Tekijä: Elias Numminen

1. Aik. 4

Luku 4 jatkaa sukuluetteloa Juudan muista jälkeläisistä ja päättää näin Juudan suvun käsittelyn. Juudan suku oli lopulta suurin Israelin kahdestatoista heimosta. Vasta tässä luvussa siirrytään myös Simeonin jälkeläisiin, joita käsitellään luvun loppupuoliskolla. Juudan ja Simeonin suvut asettuivat lopulta asumaan luvatun maan eteläosaan, Jordan-joen ja Kuolleenmeren länsipuolelle, Simeonin heimo etelämmäksi ja Juudan heimo tämän pohjoispuolelle.

Luvun jakeessa 10 kerrotaan Javesista, jonka lyhyt rukous on huomioitu. Hän huusi apua Jumalalta pyytäen siunausta ja varjelusta. Se oli hyvä rukous. Jumala vastasi Javesin rukoukseen ja teki hänen pyyntönsä mukaan.

Suurin osa meistä, jos meitä lopulta koskaan tulevaisuudessa muistetaan, olisimme luultavasti vain nimiä joissakin hämäräperäisissä sukuluetteloissa. Javesin esimerkki pakkosiirtolaisuudesta palanneille (ja nykylukijoillekin) muistuttaa yhdestä olennaisimmasta asiasta, jossa voimme onnistua: turvautumisessa Jumalan apuun. Tai jos muuten haluaa erottua joukosta, niin yrittää sitten erottua samalla tavalla kuin Javes.

Javes ei jäänyt yksin, vaan toi huolensa Jumalalle. Hän ymmärsi, että Jumala voi auttaa. Hänen uskonsa ja vilpitön turvautumisensa Jumalaan noteerattiin ja tästä haluttiin kertoa myös tuleville sukupolville. Nyt myös me saamme lukea hänen uskostaan.

Ilm. 19 

”Halleluja! Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hänen on kirkkaus ja voima”. Näin lauletaan riemulaulua taivaassa, kun aletaan valmistautua juhlimaan Karitsan häitä, joista luvun ensimmäinen puolisko kertoo. Samalla voidaan juhlia sitä, kuinka paha saa tuta Jumalan oikeudenmukaisen tuomion, niin kuin luvun toinen puolisko kuvaa.

Kaikkien kuvausten perusteella sitä ei ihan kykene käsittämään, kuinka mahtavista juhlista onkaan kyse, kuinka mahtavia tapahtumia todellisuudessa kuvataan ja kuinka innoissamme mekin saamme tuota päivää odottaa. Sinä päivänä me juhlimme Jumalan tuomaa pelastusta ja pyhien vanhurskaita tekoja.

Kyseessä on riemun juhla, jossa iloitaan ja riemuitaan. Tämä muistuttaa meitä myös palvelemaan Herraa iloiten jo maanpäällisen vaelluksemme aikana. Kaikki päättyy suureen riemun ja voiton juhlaan. Iloitkaamme siis jo nyt ja olkoon Jumalanpalveluksemme täynnä riemua.

Johannes on myös kaikesta näkemästään niin vaikuttunut, että hän Jumalan suuruuden ja pyhyyden läsnä ollessa osoittaa kunnioitusta ja kumartuu enkelin edessä. Enkeli nuhteli Johannesta tästä ja sanoi: ”Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!” (jae 10). Olisi mielenkiintoista nähdä tilanne tuon enkelin näkökulmasta. Meillä ihmisinä voi nimittäin olla joskus kiusaus kuulla kiitosta hyvistä teoistamme, ja monesti onkin. Tai ehkä toivoisimme, että uskoamme Jumalaan kehuttaisiin. Onko tekojen ja uskon takana kuitenkaan lopulta minä itse, vai Jumala, joka kaikessa vaikuttaa? Emmekö lopulta tee hyviä tekoja Jumalan ansiosta, kun Jumalan Sana ja Pyhä Henki vaikuttaa meissä ja näin tuottaa hedelmää. Eikö Hän ole synnyttänyt meissä myös uskon.

