Tekijä: Elias Numminen

Esra 6

Kuningas Daarejaves määräsi lopulta jatkamaan temppelin rakentamista, kun asia tutkittiin ja alkuperäinen kuninkaan määräys projektista löydettiin. Kuningas määräsi Tattenain ja Setar-Boosenain pysymään erillään projektista ja jopa rahoittamaan rakennusprojektin sekä antamaan papeille uhrieläimet heidän hallitsemansa alueen verotuloista ankarin rangaistuksin uhkaamalla. Tämän lisäksi nurinkurista tai ei, niin Jumalan työtä vei eteenpäin pakanallisesta kirjastosta löydetty kadonneen asiakirjan merkintä, johon vahvojen vastustajien toiminta tyrehtyi. Alkuperäinen käsky oli kuitenkin tullut itseltään Jumalalta, jonka mukaan pakanakuninkaat toimivat. Mielenkiintoista välillä nähdä, miten Jumala toteuttaa omia suunnitelmiaan. Hän todella toteuttaa ne, vaikkakaan ei aina meidän parhaiksi tai todennäköisiksi katsomillamme tavoilla.

Snl. 21:1: “Kuin kastelupuro on Herran kädessä kuninkaan sydän, hän ohjaa sen minne tahtoo.”

Myös meille on annettu määräys Kuninkaaltamme rakentaa, ei ehkä temppeliä, mutta Hänen valtakuntaansa. Se ei ole aina helppoa, ja matkan varrella koemme varmasti vastustusta. Meitä on kuitenkin kehotettu olemaan uskollisia palvelijoita ja luottamaan Jumalaan. Naarmuja tulee, mutta Hän on meidän kanssamme. Matt. 28:19-20: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Room. 10

Jeesus täytti lain tarkoituksen kahdella tavalla. Hän täytti lain päämäärän, sillä hänessä näkyy täydellisesti Jumalan tahto ja synnin palkka (meidän ansaitsemamme kohtalo) maan päällä. Laissa ei myöskään ole voimaa pelastaa ihmistä, mutta hänessä on, hän on siis lain loppu myös tässä mielessä.

Olisiko lain kautta periaatteessa voinut olla mahdollisuus pelastua? Paavali kirjoittaa: “Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: ‘Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän’”. Ihmisen täytyisi siis elää täydellinen, täysin synnitön elämä. Tähän on toistaiseksi kyennyt maailman historiassa vain Jeesus. Paavalin opetuksista käy ilmi, että lain tarkoitus oli osoittaa ihmisille heidän syntisyytensä ja sen, että he tarvitsevat Jumalan valmistamaa pelastusta Jeesuksessa, joka oli täydellinen uhri (Room. 7 luku ja Gal. 3 luku). Gal. 3:19: “Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen”.

Hepr. 10:1-4: “Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit“. Historiallisesti uhrien määrä on ollut valtava. Ehkä tämä opetti ja havainnollisti sitä, että kun todellinen ja lopullinen uhri tulisi, sen tarkoitus ja merkitys ymmärrettäisiin. Juutalaiset eivät ymmärtäneet. Ymmärrämmeköhän mekään sitä aina?

Jae 9: “Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva”. Alkukielessä herrasta käytetty sana on tässä kyrios. Tällä on tarkoitettu ainakin isäntää, omistajaa, hallitsijaa ja jopa jumalaa. Näiden sanojen merkitystä nykyajassa voi itse miettiä. Selvää lienee, että julkinen suun tunnustus Jeesuksen herraudesta sydämen uskon perusteella tämän sanan merkityksessä on ollut merkittävä. Juutalainen ei olisi käyttänyt tätä sanaa, ellei oikeasti olisi luottanut Jeesukseen. Aikansa roomalaiselle Jeesuksen asettaminen julkisesti keisarin yläpuolelle ilmaisi myös vahvaa sydämen uskoa. Jeesus on kaikessa jumaluudessaan ja rikkaudessaan sama kaikille. Tässä Paavali korostaa, ettei eroa ihmisten välillä ole.

