjohtajana. Hänestä kerrotaan muun muassa 1. Aikakirjassa (16:4 – 6):

”Daavid määräsi muutamia leeviläisiä suorittamaan palvelusta Herran arkun edessä ja ylistäen laulamaan Herran, Israelin Jumalan, kiitosta. Heidän johtajanaan oli Asaf, ja hänestä seuraavana oli Sakarja. — Asaf helisytti symbaaleja, ja papit Benaja ja Jahasiel puhalsivat koko ajan torvea Jumalan liitonarkun edessä.”

Asafin elämäntehtävä oli siis rukoilla ja kiittää Jumalaa. Kun tilanne oli kriittinen, Asaf oli varmasti ensimmäisten ihmisten joukossa myös huutamassa Jumalalta apua. Niin tämänkin päivän psalmissa, jossa Israelin turvallisuus oli uhattuna ja viholliskansat pyrkivät tuhoamaan Israelin. Ahdingon keskellä Asaf muisti, miten Jumala oli aiemmin pelastanut kansansa vihollisten käsistä (jae 12).

Jostain syystä Jumala ei säästä meitä vaikeuksilta. Hän on kuitenkin vaikeuksissa meidän kanssamme. Apostolien teoissa kerrotut Stefanos-marttyyrin kivityskuolema ja siitä puhjennut ennen näkemätön kristittyjen vaino veivät kristityt tosi ahtaalle.  Nuori Saul seurasi vierestä Stefanoksen kivittämistä kuolema ja alkoi itsekin vainosi kiihkolla kristittyjä. Hänen elämänsä tuli käännekohtaan, kun hän kohtasi Jeesuksen Kristuksen.

Kohtaaminen vei Saulilta fyysisen näön mutta avasi hänen hengelliset silmänsä. Ankarat vaikeudet johtivat kristinuskon historian yhteen merkittävimpään kääntymykseen. Niin Stefanoksen kuolema, siitä käynnistynyt kristittyjen vaino kuin Saulin henkilökohtainen tragedia, näön menetyskin, olivat yksittäisille ihmisille hyvin ahdistavia asioita, mutta johtivat pidemmällä aikavälillä hyviin asioihin: ilosanoman leviämiseen uusille kansanryhmille, myös meille suomalaisille.

On hyvä rukoilla pikaista vapautusta omista ja läheistemme ahdingosta. Samalla saamme kuitenkin rukoilla Jumalan valtakunnan tulemista ei vain omaan, vaan myös vainoojiemme elämään psalmin 83:19 hengessä:

“Nöyryytä heitä perin pohjin, kunnes he etsivät apua sinulta, Herra. Vielä he tietävät, että sinä olet Herra, ainoa Jumala, maailman valtias.” (Psa 83:19).

Heli

Ps. 82

Tämän psalmin ensimmäinen jae selkeyttää Raamatun Jumalan ja muitten jumalien aseman. Alaviite johtaa 2 Ms 15:11 ”Kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa…”. Toisaalla Raamatussa sanotaan, ettei ole olemassa muita jumalia. Nämä molemmat näkökulmat ovat tosia, vaikkakin vaikuttaa ristiriidalta. Ihminen luo itselleen jumalia, joku puusta tai metallista, joku ajatuksiinsa. Nämä rakennelmat murentuvat, mitätöityvät Raamatun Jumalan edessä. Niillä ei ole jumalista asemaa eikä voimaa yli Raamatun Jumalan. Viimeinen jae (8): Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Meidän Jumalamme pystyy tähän.

Apt. 8

Saul (myöh. Paavali) vainosi seurakuntaa (kyllä hänellä oli varmaan vainoojakavereitakin) ja samanaikaisesti evankeliumi levisi. Olen ymmärtänyt, että tämä ilmiö on täyttä totta edelleenkin. Vainoista ja syrjityiksi tulemisista huolimatta evankeliumi leviää, mm. Intiasta olen tällaista lukenut. Tämä ilmiö on todistus evankeliumiin kytkeytyvästä voimasta. Tässäkin luvussa voimalliset teot liittyvät julistukseen. Jumalan teot olivat suurempia kuin taikuuden voiman teot. Kunpa meidän aikanammekin saataisiin nähdä ja kokea yhä enemmän evankeliumin voimaa. Jumala on sama edelleen, tänäänkin meidän arkipäivässämme.

