Kategoria: Luemme Raamattua

2. Aik. 33
Matt. 23

Kuningas Hiskian poika Manasse ja Manassen poika Amon perivät isältään kuninkuuden. Sekä Manasse että Amon sekoittivat isiensä uskon yhteen tosi Jumalaan ja Kanaaninmaan monien jumalien palvonnan. Yksi olennainen ero näiden kahden kuninkaan välillä oli. Jumala puhutteli kumpaakin kuningasta mutta vain Manasse nöyrtyi maanpaon vaikeuksien kautta Jumalan edessä. Manassen ja hänen hallitsemansa Israelin kansan elämä muuttui. 

Matteuksen evankeliumissakin (luku 23) puhutaan nöyryydestä Jumalan edessä. Asioiden tekeminen näön vuoksi tai arvostuksen ansaitsemiseksi ei ole Jeesukselle mieleen. Jumala näkee tekojemme motiivit. Hän katsoo sydämeen. Vaikka olen Jeesuksen opetuslapsi, minusta löytyy paljon farisealaisuutta, josta Jeesus varoitti. Mitä sitten tehdä? Jeesus kehottaa nöyrtymään ja antaa muutamia käytännön ohjeita:

Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi”  – erityisen arvonimen ja arvoaseman tavoittelu ja ansaitseminen saattaa “nousta hattuun”.

“Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä” – varoitus jonkun tuntemamme ihmisen korottamisesta erityisasemaan ja ylenmääräisestä ihannoinnista Jumalan sijasta. Jumala on Isämme ja kaiken hyvän antaja.

“Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi.” – kokemuksemme ja taitojemme ansiosta meidät saatetaan korottaa hengellisen oppi-isän tai työelämässä seniorityöntekijän asemaan. Silloin tärkeää on muistaa, että ainut todellinen mestari on Jeesus Kristus.

”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.” – vaikka olisimme toisten opettajia ja arvostamia ikämme, kokemuksemme tai ansioidemme vuoksi, meidän tulee pyrkiä asemassamme palvelemaan ihmisiä, eikä pyrkiä hyötymään heistä tai pönkittämään tekemisillämme omaa asemaamme.  (Matt. 23:8–11) 

Rukoillaan, että me sekä lähimmäisemme, jotka nyt eivät tunne Jumalaa, saisimme nöyrtyä ja tunnistaa, kuka on Jumala.

Heli

2. Aik. 32

Vieraan vallan kuningas teki sotaretken Juudaan. Hän yritti käyttää lannistusmenetelmää mollaamalla Juudan Jumalaa ja kehumalla omilla menestyksillään. Jäin pohtimaan tuota lannistamisen henkeä. Sitä voi olla ja tulla milloin mistäkin. Oma ajattelukin sitä pystyy tuottamaan, menneet tappiot ja lankeemukset voivat aktivoitua mielessä lannistaen ja mitätöiden meitä, ulkoapäin voi tulla painostusta joskus jopa vainoksi asti.

Jakeessa 20 sanotaan, että ”silloin kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Amosin poika, rukoilivat ja huusivat kohden taivasta.” Tässä on menetelmä, kääntyä Herran puoleen. Jae 21 jatkaa ”Ja Herra lähetti enkelin…” jakeessa 22” Näin Herra pelasti Hiskian ja kaikki Jerusalemin asukkaat…”.

Tiukassa paikassa ei ole syytä olla yksin, emmekä tietysti hengellisesti ajateltuna koskaan yksin olekaan. Silti joskus on tarpeen saada fyysisesti joku toinenkin tukemaan rukouksessa.  Tässä on meille suomalaisille yksin selviytyjille opettelemisen paikka. Suo, kuokka ja Jussi -ajatteluun olemme oppineet. Entäs jos olisi ollut Jussilla kaveri ja kaverilla oma kuokka? Tätä opetellessa tänään.

Matt. 22

Ulkoista painostusta esiintyy tässäkin luvussa. Saman päivän aikana Jeesusta painostivat niin saddukeukset kuin fariseuksetkin. Jeesusta yritettiin saada ansaan opetuksistaan. Pysähdyin tuohon saddukeusten oppiin, hehän eivät uskoneet ylösnousemukseen. Jeesus vastasi saddukeuksille pitäen ylösnousemusta totena. Vahvakaan aatesuunta tai joukkovoima ei muuta Jumalan totuuksia. Jeesus ei muokannut hengellisiä tosiasioita ulkoisten painostajien mieliksi.

Jäin miettimään, onko nykyisin kuoleman jälkeisen elämän kieltäjät samoilla linjoilla saddukeusten kanssa. Joskus tuskastuttaa, kun ei tiedä, miten viestisi muille ihmiselle, että Jeesus on totta ja ettei elämä lopu kuolemaan, vaan kuollessa siirrytään ajasta ikuisuuteen.