Jakeista 14-18: “Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? … Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ‘Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme? ‘Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana”.

Psalmi 19:4 sanoo Jumalan teoista: “Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla”.

Jeesus moneen otteeseen haastoi oppilaidensa uskon. Kyse ei ole vain kuulemisesta ja näkemisestä. Faaraokin näki Jumalan teot. Pahat hengetkin tottelevat Jeesusta ja tietävät hänen olevan todellinen Jumala. Emme voi uudistua, ellemme uudistu sydämessämme. Jos emme sydämellämme kuule, voimmeko todella uskoakaan?

Elias

Esra 5

Temppelin rakentaminen jatkuu, kun profeetat Haggai ja Sakarja puhuivat juutalaisille. Jae 2: ”Heidän kanssaan olivat Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä”. Jumala käytti profeettoja muun muassa kehottamaan ihmisiä parannukseen, mutta myös rohkaisemaan ja vahvistamaan. Näin Jumala toimii edelleenkin. 1 Kor. 14:3: ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi”. Ehkä meidänkin on hyvä kuunnella tällaisen hengellisen työn tekijöitä, jotka Jumala on tähän tehtävään asettanut.

Järjestelmällinen vastustus yhteiskunnan huipulta kuitenkin jatkui. Jatkona ehkä eiliseen: “kuuntelenko Herraani ja noudatanko hänen tahtoaan, vai taivunko painostuksen alla, jos nämä ovat ristiriidassa keskenään?”. Toisaalta meille käy ilmi, että yhteiskunta konseptina on Jumalan sallima järjestelmä. Se mahdollistaa järjestyksessä tapahtuvan elämisen, onhan Jumala järjestyksen Jumala. Valtiovalta kantaa myös miekkaa syystä, eikä meidän tule pelätä sitä, jos teemme oikein. Miekka on olemassa väärintekijöiden takia. Yhteiskunta voi toki ajautua sellaiseen tilaan, ettei tämä järjestys toimi enää Jumalan tarkoittamalla tavalla. Ääritilanteessa kysymys voi todella olla relevantti; kunnioitanko esivaltaa, vai Jumalaa?

Jeesus opetti, ettemme voi palvella kahta herraa. Vaikka tuossa opetuksessa kyse oli mammonasta ja siitä mihin ihminen todellisuudessa kiintyy ja sydämensä suuntaa, eikä tässä mielessä yhteiskunnasta, on tämä kysymys sydämen tilasta mielestäni relevantti myös tässä asettelussa. Voin valita Jumalan, tai minkä tahansa muun välillä. Jumalan tahdon toteuttamiseen tulisi pyrkiä kaikessa, mitä teemme. On myös hyvä muistaa ensimmäisen Johanneksen kirjeen luvun 2 opetus siitä, ettei meidän tule rakastaa maailmaa, eikä sitä, mitä maailmassa on. Jos haluamme seurata Jeesusta, voin joutua isojen valintojen eteen. Mitä Jeesuksen seuraaminen minulle tällaisessa tilanteessa maksaa? Paavali toteaa roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa: “Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme”. Oikeustaistelun pitkittyessä juutalaiset jatkoivat rakennustyötä – Jumalalta saamaansa tehtävää. Tässä on toki huomattava, että rakennustyölle oli korkein mahdollinen juridinen valtuutus. Se ei toki vihamiehiä siitä huolimatta estänyt häiriköimästä. Eivät tehneet kompromissia ympäröivän yhteiskunnan edessä.

Joh. 15:18-20: “Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin”. Ja jakeen 20 viimeinen virke on erittäin tärkeä: “Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne”.

