Tekijä: Ada Kangas

Jer. 25

Tämän päivän Jeremian kirjan tekstistä jäin pohtimaan ja tutkimaan sanaa “malja”. Vihan malja mainitaan useita kertoja Raamatussa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, erityisesti Ilmestyskirjassa. Maljalla kuvataan näissä Jumalan tuomiota ja kärsimystä. Olen ihmetellyt tätä, miten vihan viini tai malja on valikoitunut tuomion symboliksi, sillä viini kuvaa myös myönteisiä asioita. Olen miettinyt aukeaisiko tämäkin kuva paremmin jollekin aikalaiselle tai jollekulle paremmin viinejä tuntevalle.

Getsemanessa Jeesus rukoili “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Hän ainoana otti vastaan maljan jota ei olisi ansainnut. Vain joitakin tunteja aikaisemmin hän asetti ehtoollisen ja tarjosi meille kaikille maljaa, joka on uusi liitto hänen veressään. Malja mainitaan myös psalmissa 23: “Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä ja minun maljani on ylitsevuotavainen.”

2. Tim. 3

Paavali ohjaa Timoteusta lukemaan kirjoituksia saadakseen viisautta monenlaisten harhaanjohtavien oppien ja ihmisten keskellä. Tämän Raamatunlukuohjelman myötä olen päässyt itse sisälle moniin Vanhan Testamentin kirjoihin, jotka ennen olen lukenut vain läpi (tai hypännyt yli). Tämä on tuonut valtavasti oivaltamisen iloa ja tuonut syvyyttä Uuden testamentin lukemiseen. Jumala ei ole jättänyt meitä yksittäisten jakeiden ja sanojen varaan, vaan jokaisen helpon ja haastavan tekstin takaa löytyy kokonainen kirjasto jota vasten peilata lukemaansa. Jos lukuintosi on hukassa, haluan rukoilla sinulle tänään uuden löytämisen ja tutkimisen iloa!

Isä, kiitos miten ihmeellisesti olet kaiken tehnyt: olen toteuttanut suunnitelmasi, jossa saamme vihan malja sijaan uuden liiton maljan Sinun yhteyteesi. Kiitos Sanastasi, rakkauskirjeestäsi meille, joka avaa meille hyvät tekosi ja tahtosi. Vedä meitä jälleen Sanasi äärelle. Pyhä Henki, avaa, kirkasta, puhu meille Sanan kautta.

Ada

Jes. 13

Tämä viikko päättyy raskaaseen Jesajan kirjan lukuun. Jumalan viha ei ole helppoa edes luettavana, ei sen ole tarkoituskaan. Tuomion kuvausten on tarkoituskin herättää, ravistella tarkastelemaan omia asemia. Väkivallan keskellä eläneiden ihmisten ravisteluun tarvitiin erityisen painavia sanoja.

Näiden kuvausten keskellä muistan, ettei Jumala itsekään iloitse tuomiosta. Hän on Isä, joka odottaa tuhlaajapojan paluuta. Hän on Jeesus, joka itki Jerusalemin kohtaloa.

1. Kor. 12

Eräs ystäväni totesi lukiessamme Raamattua porukalla, että hän on niin huono evankelioimaan, hän ei uskalla jutella uusille ihmisille muutenkaan, saati uskosta. Toinen taas totesi, että hän aivan palaa jutella ventovieraille, mutta ei ikinä jaksa keskittyä rukoukseen samalla tavalla, kuin tämä ensimmäinen. Minulle tämä oli oikea heureka-hetki! Me kuvittelimme olevamme surkeita kristittyjä kun keskityimme siihen, mikä itselle oli vaikeaa, emmekä tajunneet että “vähäpätöiset vahvuutemme” ovat toisten ja Herran silmissä kullanarvoisia! 

Tiedän, että monella on tätä lukiessa edessä (tai jo takana) kotimatka New Winesta, paluu omiin ympyröihin. (Ajattelen usein, että Taivaassa on toivottavasti vähän samanlaista kuin New Winessa: olemme kaikki toistemme naapurissa ja voimme käydä iltakylässä. Se olisi ihanaa.) Ainakin itselläni on joskus siinä vaiheessa vähän eksynyt olo. Jumalan antamat lahjat ja oivallukset tuntuvat kotona epätodellisilta. Jumala on kuitenkin tarkoittanut lahjansa ja sanansa nimenomaan jokapäiväiseen elämään, arkisiin tilanteisiin valtakuntansa ja seurakunnan rakennukseksi.