1 Kor. 3:5-7: Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Kuitenkin, mekin saamme palkkamme ajallamme, kuten Paavali jatkaa jakeessa 8: Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.

Kiittäkäämme siis Jumalaa kaikista hyvistä teoista ja tuokaamme kunnia näistä yksin hänelle, sillä hänen on kaikki kunnia. Kumartukaamme vain hänen edessään.

Elias

1. Aik. 3

Luvussa jatketaan Juudan sukuhaaran läpikäymistä. Nyt käydään läpi Daavidin ja Salomon jälkeläiset. Kyseessä on Israelin historian ehkä tunnetuimmat ja vaikutusvaltaisimmat kuninkaat. Käytännössä saamme siis katsauksen kuninkaallisiin perheisiin. Tuohon aikaan on ollut suuri etuoikeus ja kunnia syntyä kuninkaalliseen perheeseen. Tästä seuraa kruununperillisyys ja näin pääsee muutenkin nauttimaan monista vallan ja vaurauden tuomista etuoikeuksista. Toki on nykyäänkin kuninkaallisia olemassa ja valtaapitäviä, mutta harva hallitsija nauttii samanlaisesta suvereenista valta-asemasta kuin Daavid ja Salomo tai heidän perillisensä. Ainakin, jos katsotaan Ruotsiin tai Norjaan, niin eivät nuo kuninkaat ihan yhtä vaikutusvaltaisia ole.

Vaikka prinssiksi tai prinsessaksi syntyminen voi olla kadehdittavaakin, niin Jumala kuitenkin antaa meille mahdollisuuden syntyä uudelleen hänen lapsikseen. Joh. 1:11-13: Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta.

Jos olemme uskollisia Jumalan lapsia, me myös hallitsemme Jeesuksen kanssa ikuisesti. Luuk. 22:28-30: Te olette pysyneet minun kanssani koettelemuksissani. Niinpä minä säädän teille, niin kuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan. 2 Tim. 2:12: Jos kestämme, saamme myös hallita hänen kanssaan. Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät. Ilm. 5:9-10: He lauloivat uutta laulua: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä”.

Myös siis me saamme päästä osaksi kuninkaallista sukuluetteloa, jos otamme Hänet vastaan. Kiitos Jeesukselle, joka on tehnyt meidät hänen valtakuntansa perillisiksi!

Ilm. 18 

Kukistunut on suuri Babylon! Synti ja kaikki paha kohtaa lopulta Jumalan oikeudenmukaisen tuomion. Tuomion saanut kaupunki on niin saastainen, että Jumalan omia kehoitetaan poistumaan sieltä, ettei vahingossakaan ottaisi osaa heidän synteihinsä ja kohtaisi myös tuomiota (jae 4). Jae antaa muutenkin viisaan neuvon: jos synti kiusaa minua, viisasta voi olla paeta.

Luku muistuttaa, että Jumalan tuomio lopulta kohtaa kaikkea pahaa ja se tuomio on oikeudenmukainen. Kaiken tämän keskellä, me saamme iloita Herraan luottaen (jae 20).

Elias

1. Aik. 2

Luku käy läpi Israelin (Jaakob) ja Israelin pojista Juudan jälkeläisiä. Lisäksi Juudan jälkeläisistä käydään tarkemmin läpi Hesronin, Jerahmeelin ja Kaalebin jälkeläisiä. Näistä sukuluetteloista nousee kaksi ajatusta.

Ensinnäkin, Jaakobista käytetään nimeä Israel, jonka Jumala itse antoi hänelle hänen taisteltuaan Jumalan kanssa (1 Moos. 32:29) (nimi Israel merkitsee ”kamppailemme Jumalan kanssa”). Kirjoittaja siis haluaa tässä painottaa Jaakobin uutta identiteettiä Israelina, jonka Jumala oli hänelle antanut. Tässä ei siis haluta muistuttaa vanhasta ja menneestä, vaan uudesta, Jumalan antamasta identiteetistä hänen lapsenaan ja rakentaa uskoa tulevaan Jumalan kanssa.