Vaikka meille suoraan luvataan maailman viha ja vaino, niin edelleen on niitä, jotka odottavat saada kuulla sanoman Jeesuksesta ja edelleen on niitä, jotka janoavat tervettä ja sananmukaista opetusta. Tässä on hyvä muistaa, ettei taistelumme ole ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja vastaan. Jeesus maallisen elämänsä viimeisinä hetkinä sanoi, että Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja jokainen sydän on tavoittelemisen arvoinen. Jokaisella on mahdollisuus tulla ristin juureen, kääntyä, tehdä parannus ja uskoa. Samalla kuitenkin hyvä muistaa, että ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?”. Todellisuudessa lähimmäisenrakkaus voi kuitenkin olla välillä koetuksella, kun kohtaamme vastustusta. Muistetaan kuitenkin, keitä kaikkia Jumala on historian saatossa valinnut suorittamaan tehtäviään – esim Paavali vainosi kristittyjä intohimoisesti ennen kääntymistään. Saattoi olla tämän jälkeen jokunen epäilevä seurakuntalainen vastassa.

Room. 9

Juutalaiset olivat ylpeitä siitä, että he olivat Jumalan valitsema kansa. He olivat nimittäin polveutuneet Iisakista, eivätkä Ismaelista. Paavali kuitenkin toteaa, ettei kukaan voi väittää olevansa Jumalan valittu sen perusteella, minkälaiset sukujuuret hänellä on tai mitä hyviä tekoja hän on tehnyt. Jumalan valinta nimittäin ei perustu ihmisen ansioihin tai ominaisuuksiin, vaan uskoon. Hän toimii kaikkien asioiden kautta meidän parhaaksemme ja pelastaa ne, joska uskovat häneen. Hän on kaikkivaltias, ei mielivaltainen. “Kysymys ei ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa” (jae 14).

Israelin kantaisä Abraham oli uskon esikuva. Hän sai Jumalan ilmoituksen ja uskoi sen (1. Moos 12:1-4). Arkeologinen tutkimus on osoittanut, että Abrahamin kotikaupunki Mesopotamian Ur (nykyisen Irakin eteläosassa) oli vauras kulttuurimetropoli. Kaikesta päätellen Abraham oli myös varsin vauras mies. Hänellä oli omaisuutta, karjaa ja orjia. Joosuan kirjan 24 luvun jakeessa 2 todetaan, että Abraham tuli epäjumalia palvelevasta perheestä. Hän ei siis ollut mikään pyhäkoulupoika, vaan todennäköisesti itsekin aktiivinen epäjumalien palvelija. Aiemmin mainitsemani Mooseksen kirjan kohta jatkuu todeten, että Abraham oli 75-vuotias tämän kutsumisen hetkellä. Kenties enkelitkin siis ihmettelivät tätä valintaa. Abrahamin kutsu jo itsessään siis oli melkoinen armovalinta, joka ei liittynyt Jumalan lain noudattamiseen. Se liittyi Jumalan valintaan.

Abraham kutsuttiin korkealla iällä lähtemään täysin uuteen ja tuntemattomaan vauraasta ja hyvinvoivasta elämästä ja ympäristöstä. Matkalla oli varmasti monia epäilyjä ja vaikeitakin hetkiä, mutta hän uskoi. Ja Jumala oli hänen kanssaan. Jumalan kutsu, armo ja pelastus on kaikki Jumalan työtä. Ylpistyneille ja sydämensä kovettaneille juutalaisille Jeesus osoittautui lopulta kompastuskiveksi. Emme mekään ole immuuneja sille, että yritämme joskus korjata suhdettamme Jumalaan itse omassa voimassamme. Tämä kumpuaa monesti halusta kunnioittaa Jumalaa, mikä itsessään on päämääränä arvokas. Pyrkimällä noudattamaan lakia pilkulleen tämän saavuttamiseksi on kuitenkin keinona väärä. Jos pelastus on kiinni Jeesuksesta, ainut mitä voimme tehdä, on suunnata ristin juurelle. Tämä vaatii nöyryyttä ja kuuliaisuutta, mitä Jeesus itsekin peräänkuuluttaa monissa opetuksissaan. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Ei tästä toki helppoa missään vaiheessa luvattukaan.

