Tekijä: Ada Kangas

Job. 39

Olen yrittänyt tällä “lukukierroksella” löytää tietoa Jobin kirjasta ja saada siitä jonkinlaisen otteen. Nyt voin varmaankin todeta, että tämä ei ollut se valaiseva kerta. Tästä kirjasta löytyy vielä paljon opittavaa!

Kaikkein eniten minua hämmentää Jumalan vastaus. Hän ei lähde puolustelemaan itseään (niin kuin Elihu ajatteli), hän ei osoittele, että Saatana tässä on touhunnut kaikkea ikävää, minä vain katselin sivusta. Jää vain luottamus siihen, että Jumala taivuttaa mitä ihmeellisimmät voimat aina härkiä ja kotkia myöten palvelemaan hyvää tarkoitustaan. Se mikä on minun silmissäni suoraviivaisesti hyvää, ikävää tai turhaa taipuu hänen käsissään kuin vitsat pajukorissa kokonaisuudeksi jonka hahmotan kokonaan vasta ajan ulkopuolella.

Matt. 16

Opetuslasten yksinkertaisuus ihan naurattaa: aivan vakavissaanko he luulevat, että Jeesus varoittelee heitä leipätaikinan hapatteesta? Toisin sanoen opetuslapsilla oli vaikeuksia kuunnella Jeesusta, sillä heillä oli käsissään akuutti (ruokaan liittyvä!) ongelma. Kuinka usein luen Raamattua ja mielessäni pyörii samalla taka-alalla lista tekemättömiä asioita. Siinä onkin vaikeaa keskittyä siihen, mitä teksti tänään puhuisi minulle. Raamattu kutsuu meitä eräänlaiseen huolettomuuteen. Tämä on erityisen vahvassa kontrastissa tämän ajan kanssa, jossa puhutaan paljon mielen ylikuormittumisesta ja jatkuvasta ajatustyöstä. 

Jeesus ei kuitenkaan käske opetuslapsia skarppaamaan tai pinnistelemään enemmän. Hän ennemminkin varoittaa siitä: fariseusten ongelma oli juuri ulkokultainen uskonelämän suorittaminen. Jeesus herättelee opetuslapsiaan havahtumaan siihen, kenen seurassa he oikein kulkevat. Hänelle käytännön ongelmat eivät ole ongelmia. Hän tietää edeltä, mitä tarvitsemme ja varmistaa, ettei lopulta mitään puutu. Uskon, että Jumalan tunteminen, Jeesuksen voiman ymmärtäminen voi vähitellen muuttaa näkökulmaamme niin, että saisimme käytännön ongelmien edessä rauhan hänen voimassaan. Tämä ei ole Jumalalle este. Voin toimia rauhasta käsin. Voin pysähtyä, kuunnella, levätä. Fariseukset ja saddukeukset eivät suostuneet tunnistamaan näkemäänsä vaan vaativat merkkiä taivaasta. Jeesus varoittaa opetuslapsia ja meitä tällaisesta kovapäisyydestä. 

Jeesus, muistuta meitä tänään siitä, miten olet toiminut elämässämme. Jos emme ole sitä ennen tunnistaneet, avaa silmämme näkemään johdatuksesi. Anna näiden kokemusten ja Raamatun sanan vahvistaa luottamustamme sinuun. Kiitos, että kutsut meitä lepoon, lepoon sinun voimassasi, rauhaan sinun läsnäolossasi. 

Ada

Job. 38

Jobin kirjassa on moneen otteeseen ihmetelty luonnon mysteerejä. Tänä päivänä tiedämme hyvin tarkkaan, miten sääilmiöt syntyvät ja tunnemme yllättävän hyvin myös tähdet ja merenpohjan. Mutta se ei ole lainkaan himmentänyt Luojan ihmeellisyyttä! Päinvastoin! Miten ihmeellinen onkaan Luoja joka on antanut meille planeetan, joka on juuri sopivan kaukana auringosta, jotta meillä voi olla meillä on sekä jäätä, vettä, että vesihöyryä! Että maan vetovoima vetää vettä juuri sopivasti, että se jaksaa höyrynä nousta korkealle pilviksi ja sateena palaa maahan ruokkimaan autiomaan ja kaiken maan, joka muuten olisi kuiva ja kuollut. Merten lähteillä, syvyyksien pohjassa niinkin pieni asia kuin meren suolaisuus saa aikaan syvämerenvirrat, jotka pitävät yllä elintärkeitä merivirtoja. Miten viisas on Luoja joka asetti maan hieman kallelleen, jotta saamme nauttia lämpimistä kesistä myös pohjoisessa ja antoi kuun joka pitää maan vakaana. Mitä enemmän tiedämme maasta, sitä paremmin ymmärrämme, miten herkässä, monimutkaisessa, ihmeellisessä tasapainossa kaikki on. Miten uskomaton on Luoja, joka on sen suunnitellut!

Matt. 15

Kanaanilainen nainen ei ole ainut eikä ensimmäinen ei-juutalainen, jota Jeesus auttaa. Silti Jeesus antaa naisen huutaa ja kulkea hänen perässään. 