Pirkko

Ps. 81

Nykypäivän lauluntekijät ottavat usein vaikutteita vanhoista psalmeista, joten usein käy niin, että niiden ajatuskulut tuntuvat tutuilta. Tämä psalmi on tästä hyvä esimerkki, sillä onhan sen alkuosan ajatukset päätyneet Pekka Simojoen tuttuun psalmilauluun. Siinä tätä psalmia tosin yhdistellään psalmin 100 kanssa ja saadaan sillä tavalla uusi kokonaisuus.

Minun mielestäni psalmien kehotus Jumalan ylistämiseen liittyy vahvasti Jumalan etsimiseen.  Kun etsimiseen  liitetään kehotus ylistää ja kiittää, niin se muuttaa rukouksen  lähtokohdan.  Rukoilija katsoo tilannettaan silloin uskon silmälasien kautta.  Jumala ei muutu, joten jos Hän on auttanut aiemmin, niin voimme luottaa Hänen apuunsa myös tulevaisuudessa.

Hyvä esimerkki tästä on mielestäni nämä sanat: ”Minä nostin taakan sinun harteiltasi, sait irrottaa kätesi kantokorista. Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut.”

Historiallisesti nuo lauseet viittaavat Israelin vapautukseen Egyptin orjuudesta, mutta tässä psalmissa ne samalla muuttuvat lupaukseksi ja rukoilija voi soveltaa niitä omaan tilanteeseensa.

Apt. 7

Itseään hurskaana pitävien suuren neuvoston jäsenten on varmasti ollut vaikea kuunella Stefanoksen puhetta. Apostolien teoissa on monta puhetta, jossa käydään läpi Israelin historiaa eri näkökulmista. Ne ovat mielenkiintoisia, koska ne tavallaan tulkitsevat uudelleen kaikille tutut kansan vaiheet. Stefanoksen puheen ydin näyttää olevan se, että Jumalan suunnitelma on aina toteutunut Israelin kansasta huolimatta.  He ovat kaikin tavoin vastustaneet Pyhää Henkeä. Jopa Salomon temppelin rakentaminen kuvataan virheeksi, koska Jumala ei asu taloissa. On hyvä muistaa, että Stefanoksen kuulijat olivat suuren neuvoston jäseniä ja heidän elantonsa oli aika pitkälle riippuvainen nimenomaan temppelistä.  Viimeisin esimerkki  kansan upponiskaisuudesta oli Jeesuksen ristinkuolema, mikä sekin oli  suuren neuvoston päätös. 

Stefanos ei siis tosiaan silitellyt kuulijoitaan myötäkarvaan ja hänen puheensa saikin heidät tappavan raivon valtaan. Tekstissä kerrotaan, että hän oli puhuessaan täynnä Pyhää Henkeä, mutta totta kai hänen persoonansa vaikutti myös. Esimerkiksi Paavalin puheet vastaavissa tilanteissa olivat sävyltään huomattavasti pehmeämpiä.  Mietin, että olisiko Stafanos voinut välttyä välittömältä kivitykseltä hieman sovittelevammalla otteella.

Loppujen lopuksi asiaa on turha jossitella, koska Stefanos ei olisi voinut muuksi muuttua. Hänen luonteensa oli mitä oli ja Pyhä Henki käytti häntä sellaisena. Varmasti hänen käyttämänsä kärjistykset olivat olleet sellaisia, että Jumala oli puhunut hänelle itselleen niiden kautta. Kenties hän oli kiivaana luonteena itsekin aiemmin vastustanut tavalla tai toisella Pyhän Hengen työtä.

Tämä kaikki on tietenkin suurilta osin vain arvailua, mutta joka tapauksessa Stefanos oli hyvin rohkea ja täynnä aitoa uskoa. Hänen kivittäjiensä vaatteita vartioi muuan Saul, johon tilanne varmasti teki suuren vaikutuksen.  Vain ihminen,  joka todella uskoo, voi kohdata kuoleman Stefanoksen tavoin ja vieläpä rukoilla tappajiensa puolesta.

Näiden tekstien ääressä rukoilen samanlaista rohkeutta ja sitä, että Jumala käyttäisi meitä kaikkia sellaisina kuin olemme.

Marko