Toiseksi, Israelin jälkeen käydään läpi Juudan sukuluetteloa, eikä suinkaan esikoisen Ruubenin sukuluetteloa, joka tulee vasta myöhemmin. Juuda oli Raamatun mukaan vasta Israelin neljäs poika. Juudan sukuhaara saa myös huomattavasti enemmän huomiota verrattuna muihin Israelin poikiin. Lieneeköhän tässä kirjoittajalla syynä muiden muassa Daavidin suvun keskeinen asema. Daavidhan polveutui Juudasta ja tähän sukuun aikaan syntyi myös Jeesus. Suurin osa Aikakirjojen kirjoitusaikana palanneista pakkosiirtolaisista olivat myös yhteydessä Juudan heimoon.

Vaikka kuninkaita ja merkittäviä johtajia mainitaankin, niin luku on täynnä tuiki tavallisia ihmisiä, jotka osoittivat hiljaista uskollisuutta. Ehkä se havainnollistaa, että Jumala kyllä näkee kansansa jokaisen ihmisen ja elämän ja jokaisella näistä on merkitystä.

Ilm. 17 

Ilmestyskirjan 17. luku on kokonaisuudessaan melko hurja katsaus pahan totaaliseen valtaan maailmassa, vaikka toki aiemminkin Ilmestyskirjassa on hurjia asioita nähty. Nyt kerrotaan naisesta, pedosta, kaupungista ja useista kuninkaista, jotka hallitsevat kansakuntia ja ovat asettuneet Jumalaa vastaan. Kuninkaista on mainittu myös lukumääriä, joita voi tulkita monella tavalla. Kuvaus on kokonaisuutena varsin synkkä, ehkä välillä Ilmestyskirjalle tyypillisesti hieman kryptisestikin tulkittava. Se kuvaa kuitenkin pahan totaalista valtaa, mikä ulottuu lähes kaikkialle.

Vaikka suuri osa Ilmestyskirjan profetioista liittyy vielä meillekin tulevaisuuteen (ja tuovat siksi omat tulkinnalliset haasteensa), niin luvun jakeet 9-11 antavat kuitenkin ymmärtää, että osa mainituista kuninkaista on jo historiaa sillä hetkellä, kun Johannes ilmestyksen näkee. Kontekstia mukaillen nämä kuninkaat edustanevat pahan valtaa. Siinä ei siis ole varsinaisesti mitään uutta, että paha on vallassa. Kuitenkin Jumala on pahan yläpuolella ja toiminut omiensa kautta aina, meidän näkökulmasta vaikeissa ja myrskyisissäkin olosuhteissa.

Jae 14 muistuttaa, että vaikka pahan totaalinen valta on asettunut tässä Jumalaa vastaan, niin Karitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Vaikka kaikki meidän ympärillämme olisi täysin pahaa ja mekin olisimme ahdistettuina, niin Kristuksessa me saamme seistä voittajina: ”Hänen kanssaan voittavat kutsutut, valitut ja uskolliset”.

Myös jae 17 on mielestäni erittäin tärkeä. Vaikka sekin kuvaa pahan vallan huipentumista, niin se muistuttaa myös siitä, että Jumala on tämän kaiken yläpuolella. Ja vaikka näyttäisi siltä, että paha hallitsisi ympärillä, niin todellisuudessa Jumala on tämänkin yläpuolella, eikä mitään valtaa ole kenelläkään, ellei Jumala ole sitä sallinut. Kaikki luvussa mainitut asiat tapahtuvat, koska Jumala itse on näin vaikuttanut. Paha saa kyllä tuomionsa. Nämäkin asiat tapahtuvat, kunnes Jumalan sanat toteutuvat. Me voimme luottaa Häneen.

Elias