Tekijä: Ada Kangas

Jes. 10

Olen jostain kuullut ajatuksen, että Jumalan viha on sitä, että hän ottaa suojeluksensa pois, jättää maailman armoille. Hän sallii Assyyrian riehua, mutta ei nujertaa Juudaa ja Jerusalemia, sillä niiden aika ei ollut vielä. Assyyria, aikansa supervalta pyyhki kartalta kansan toisensa jälkeen. Omasta mielestään ja perinteisten historiankirjoitusten valossa se oli itse oman voittokulkunsa rakentaja: “Minä olen siirtänyt kansojen rajat ja ottanut itselleni niiden rikkaudet”. Jumala toisaalta viittaa Assyyriaan “vihansa ruoskana”, kirveenä omassa kädessään. Jään helposti ja hieman turhaankin jumiin pohtimaan, mikä on Jumalan ja mikä ihmisen rooli, miten tämä suhteutuvat toisiinsa. Israelin kansa on paatunut, itse valinnut olla kuulematta, toisaalta Jumala sanoo paaduttavansa sen sydämet. Jumala taivuttaa kaiken lopulta palvelemaan omia hyviä päämääriään, kohti Jesajankin suulla julistettua iloa.

1. Kor. 9

Paavali kuvaa rakkauden askelia, joita on ottanut, jotta voisi ”pelastaa edes muutamia”. Hän valitsi luopua monesta oikeudesta jonka periaatteessa katsoisi kuuluvan asemassaan olevalle henkilölle – ja siinä hän toimi työnsä kannalta viisaasti: Paavali pystyi helposti vastaamaan, kun häntä syytettiin ja haastettiin milloin mistäkin. Paavali kuvaa jopa olleensa “kaikille kaikkea”, sopeutuneensa ihmisten tapoihin ja käsityksiin niin pitkälle kuin se oli mahdollista ja Sanan mukaista. 

Paavali muodosti matkoillaan todellisia ihmissuhteita. Hän ei tyytynyt vain huutamaan etäältä kadunkulmassa, vaan tutustui, sitoutui ja tuli osaksi yhteisöjä muistaen samalla tehtävänsä. Hän etsi pienintä yhteistä nimittäjää kohtaamiensa ihmisten kanssa, jotta taustat ja näkemyserot eivät pääsisi nousemaan yhteyden tielle. 

Mietin tämän äärellä, ketkä ovat minun elämässäni ne ihmiset, joita olen jäänyt katselemaan etäältä, jonkin henkisen raja-aidan takaa. Kynnykset voivat nousta aatteellisista tai arvoihin liittyvistä eroista, taustoista tai tulotasosta, niin kuin Korintissa. Huomaan, että omat kynnykseni liittyvät hyvin arkiseen pelkoon siitä, miten minut nähdään: ajattelen, että tuon silmissä olen varmaan niin nuori, etteivät juttuni kiinnosta, tuon mielestä taas vanha, tuo varmaan pitäisi minua tosi tylsänä. Luulen, että tämäkin on kovin tavallinen kynnys. On turvallista olla niiden kanssa, joiden kesken on vähän nimettäviä eroja. Kuitenkin me tiedämme, miten ihmeellistä ja hienoa se on, kun aivan yllättävän ihmisen kanssa löytyy yhteys! Jumala on meihin kaikkiin antanut ikuisen sielun, jolla ei ole ikää tai asemaa. Kaikkien henkisten raja-aitojen takana on lopulta Jumalalle rakas lapsi.

Isä kiitos, että olet antanut meille mittaamattoman joukon siskoja ja veljiä. Auta minua näkemään nämä kauaksi jääneet ihmiset tämän näkökulman läpi. Sinä ohjaat jopa kansakuntia ja olet ohjannut minutkin näiden ihmisten keskelle. Auta minua vähän kerrallaan  päästämään irti siitä, mikä uhkaa tulla minun ja niiden väliin, joita sinä haluat kutsua.

Ada

Jes. 9

Tämän päivän Jesajan luvussa näemme taas armon ja oikeudenmukaisuuden molemmat puolet: riemun joka seuraa armoon tarttuvaa, kuluttavan kivun joka seuraa Israelin rimpuilua, kun he yrittävät kivestä ja setripalkeista rakentaa suojaa itselleen. Tämä vastakkainasettelu on todella väkevä. Paatuneiden sydänten ja tuomion keskellä Jumala julistaa jotain uskomattoman täydellistä ja ihanaa itseensä vedoten, omaan luonteeseensa vedoten. Miten ihmeellinen ja hyvä onkaan tällainen Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas jonka oma luonne, olemus vaatii kaiken tulemista lopulta hyväksi.

Erityisesti tänään pysähdyn ajattelemaan murrettua iestä, taakkaa, joka painaa olkapäitä. Meillä on enemmän vapautta, vapaa-aikaa ja vähemmän fyysistä kuormaa kuin koskaan ennen. Silti uuvumme ja kannamme raskaita taakkoja, joita emme osaa edes oikein nimetä. Maailmasta emme löydä lopulta lepoa, mutta Jeesus on luvannut “minun ikeeni on hyvä kantaa, minun kuormani on kevyt”.

1. Kor. 8

Korinttilaiskirjeessä puhutaan paljon rakkaudesta nousevista motiiveista. 

