Tekijä: Anna

5. Moos. 1 Apt. 13

Mooseksen kirjan teksti muistuttaa minua siitä, että joskus on tärkeää kerrata menneitä tapahtumia ja tarkastella niitä Jumalan tekojen valossa. Voimme kiittää ja muistaa Jumalan tekoja uudelleen ja uudelleen ja samalla ohjata toimintamme suuntaa oikeaksi. Voimme oppia paitsi Raamatun tapahtumista, myös johdatuksesta, jota olemme omassa elämässämme kokeneet. On tärkeää pohtia tekoja ja oppia niin virheistä kuin onnistumisista. Mooses oli viisas mies, jota kansan kannatti kuunnella. Meidän tulee myös kuunnella niitä joille Jumala on antanut viisautta. Itse kiitän yhteisömme vastuun kantajista.

Apostolien teoissa Kyproksen tapahtumat ovat käännekohta Paavalin ja Barnabaksen suhteessa. Tähän asti Paavali on kantanut nimeä Saul, nyt hän on Paavali. Lisäksi nimien järjestys muuttuu, eli tästä eteenpäin Paavali mainitaan ennen Barnabasta. Ajattelen, että Paavalista tuli matkan johtaja hänen osoitettuaan rohkeutensa ja kykynsä kuulla ja totella Jumalan tahtoa. Tuo merkittävä tapahtuma oli käännekohta, jonka merkiksi nimi vaihtui. Synagogassa Paavali on se, joka nousee puhumaan. Paavali toimii samoin kuin Mooses. Hän ottaa esille menneet tunnetut tapahtumat. Lisäksi Paavali auttaa ymmärtämään Jumalan ilmoitukset ja liittää ne Jeesuksen vaiheisiin ja kyseiseen hetkeen itse kunkin elämään. ”Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi,
saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa. ” Tämä koskee meitäkin.

Anna

4. Moos. 32 Apt. 12

Mooseksen kirjassa on mielenkiintoinen kohta, kun kaikki eivät haluakaan alueelle, jonka Jumala on luvannut. On vaara, että he tottelemattomuudellaan suututtavat Jumalan. Näin ei kuitenkaan käy, vaan Jumala antaa heille heidän haluamansa, kun he vain ottavat osaa maan valoitukseen yhdessä toisten kanssa. Jumala on voimallinen ja pelottava, mutta myös pitkämielinen ja valmis kuuntelemaan meidän tahtoamme.

Jos luet eteenpäin, huomaat että maa-alueen jakamista koskevien lukujen jälkeen luvussa 36 puidaan käytännön pulmaa. Kuinka voidaan varmistaa, että maaomaisuus pysyy oikean sukukunnan omistuksessa? Jo ongelman syntyminen kertoo sivistyksestä ja naisten arvosta. Jumalan tahdosta myös tytöt saattoivat periä isänsä. Kautta aikojen on maailmassa ollut aikoja ja alueita, joilla naisen osa on ollut huono. Jumalan silmissä  jokainen on arvokas ja hän haluaa että kohtelemme toisiamme sen mukaisesti. Hän kohtaa käytännön tilanteemme ja ohjaa toimimaan oikeudenmukaisesti, kun vain kysymme häneltä apua.

Apostolien tekojen luku on jännittävä. Opetuslapsia oli vangittu aiemmin useita kertoja, mutta yksikään heistä ei ollut vielä kuollut. Heitä oli ruoskittu ja vangittu, mutta ei tapettu. Nyt Jaakob mestattiin ja uskon seurakuntien ja uskovien järkyttyneen. Pietari, Jaakob ja Johannes olivat kolme Jeesukselle läheisintä opetuslasta ja siten heillä oli suuri arvovalta seurakunnassa. Heidän tappamisensa miellytti varmasti juutalaisia oppineita, jotka vastustivat Jeesuksen seuraajia ja hänen opetustaan. Herodes saikin suosiota ja innostui. Seuraavaksi siis lähtisi pää Pietarilta.