Ikuisuudessa ketään, jolla on Jeesuksen antamat häävaatteet, ei heitetä pois kuninkaan Pojan häistä (jakeet 11-12). Kuningas kuulemma varusti vieraansa vaatteilla (näin muistan joskus kuulleeni opetusta tästä kohtaa). Omissa nutuissa ei ollut asiaa kuninkaan häihin. Me olemme puetut vanhurskauden viittaan Jeesuksen työn tähden. Monen muunkin soisi vastaanottavan tämän asun. Tämä asu ei ole suoraan Pariisista, tämä vaate on Golgatalta, Jumalan designia. Tulisipa vain enemmän muotiin.

Pirkko

2. Aik. 31

Muutama viikko sitten kirjoitin kuningas Hiskiasta, kun kommentoin toista kuningasten kirjaa. Myös tämän päivän teksti kertoo samasta miehestä. Temppelipalveluksen uudistaminen lähti oikeastaan liikkeelle temppelin aseman palauttamisesta. Jerusalemin temppelin papit saivat elantonsa kymmenyksistä ja jos temppeliä ei arvostettu, ei kymmenyksiäkään tullut. Tällöin papit joutuivat henkensä pitimiksi muihin töihin ja temppelin hoito jäi retuperälle. Tästä syystä uudistus lähtikin liikkeelle käskyllä maksaa  kymmenykset ja kuningas itse näytti tässä asiassa esimerkkiä.

Toinen osa uudistusta koski itse jumalanpalveluselämää. Papit perheenjäsenineen luetteloitiin ja tehtävät jaettiin. Kyse oli tavallaan hyvin arkisesta asiasta, mutta tekstistä voi hyvin aistia sen innostuksen, mitä nämä uudistukset saivat aikaan.

Tämä luku sai minut ajattelemaan sitä, mitä hengellinen uudistus vaatii. Hiskia  antaa siitä hyvän mallin.  Kaikki saa alkunsa siitä, että palaamme etsimään Jumalaa. Jos se vaatii käytännön järjestelyitä tai taloudellisia uhrauksia, niin ne täytyy tehdä ensin. Loppujen lopuksi avainasemassa ovat siis ne ihmiset, jotka haluavat löytää jotain uutta ja näyttävät toisille helposti seurattavaa esimerkkiä.  Hiskia oli tällainen johtaja ja siksi hänen hallintokautensa oli yksi Juudan historian parhaimmista ajanjaksoista.

Matt. 21

Tämän päivän Uuden Testamentin luvussa näkyy kasvava juopa uskonnollisen eliitin ja Jeesuksen sekä hänen seuraajiensa välillä.  Minusta on aika mielenkiintoista, että kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, niin paikalla oli suuri joukko ihmisiä huutamassa Hoosianna-huutoja. Seuraavassa hetkessä, kun Jeesus oli mennyt sisälle temppeliin, niin huutamista jatkoivat vain lapset.  Voin hyvin kuvitella, että kun Jeesus lähestyi temppeliä, niin väkijoukko alkoi enemmän ja enemmän miettiä sitä, uskaltavatko he näyttäytyä Jeesuksen seurassa ylipappien edessä. Lapset, jotka eivät tietenkään tienneet näistä jännitteistä,  säilyttivät innostuksen loppuun asti ja jatkoivat elämöimistä vielä sisällä temppelissäkin.

Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi Jeesus asetti lapset meille esikuviksi. He eivät välitä sopivaisuussäännöksistä, vaan ovat enemmän uskollisia todellisille tunteilleen. Me aikuiset emme voi palata lapsuuteen siinä mielessä, että lakkaisimme välittämästä täysin käyttäytymissäännöistä, mutta voisimme ainakin tunnistaa ja tunnustaa sen, mitä sisimmässämme todella on.  Jeesuksen vastustajilla oli tässä asiassa paljon opittavaa, sillä heille tahraton ulkokuori oli kaikki kaikessa. Jeesus oli  taitava käyttämään tätä asiaa hyväkseen. Tosipaikan tullen kirjanoppineet olivat kiinnostuneempia asemastaan kuin totuudesta, eivätkä uskaltaneet ottaa kantaa kiistanalaisiin kysymyksiin.

Toinen esikuvallinen joukko tässä luvussa on senaikaisen yhteiskunnan vähäosaiset. Kirjanoppineiden ei ollut varmasti helppoa ottaa vastaan Jeesuksen opetusta siitä, että publikaanit ja portot olivat heitä ennen menossa taivasten valtakuntaan. Syy ei ollut siinä, että nämä ihmiset olisivat muuttuneet paremmiksi, vaan yksinkertaisesti siinä, että he olivat tunnustaneet tarvitsevansa apua. Kirjanoppineet eivät itseriittoisuudessaan  tähän kyenneet.

Marko