Elias

Esra 4

Kun samarialaiset halusivat mukaan rakentamaan, heidät kuitenkin torjuttiin. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että heidän Jumalan palvontaansa sekoittui epäjumalien palvontaa. He harjoittivat todennäköisesti jonkinlaista yhdistelmäuskontoa eivätkä noudattaneet täysin Jumalan lakeja. He eivät myöskään olleet israelilaisten suoria jälkeläisiä, vaan muukalaisia, jotka Assyrian valtakunta oli siirtänyt luvattuun maahan. He ovat saattaneet olla myös poliittisesti epäluotettavia. Paluumuuttajat pitivät tarkkaan kiinni kaikista säädöksistä, eivätkä halunneet toimia missään osin Jumalan lakia vastaan. Temppelin rakentaminen oli siihen valitun kansan tehtävä.

Tässä kohdin he alkoivat kohdata järjestelmällistä vastustusta yhteiskunnassa, huipulta asti, kun Persian kuningas Kserkses käski lopettaa temppelin rakentamisen. Tämä voisi hyvinkin tapahtua myös tänä päivänä. Monet yhteiskunnat kautta historian ovat pyrkineet vaikeuttamaan kristittyjen elämää ja Jumalanpalvelusta ja näin tänäkin päivänä maailmassa tapahtuu. Valitettavasti, kun tässä maailmassa yritetään palvella Jumalaa, niin muutkin henget ovat hereillä. 1. Joh 4:3 toteaa antikristuksen hengen vaikuttavan maailmassa. Ef. 6:12 muistuttaa, ettemme taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Jumala kuitenkin tietää, mikä meitä vastassa on ja Hän on kanssamme, niin kuin saamme Esran kirjan edetessä huomata, että Hän oli valitsemansa kansan kanssa.

Ei ole yhtään mahdotonta, että Jumalan suunnitelmien ja kutsun elämistä todeksi, sekä Jeesuksen seuraamista, tässä ajassa meidänkin kohdalla tullaan erilaisilla päätöksillä vaikeuttamaan. Kun luemme Johanneksen ilmestystä tai luemme Jeesuksen opetuksia viimeisistä ajoista, niin näinhän meille on myös luvattu, eikä tässä ole mitään uutta. Tälläkin hetkellä Jeesuksen seuraajia vainotaan ja teloitetaan suurin joukoin monissa osissa maailmaa ja näin on tehty aikaisemminkin. Meilläkin voi olla uhkana esimerkiksi Bislamin, Mitredatin ja Tabelin, tai luvussa 5 Tattenain ja Setar-Bosenain tyyppiset poliittiset haastajat sekä linjaukset, joilla yritetään vaikuttaa meihin. Näistä jotkut voivat olla myös hyvin ystävällisiä “sopimuksia” tai linjauksia, jotka hiljalleen vesittävät Jumalan palveluksemme ja muutumme kylmän tai kuuman sijaan haaleiksi (Ilm. 3:15-16). Näissä tilanteissa kysytään ensinnäkin kykyä erottaa oikea väärästä, eikä vain väärästä, vaan melkein oikeasta (Jumalan sanan tunteminen ja ymmärrys). Lisäksi tässä tulee vastaan Jeesuksen seuraajana ja ristin kantajana kriittinen kysymys: kuuntelenko Herraani ja noudatanko hänen tahtoaan, vai taivunko painostuksen alla, jos nämä ovat ristiriidassa keskenään?

Tämä luku myös mielenkiintoisesti havainnollistaa sananlaskua 18:17: ”Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa – kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.”. Voi olla helppoa kuulostaa vakuuttavalta, kun esittää vain yhden puolen asiasta. Vaikka olikin totta, että Juudan kansa oli aiemmin kapinoinut, Serubbabelin aikana se ei osoittanut merkkejä kapinallisuudesta. Päinvastoin, kansa noudatti täysin Kyyroksen antamia ohjeita. Kirjoittaessaan Artakserkseelle juutalaisten vastustajat toivat esiin vain haluamansa seikat, eivätkä maininneet, että Kyyros oli kuninkaallisella määräyksellä valtuuttanut juutalaiset rakentamaan temppelin uudelleen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan auttanut, koska Artakserkses ei tutkinut asiaa pidemmälle. Hän katsoi vain yhtä puolta asiasta. Luulen, että yllättävän moni on kuin Artaksekses, joka ei ollut valmis tutkimaan asiaa sen syvällisemmin. Hän hyväksyi ensimmäisen vakuuttavalta vaikuttavan asian, jonka kuuli.