Jumalan suunnitelma oli kuitenkin toinen. Uskovien rukoukset vaikuttivat ja Herran enkeli sai valtuudet vapauttaa Pietarin. Tapahtumat ovat huikeita. Tämän lukeminen nostattaa aina mielialaa. Uskovat eivät tuolloinkaan meinanneet uskoa ihmettä todeksi. Niin yllättävä ratkaisu oli. Herodekselle sen sijaan kävi huonosti. Hän häpesi menetettyään vankinsa ja vaihtoi maisemaa. Myöhemmin Herodes kuoli yliluonnollisen kuoleman. Väkijoukko halusi mielistellä herodesta selvitäkseen kauppasaarrosta. Siksi he sanoivat hänen ääntään jumalalliseksi ja sitä kautta korottivat hänet jumalaksi. Herodes nautti tilanteesta ja sai ansionsa mukaan. Jumalan sana puolestaan levisi yhä laajemmalle. Tällainen kertomus rohkaisee, koska useinkaan emme näe tässä ajassa pahuudesta koituvia seurauksia. Lopullinen tuomio on kuitenkin Jumalan kädessä. Jumala on voimallinen!

Anna

1. Moos. 18 Kol. 2

Abraham ja Saara saavat lupauksen jälkeläisestä vihdoin niin, että lupaukseen sisältyy ajankohta. Vuoden kuluttua Saaralla on poika. Se, että Saara ja Abraham eivät meinaa uskoa, ei estä Jumalaa toimimasta. Vaikka Saara naurahtaa, eikä sen jälkeen osoita edes katumusta vaan kieltää tapahtuneen, Jumala pitäytyy liitossa.

Sivuhuomio: Meille tulee mieleen ryppyiset vanhukset, kun ajattelemme Abrahamia ja Saaraa lähes satavuotiaina. Näin ei kuitenkaan välttämättä ollut. He olivat luultavasti vielä hyvissä ruumiin voimissa. Jos aikajärjestys kertomuksissa pitää paikkansa, Saara ehti päätyä vielä hallitsijan vaimoksikin (luku 20) ennen kuin tuli raskaaksi ja synnytti Iisakin (luku 21). Uskon, että Saara oli edelleen kaunis. Lapsettomuus oli kuitenkin jatkunut jo vuosikymmeniä, minkä vuoksi Abraham ja Saara olivat menettäneet toivon. Abraham ei itsekään ollut täysin kurpsahtanut, vaan sai Saaran kuoltua vielä liudan lapsiakin ja eli 175 vuotiaaksi (luku 25). Minulle tämä kertoo Raamatun luotettavuudesta. Kun alussa on ollut moninaisen perimän omaava terve pariskunta (Adam ja Eeva), on perimä aikojen saatossa heikentynyt ja elinikä asteittain lyhentynyt.

Paavali kirjoittaa Kolossalaisille, koska oli kuullut, että seurakuntaan on eksynyt harhaoppeja. Oppiin kuului, että olisi noudatettava juutalaisia ruokatapoja, juhlia ja ympärileikkausta  ja kieltäydyttävä aineellisista nautinnoista. Enkeleitä palvottiin välittäjinä Jumalan ja ihmisen välillä ja ilmestysten avulla haluttiin korkeampaa tietoa ja yhteyttä maailman alkuvoimiin jotta voi saavuttaa korkeamman tiedon. Paavali osoittaa nämä harhaopeiksi. Ne olivat vaarallisia, koska ne vesittivät evankeliumin. Itse aloin miettiä mitä harhaoppeja meidän aikanamme seurakunnissa vaikuttaa. Menestysteologia, eli se, että uskomme Jumalan siunaavan omiaan niin, että hän vastaa meidän pyyntöihimme ja menestymme tässä ajassa, on ainakin yleinen uskomus. Siihen liittyy materialismi ja yksilökeskeskeisyys, jotka ovat länsimaissa syvään juurtuneina, mutta eivät Raamatun mukaisia. Paavali toteaa vääristä opeista, että ”todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä”. Onkin hyvä pysähtyä välillä miettimään, mitä tavoittelen ja minkä varaan elämäni rakennan.

Siunausta tulevaan viikkoon ja kiitos kun kuljit kanssani tämän viikon ajan!

Anna