Jeesus oli juuri parantanut valtavasti sairaita juutalaisten keskuudessa. Silti ihmiset eivät kuulleet hänen sanojaan, vaan fariseukset keskittyivät siihen, etteivät hänen oppilaansa pesseet käsiään. Nyt juutalaisalueen ulkopuolella, Tyroksen ja Sidonin seudulla hän ei ole tehnyt vielä mitään, kun joku jo huutaa ”Davidin Poika!” Jeesus sanoikin, että jos hänen voimatekonsa olisi tehty ”Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet.” (Matt.11:21)

Tämä raamatunkohta on ollut paljon mielessäni viime kuukausina. Jostain syystä olin alkanut ajatella, että jos Jumala ei paranna tai muuten toimi hetkessä tai nopeasti, taistelen hänen tahtoaan vastaan, jos silti jatkan rukousta. Jeesus kuitenkin ohjaa meitä rukoilemaan sinnikkäästi, hellittämättä, aina rasittavuuteen asti (Luuk.18:2-8, Luuk. 11:5-13). Emme tarvitsisi tällaista ohjetta, jollei Jumalan tahdon toteutuminen olisi joskus sinnikkään rukouksen “takana”. Joskus ikään kuin maaperä vain on kovaa ja rukous voi sen pehmittää.

Kun Jeesus sanoo “Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille,” luulen että hän sanoo, ettei hän voi nostattaa kansanliikettä Sidonissa ja Tyroksessa ja olla heidän messiaansa, ei vaikka he ottaisivat hänet vastaan ja juutalaiset hänet hylkäävät. Kun nainen ei haasta “lasten” asemaa, on kuin Jeesus huokaisisi helpotuksesta. Hän voi sittenkin parantaa tyttären!

Pelkästään Matteuksen evankeliumissa sanotaan kahdesti, että Jeesus sääli ihmisiä ja ainakin viisi kertaa, että Jeesus paransi kaikki sairaat (8:16, 4:23-24, 14:36, 14:14, 12:15). Heihin lukeutuu myös kanaanilaisen naisen tytär. Haluan uskoa, että Jeesus halusi kaiken aikaa parantaa tytön. Me emme usein tiedä, miksi vastaus ei tule heti. Viipyminen ei kuitenkaan vähennä lainkaan sitä tosiasiaa, että meillä on Jumala, joka tuntee hätämme ja hänellä on voima auttaa.

Jeesus, anna meille voimaa tänään jatkaa sitä rukousta, joka on ollut sydämellämme pitkään. Sinä kuulet meidän rukouksemme, sinä olet voimallinen auttamaan. Kiitos, että vain sillä on merkitystä.

Ada

Job. 37

Matt. 14

Elihu kuvailee tänään sopivasti Jumalaa myrkyn kaltaisena ja Matteus kertoo, kuinka Jeesus kävelee tuon myrskyn keskellä.

Matteuksen evankeliumissa minulle syntyy sellainen kuva, että Jeesus tekee kaksi valtaisaa ihmettä joko välittömästi tai hyvin pian sen jälkeen, kun on kuullut Johannes Kastajan kuolemasta. Mietin, että tämä on varmasti ollut Jeesukselle äärettömän raskas uutinen. Hän joka itki Lasaruksen haudalla, vaikka oli menossa herättämään hänet, joutui seisomaan syrjässä, kun Johannes mestattiin. Joka tapauksessa Jeesuksella on tarve olla yksin, ehkä rukoilla ja järjestää ajatuksia, kenties surra. Kuitenkin käy ilmi, että ihmiset ovat seuranneet häntä. Tämäkin tuntuu niin inhimilliselle tilanteelle: itsellä olisi palava tarve saada olla yksin ja vetää henkeä, mutta juuri silloin joku tarvitsee niin, ettei se ole mahdollista. On lohdullista, että jopa Jeesus kohtasi tilanteita, jotka eivät menneet hänen suunnitelmansa mukaan. Hän otti vastaan sen, mitä Isällä oli mielessä. Jeesus saa voimaa kohdata ihmiset. Hän näkee heidän tarpeensa, hengellisen ja fyysisen nälkänsä ja rakkaudessaan kykenee vastaamaan siihen. Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus lähettää ihmiset ja opetuslapset pois ja saa (viimein) olla yksinäisyydessä. Tämän jälkeen hän kävelee vetten päällä opetuslasten luokse myrskyn keskelle.

Minua puhuttelee syvästi, miten tässä ovat läsnä Jeesuksen inhimillinen ja jumalallinen puoli: toisaalta näemme Jeesuksen, jolla on särkynyt sydän, joka on suurinpiirtein siinä mielentilassa, ettei kestä olla ihmisten keskellä. Samalla näemme Jeesuksen, jonka sana ruokkii tuhannet ja joka on luomakunnan kiistaton Herra. Minua puhuttelee myös se, miten kaikkien tarpeet tulevat lopulta täytetyiksi. Jeesus järjestää itselleenkin aikaa olla yksin.

Jäin myös pohtimaan sanoja, jotka Jeesus sanoo Pietarille: “Vähäinenpä on uskosi. Miksi aloit epäillä?” Meistä tämä tuntuu hullulle. Me sanoisimme Pietarille ehkä “Mitä ihmettä oikein kuvittelit?” tai “Kylläpä sinulla oli suuret luulot itsestäsi!” tai kenties “Ei noin pidä turhaan koetella Jumalaa!” Mutta Jeesus sanoo “Miksi aloit epäillä?”. Jos Jeesus kutsuu Pietaria uskomaan siihen, että hän voi mainiosti kannatella Pietarin askeleita vaikka vettä pitkin, millaisiin uskon askeliin hän kutsuu meitä?

Jeesus, me näemme usein tuulen, aallot ja tyhjät kädet. Sinä olet kuitenkin tänään sama kuin olit 2000 vuotta sitten: sinua eivät estää mitkään olosuhteet, sinussa meiltä ei puutu mitään. Tuomme myrskymme ja tarpeemme sinun käsiisi.

Ada