Room. 8

Luku tiivistettynä opettaa, ettei kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa, Kristukselle kuulumisen kautta meillä on Hengen mieli ja Pyhä Henki auttaa meitä tekemään parannuksen synneistämme, Jumalan lapsina – Jeesuksen Kristuksen pelastamina – meillä on täydellinen turva ja kaikki vaikeudet koituvat lopulta parhaaksi eikä mikään voi erottaa uskovia Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan.

Paavalilta tärkeitä muistutuksia Hengen mielen mukaan uudistumisesta: “Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset … Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa … Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää … Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ‘Abba! Isä!’ “

Välillä ehkä vaikeita asioita sisäistettäviksi. Galattalaiskirjeen luvussa 5 Paavali avaa myös: “Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa … Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä” ja luvussa 6: “mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää lihaansa, niittää lihasta turmeluksen, mutta joka kylvää Henkeen, niittää Hengestä iankaikkisen elämän”, Tituskirjeen 2 luvussa: “Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” sekä Kolossalaiskirjeen 3 luvussa: “Jos siis teidät on herätetty yhdessä Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.”. Lisäksi Jaakob avaa kirjeensä luvussa 4: “Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen”.

Mitä kylvän, sitä myös niitän. Tai niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Tai sitä saa, mitä tilaa. Myös uskovana on mahdollista valita, että elää vanhan luontonsa mukaan ja niittää aikanaan sen mukaisen hedelmän. Meitä kutsutaan kuitenkin vastustamaan kiusauksia Pyhän Hengen voimalla. Uskon vaelluksella mielestäni tärkeä oivallus on ollut se, että mitä pidempään kuljen, sitä enemmän koko ajan ymmärrän siitä, kuinka paljon olen saanut anteeksi. Tietoisuus armon suuruudesta jollain tavalla tuntuu kasvattavan nöyryyttä ja sitä kautta ristin kantamisen polulla (Luuk. 9:23) karttamaan varovaisemmin sitä, mikä on maailmasta ja kääntämään katseeni Kristukseen ja hänen tekoihinsa. Tämäkin tie vie ristin juurelle.

1 Joh. 3:24: “Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut”.

Ef. 4:22: “teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja, uudistua hengeltänne ja mieleltänne”.

1 Joh. 4:18: “Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.”

Toistaiseksi voimme uudistua vain hengeltämme, mutta ruumiimme lunastus odottaa vielä Kristuksen toista tulemista. Kaikkia pelastuksen siunauksia ei ole vielä annettu, vaan osa tulee vasta tuolloin. Tässä ajassa saatamme kohdata kärsimyksiä, ahdistuksia ja vainoakin. Siihen asti joudumme juoksemaan Paavalin kuvaamaa kilpajuoksua: “Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.”. Älkäämme siis väsykö uskon tiellä, vaan kääntäkäämme katseemme Kristukseen ja hänen tekoihinsa ja kantakaamme tarvittaessa toistemme taakkoja tällä polulla. Jumala toimii kaikissa asioissa parhaaksemme, vaikka meille ei aina tapahtuisikaan vain mielestämme hyviä asioita. Jälkikäteen voimme kuitenkin usein todeta, että niinhän sen pitikin mennä.

Jakeissa 26-27 Paavali muistuttaa myös, että itse Pyhä Henki auttaa meitä. Emme itse edes tiedä, mitä ja miten meidän tulisi rukoilla, miten selvitä ongelmistamme, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme ja on kanssamme. Jumala tuntee sydämemme. Meidän ei edes tarvitse välttämättä tietää, miten rukoilla joka asiaa elämässä. Jumala tietää kyllä tarpeemme ja Hän on luvannut olla meidän kanssamme Pyhän Hengen kautta. Onko Jumala joskus pettänyt lupauksensa?

Luvun lopussa on tärkeä muistutus ahdingon keskelle: “Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? … Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan! … Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Elias