Epäjumalille uhrattu liha oli noussut seurakuntaa jakavaksi omantunnon kysymykseksi. Yhdelle oli itsestäänselvää, että epäjumalille uhrattu liha on yhdentekevää, toinen ahdistui ajatuksesta suunnattomasti. Mieleeni nousee moniakin oman aikamme kysymyksiä, joissa valitettavasti Paavali ei ole varmistamassa osapuolille, mikä kussakin asiassa on “oikea tieto”. Sen sijaan meillä on sanat “tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa. Jos joku luulee tietävänsä jotain, hänellä ei ole vielä oikeaa tietoa.”

Oman tietoni tai viisauden varassa voin ihmissuhteissa rakentaa kovin vähän, rakkauden päälle rakennettu suhde estää paljonkin. Välillä tuntuu, että tiukan paikan tullen tieto ja viisaus ovat kuin mannaa, jota saa aina yhden annoksen kerrallaan, juuri siihen tilanteeseen – ja vasta jälkikäteen näkee, että tulipa sittenkin toimittua ihan viisaasti. Keväällä pohdin moneen otteeseen, mitä Jeesus tarkoitti kehottaessaan usein “valvomaan”. Ehkä tämä on yksi osa sitä, rakkauden ja viisauden pyytäminen niihin tilanteisiin, kun meillä ei olekaan tietoa siitä, mikä on oikein ja se joka luulee jotain tietävänsä ei kenties tiedäkään.

Jeesus, tänään haluan ottaa sinun taakkasi harteilleni. Kiitos, että minun ei tarvitse olla kaikessa oikeassa, tietää kaikkeen oikeaa vastausta. Anna minulle riittävää viisautta tähän päivään, ja erityisesti, ota minut rakkautesi kanavaksi, jotta oppisin samalla rakastamaan.

Ada

Jes. 8

Jumala lähettää Juudalle sanan “Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä”. Tämä on minulle hyvin avaava kuva Herran pelosta: jos pelkää Jumalaa, eroa hänestä enemmän kuin muuta, mitään muuta pelättävää ei lopulta ole. Juuda näki edessään realiteetit: rajalliset vesivarat ja vaarallisen liittouman pohjoisheimojen ja Syyrian välillä. Tämä oli heidän keskeinen virheensä. He unohtivat, että realiteetit ovat todellisia, mutta Jumalan todellisuus on lopulta aina vahvempi. Hän voi yhdellä sanallaan kääntää koko historian kulun. Miten erilaiselle omat ongelmamme näyttäisivät, jos kykenisimme katsomaan niitä tästä perspektiivistä! “Tehkää suunnitelma! Se raukeaa. Neuvotelkaa! Ei se hyödytä.” Mutta vain sillä on lopulta merkitystä, että “Meidän kanssamme on Jumala!”

Jumala on äärimmäisen kärsivällinen. Hän antoi Israelilaisille ja Juudan kansalle satoja vuosia armon aikaa, samoin kansoille, jotka Israelilaiset hävittivät tieltään tullessaan Luvattuun Maahan. Profeetat muistuttavat siitä, ettei oikeudenmukainen Jumala voi kuitenkaan antaa vääryyden vallita loputtomiin. Jesaja puhuu jakeissa 11-15 Jeesuksesta, kompastuskivestä, jonka edessä jokainen lopulta kaatuu tai pelastuu. Pawson sanoo hienosti, että Jumalan “sisäinen jännite” oikeudenmukaisuuden ja armon välillä ratkeavat ristillä, jossa synnit saavat samaan aikaan rangaistuksensa ja annetaan anteeksi. 

1. Kor. 7

Päivän uuden testamentin kohdassa näen, että Paavalilla on mielessään kaksi kilpailevaa hyvää: toisaalta Paavali näkee, kuinka poikkeuksellisessa tilanteessa, kiireessä evankelioida vauhdilla ennen Jeesuksen paluuta yksin elävillä on paremmat valmiudet toimia seurakunnan ja evankeliumin palveluksessa. Toisaalta perheyhteyden ja avioliiton suojaava vaikutus, oli aivan erityisen tärkeä uutta elämää opetteleville korinttilaisille (jotka elivät Afroditen temppelin ja laillisen prostituution ympärillä pyörivässä kaupungissa). “Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä.” Ajattelen, että näissä luvuissa tulee hyvin näkyväksi, miten erilaisia me ihmiset olemme, ja miten erilaisista tilanteista tulemme: yhdelle annetaan yksi ja toiselle täysin päinvastainen ohje. Jumalan valtakunta ei perustu sokeille taulukoille tai algoritmeille, vaan Isä näkee meidät niine tarpeinemme ja voimavaroinemme mitä meillä on.

Isä, kiitos siitä, että olemme sinulta saaneet Jeesuksen kulmakiveksi, jolle rakentaa, ei kompastuskiveksi. Auta minua ja meitä tänään rakentamaan tälle kivelle, nojaamaan sinun tahtoosi ja mahdollisuuksiisi. Kiitos, että haluat rakennukseesi myös minut, tällaisena kivenä kuin olen. Anna tänään minulle viisautta olla ja toimia tahtosi mukaan tällä paikalla.

Ada