Kategoria: Luemme Raamattua

2. Sam. 24
Joh. 5

 

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan niukasti parantumisista. Luvut 5, 9 ja 11 kuitenkin rakentuvat parantumisten ympärille. Niillä jokaisella on joku tärkeä opetus. Niitä yhdistää se, että parantuminen herätti uskon niin näissä ihmisissä kuin monissa heidän lähettyvillään. Toisaalta parantumiset herättivät myös vastustusta.

Betesdan altaalla parannettu oli ollut sairaana 38 vuotta. Se on todella pitkä aika ja silti mies varmaan jollain tavalla odotti ihmettä viettäessään aikaa altaalla, 5:3-4. Aika monta epätoivoista tilannetta oli mitä ilmeisimmin takana, sillä tämä mies ei pystynyt liikkumaan tarpeeksi nopeasti altaalle sen kuohuessa parantavasti. Ja sinä päivänä Jeesus kiinnitti huomionsa juuri tuohon mieheen, vaikka paikalla oli paljon sairaita. Jeesuksen valintaa on vaikea selittää, mutta avain lienee jakeessa 19: Poika tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Jostain syystä miehen parantaminen oli Isän valmistama teko.

Mielestäni meidän tulee rukoilla kaikkien esirukousta kaipaavien puolesta. Joskus Pyhä Henki kuitenkin valmistaa aivan erityisiä tilanteita, joissa meidän rukousta tarvitaan. Rukouksen ei tarvitse olla pitkä. Jeesus sanoi muutaman sanan ja se riitti. Saatamme yrittää tehostaa rukousta pitkittämällä sitä tai korottamalla ääntä. Silloin kun Pyhä Henki toimii, niin yksinkertaisuus tuntuu olevan avainasia.

Jakeet 16-18 kertovat syyn sille, miksi juutalaiset suuttuivat parantumisesta. Jeesus paransi sapattina ja teki itsestään Jumalan vertaisen. Koko loppuosa luvusta käsittelee kysymystä Jeesuksen valtuuksista. Kysymys oli luonnollisesti tärkeä, mutta samalla 38 vuotta sairastaneen parantumisen tuottama ilo ei tarttunut epäilijöihin. 

Tämän luvun äärellä rukoilen sitä, että näkisimme jonkun vastaansanomattoman todistuksen Jeesuksen toiminnasta keskellämme. 

Mika

2. Sam. 23
Joh. 4

Joskus tulee aikoja, jolloin tarvitsemme Daavidien parhaiden soturien kaltaisia uskovia (2. Sam. 23: 9–11). Kun israelilaiset pakenivat, he seisoivat järkähtämättä ja puolustivat kansaansa vihollista vastaan. Jumala antoi israelilaisille suuren voiton. “Meidän taisteluaseemme eivät (kuitenkaan) ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista.” (2. Kor. 10:4–5).

Jeesus alkoi “kylvää” Jumalan sanaa samarialaisen naisen sydämeen, vaikka oli itse janoinen ja väsynyt keskipäivän helteessä vaeltamisesta. Jeesus oli herkkä Jumalan johdatukselle ja tarttui Jumalan antamaan tilaisuuteen. (Joh. 4). Min keksin helposti tekosyitä  ja huolehdin ensin omista tarpeistani, syön, juon ja lepään. Vasta sitten, jos aikaa jää, ja sattuu huvittamaan, kuuntelen, millaisiin tilanteisiin ja keskusteluihin Pyhä Henki minua johdattaa. Uskon, että Jeesuksen toiminnassa samarialaista naista kohtaan näkyivät Hengen hedelmät rakkaus ja uskollisuus (Gal. 5:22).

Toinen huomionarvoinen asia on, että Jeesus rakensi keskustelua naisen ehdoilla ja kohtasi naisen tarpeet tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi. Jeesus muokkasi keskusten aikana vähä vähältä naisen sydäntä vastaanottamaan tärkeimmän uutisen: luvattu Messias on tässä ja kohtaa juuri hänet. Tiedon sanat naisen menneisyydestä toimivat tilanteessa olennaisena jäänmurtajana.

Herkkyys Jumalan johdatukselle kannatti niin samarialaisen naisen kuin kuninkaan virkamiehen kohdalla. Ensimmäisessä tapauksessa koko Sykarin kylä, jälkimmäisessä tapauksessa virkamiehen perhe kääntyivät uskomaan Jeesukseen.

Tästäkin päivästä ja viikosta voi tulla yhtä suurta seikkailua kuin Jeesuksella, kun herkistymme Jumalan johdatukselle. Usein hän ohjaa meitä hienovaraisesti ja puhuu kuiskaten kuten Elialle. Jumala antaa viisautta nähdä, millaiseen maaperään olemme kylvämässä (vrt. Mark. 4 kylväjävertaus). Jos maaperä on kallioinen tai kovaksi tiivistynyt tie, viisaampaa voi olla ensin muokata maata rukouksin ja siunaten ihmistä käytännössä palvellen (ks. Luuk. 13:8).

Heli

2. Sam. 22
Tämä luku on Daavidin voittolaulu, kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä (jae 1). Alaviitteistä ja sisällöstä päätellen tämä laulu on kuin tiivistelmä monista Daavidin psalmeista. Päivän läksynä voisi olla tutkia, millainen oli Herra Daavidin kokemana. Tässä vähän alkua: vuorilinna, kallio, pelastuksen sarvi, turvapaikka. Poimi näitä lisää lukiessasi tätä lukua. Hän on kaikkea samaa myös meille, koska Hän ei muutu. Oleellisinta ja haastavinta on, että Hän saa meidän asenteissamme aseman olla Herramme. Tämän laulun perusteella Daavidilla, kuninkaalla oli Kuningas.

Joh. 3
Luvun alussa on Jeesuksen ja Nikodemoksen kohtaaminen yöllä. Juutalaisen oppineen, Israelin opettajan elämän piiriin oli tullut hänen käsityskykynsä ylittänyt ilmiö, Jeesus. Jeesus ei närkästynyt tälle oppineelle, vaan vastasi Nikodemokselle jakeessa kolme, vaikka tekstin mukaan Nikodemus ei ollut mitään kysynytkään, ihmetellyt vain ääneen Jeesuksen tekoja. Jeesuksen vastaus sisälsi opetuksen uudestisyntymisen tarpeesta, jos mieli päästä näkemään Jumalan valtakuntaa. Uudestisyntymisen paikalle on tarjoiltu kristikunnan historiassa ja tarjoillaan nykyisinkin monenlaisia korvikkeita ja lisiä, vaikkapa kuulumista johonkin tai käyttäytymistä. Hengellinen uudestisyntyminen ei ole pohjimmiltaan mitään näistä eikä muistakaan tempuista. Uudestisyntymisen määrittelyyn en kykene, se on osin sanoilla tavoittamaton, silti koettavissa ja elettävissä. Jeesus on ovi ja tie, sen ymmärrän. Uudestisyntynyt saa elää kolmiyhteistä Jumalaa todeksi vaikkapa Daavidin kokemuksien kaltaisesti yllä mainitun 2. Sam. 22. luvun mukaan.

Pirkko