Tekijä: Ada Kangas

Job. 36

Elihu päättää esittää sanoja “Jumalan puolustukseksi”. Luulen, että usein teemme enemmän hallaa, kun yritämme “puolustella” ja selitellä Jumalan toimintaa. Jumala itse harvoin puolustelee Raamatussa itseään, vaan vakuuttaa, että lopussa meille selviää kaikki.

Matt. 13

Jeesus opettaa ihmisiä vertauksin ja esille tulevat Jumalan valtakunnan ihanat paradoksit: se on pieni mutta suuri, vaatimaton päältä, mutta mittaamattoman arvokas, kätketty mutta silti kaikille nähtävissä ja niin yksinkertainen että sitä voidaan kuvata elämän tutuilla lainalaisuusksilla. Jolla on ikävä, halu oppia tuntemaan Jumala, löytää hiljalleen lisää palasia kuvaansa. Nälkä kasvaa syödessä. Se jolla halua ei ole, menettää lopulta senkin ymmärryksen mitä hänellä ehkä alunperin oli. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Vertaukset tuovat mieleeni myös arkisia asioita ihmissuhteista: läheisyys ja toisen ymmärtäminen ruokkivat toisiaan. Suhteet niihin ihmisiin joihin olemme näin juurtuneet säilyvät myös silloin kun elämä on kiireistä tai välille nousee ristiriitoja. Kuinka tärkeää onkaan juurtua Jeesukseen!

Jäin miettimään sanoja “silmänsä he ovat ummistaneet”. Vertausten käyttäminen oli vastaus siihen, miten juutalaiset olivat jo ummistaneet silmänsä ja sulkeneet korvansa. Heille Jeesus huutaa kerta toisensa jälkeen “Jolla on korvat, se kuulkoon!” Avautukaa suljetut korvat! Kenties vertauksen muodossa annettu siemen pääsee livahtamaan ummistettujen korvien ohi sydämeen helpommin?

Jeesus, sinä huusit kerta toisensa jälkeen “Kuunnelkaa, kuunnelkaa minua!”. Sinä haluat päästä ummistettujen korvien ja suljettujen sydämien ohi. Sinä kerroit, että sinun valtakuntasi, Isän tahdon toteutuminen on arvokkaampaa kuin mikään, mitä voimme koskaan omistaa. Kirkasta, mitä tämä tarkoittaa meille tänään.

Ada

Job. 35

Matt. 12

Elihu maalaa kuvaa Jumalasta, joka on niin suuri ja ylhäinen, etteivät ihmisten asiat häntä liikuta. Näin olisi helppo luulla. Tätä väitettä vasten loistaa niin kirkkaasti Jeesus, joka sanoi opetuslapsilleen, että heidän “jokainen hiuskarvansakin” on laskettu. Jeesus, josta sanotaan “särkynyttä ruokoa hän ei muserra”. Jeesus, joka parantaa sairaan ihmisen tänään, eikä vasta huomenna, vaikka onkin sapatti.

Matteuksen evankeliumin luvun jälkipuoliskossa on monta haastavaa kohtaa, jotka ovat hämmentäneet minua, kun olen lukenut niitä irrallaan toisistaan. Fariseukset yrittävät torjua Jeesuksen väittämällä Pyhän Hengen työtä Paholaisen työksi. Raamatunselitysteos selittää jakeen 29 niin, että Jeesus vastaa Belsebul-syytöksiin julistamalla, että hän on sitonut Saatanan ja voi siksi ajaa ulos pahoja henkiä ja hajottaa sitä, mitä Saatana on ihmisille päässyt tekemään. Tulta ei voi sammuttaa tulella.

Fariseukset olivat ihmeiden ja merkkien ympäröimiä, mutta vaativat silti jotain erityistä. Niniven asukkaat ja Etelän kuningatar olivat pakanoita, mutta tunnistivat ja uskoivat Jumalan sanat kuullessaan ne. “Tämä sukupolvi” jolle Jeesus puhui, oli kuitenkin torjumassa hänet, vaikka Jeesus oli “paljon enemmän” kuin Joona tai Salomo. Jeesus oli tullut puhdistamaan (=lakaisemaan) ja tuomaan tilaa Pyhällä Hengelle. Mikäli “tämä sukupolvi” torjuisi Jeesuksen, mikäli Pyhä Henki ei saisi heidän keskellään sijaa, Jeesuksen puhdistaman tilan täyttäisi kyllä jokin muu ja heidän tilansa olisi lopulta “entistä pahempi”. Jos joku julistaa valon pimeydeksi ja Pyhän Hengen Paholaiseksi ajaa itse itsensä umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä. 

Jeesus, sinä järkytit juutalaisten maailmankuvaa ja ravistelet toisinaan meidänkin tapojamme nähdä ja ajatella. Avaa silloin meidän sydämemme kuuntelemaan ja etsimään sinua lisää, ettemme torjuisi sinua silloin, kun olemme hämmentyneitä.

Ada

Job. 34

Minua puhuttelivat tänään jakeet 3-4:

”Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat. Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.” 

Elihu ehdottaa, että lyökäämme viisaat päämme yhteen. Toisaalta sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy: Jobin haastajat päätyvät yhteistuumin virhepäätelmiin. Tänään Jobin kirja muistuttaa minua siitä, että emme edes joukolla pohtien löydä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Tarvitsemme siihen Jumalaa.

Matt. 11

Edellisessä luvussa Jeesus lähetti opetuslapset matkaan julistamaan “Taivasten valtakunta on tullut lähelle” ja parantamaan sairaita. Nyt Johannes Kastajan opetuslapset tulivat Johanneksen puolesta varmistamaan, onko Johannes ymmärtänyt oikein, onhan Jeesus varmasti luvattu messias. Jeesus neuvoo heitä kertomaan, mitä he kuulevat ja näkevät: heidän ympärillään toteutuvat Jesajan ennustamat messiaan ja Jumalan valtakunnan merkit:

“Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.” (Jes.35:5-6)

“Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.“ (Jes.61:1-2)

Tämä sanoma on puhutellut minua aivan erityisesti viime aikoina. Vaikka elämme lähes täydellisessä aineellisessa yltäkylläisessä, me olemme niin sidottuja. Meitä sitovat sairaudet, synti, murretut mielet. Miten ihmeellisen hyvä onkaan Jumala, jonka tahto on vapauttaa meidät!

Isä, anna meille lapsen mieli, jotta osaisimme kuormiemme ja kahleittemme kanssa tulla sinun luoksesi. Auta meitä näkemään sinun silmilläsi, miltä valtakuntasi näyttäisi elämässämme ja lähipiirissämme: miltä tässä päivässä näyttävät kirvonneet kahleet, miltä sinun antamasi lepo. Anna meille rohkeutta tämän näyn keskellä sanoa “tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa”. 

Ada