Kiitos Jeesus, että olet kanssamme, tuot meidät yhteen myös arkemme keskellä. Anna Pyhä Henkesi, varusta meidät. Kiitos, että kädessäsi meistä jokainen on arvokas, tärkeä osa kokonaisuutta. Silloin, kun en itse näe, mihin olet minut tarkoittanut, kirkasta minulle työsi.

Ada

Jes. 12

Tänään tartun ihan tähän ensimmäiseen jakeeseen “Sinä olit minulle vihoissasi, mutta vihasi väistyi ja sinä lohdutit minua.”

Minussa tämä jae nostaa selkärangasta vastareaktion, sillä se muistuttaa minua arvaamattomasta, mielivaltaisesta ihmisestä, joka yhdessä hetkessä yllättäen raivoaa ja pian on hyvällä tuulella ja odottaa kiitosta. Haluan pysähtyä tähän, sillä meidän Jumalamme ei ole tällainen. 

Jumalan “viha” ei ole yllättävää mielivaltaista räyhäämistä tai manipuloivaa vallankäyttöä. Jumala on johdonmukainen ja tarjoaa viimeiseen saakka parempaa vaihtoehtoa. Hän tietää, mitä on lopulta pelissä ja mitkä ovat kaikki mahdolliset muut lopputulokset. Kun kiitämme häntä, emme ole helpottuneita siitä, että sentään hän ei raivoa, vaan kiitämme häntä joka on kaiken hyvän lähde, kiitämme siitä, että hän on totisesti saattanut kaiken hyväksi!

1. Kor. 11

Olen tällä viikolla ottanut Jukka Norvannon opetukset tuekseni ja se on ollut hyvä päätös! Ymmärsin ensimmäistä kertaa jakeen 29 “Se joka syö ja juo ajattelematta, että kyseessä on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion”. Olen aina ajatellut ilman muuta, että “Kristuksen ruumis” on tässä yhteydessä viittaus leipään, mutta Norvannon mukaan Paavali puhuu tässä seurakunnasta Kristuksen ruumiina. Näin ajateltuna jae tukee koko kirjeen muuta viestiä: Korintin seurakunnan ydinongelma oli se, ettei heistä ollut tullut yksi ruumis, samaa Jumalan perhettä. He muistuttivat vastahakoisia kanssamatkustajia jotka ovat joutuneet kiusallisesti samaan pelastusveneeseen. He eivät huolehtineet toisissaan, joten heidän joukossaan oli paljon “heikkoja ja sairaita”. Osa oli käytännössä suljettu yhteyden, Kristuksen ruumiin ulkopuolelle taustansa tai asemansa vuoksi.

Iloitsen tämän äärellä siitä, miten paljon KohtaamisPaikassa ja seurakunnissa yleensäkin tänä päivänä pyritään tietoisesti madaltamaan raja-aitoja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tulla osaksi seurakuntaa taustastaan ja elämäntilanteestaan riippumatta. Samalla uskon, että yhteyden löytäminen ja ylläpitäminen ovat aikamme isoja haasteita, erityisesti yksilötasolla. Ajattelen, että tässäkin asiassa lopulta ei onneksi ole kyseessä sprintti, eikä edes maratoni vaan enemmänkin patikkamatka, johon kuuluu luonnostaan erilaisia vaiheita ja aina on mahdollisuus arvioida reittivalintaa uudelleen ja rukoilla tarkempia koordinaatteja.

Kiitos Jeesus, että meidät on tarkoitettu osaksi niin hienoa ja ihmeellistä asiaa kuin “Kristuksen ruumis”. Emme tosiaan useinkaan edes ymmärrä, miten upea ja tärkeä asia se on. Kirkasta meille paikkamme osana uskovien yhteisöä. Näytä, miten voimme tukea lähimmäisiämme tässä yhteisössä, jottei ketään suljettaisi ulos.

Ada