Tekijä: Heikki

Ps. 69 Luuk. 6

Päivän evankeliumissa ehkä merkittävin oppi on se, että Jeesus rukoili koko yön vuorella, ennen kuin valitsi 12 läheisintä opetuslastaan. Tätä on monesti pidetty hyvänä muistutuksena varsinkin johtajille – merkittävät päätökset on hyvä pohjustaa rukoillen. Toisaalta se kertoo mielestäni myös jotain Isän ja Pojan suhteesta. Vaikka Jeesus eli varmasti koko ajan läheisemmässä suhteessa yläkertaan kuin mihin me koskaan pystymme, hän ei pelkästään mennyt fiilispohjalta ja ”luottanut johdatukseen” vaan sanottaisiinko, että hän teki töitä tuon suhteen eteen. Tekisi kyllä itsellenikin hyvää tuo asenne!

Tässäkin luvussa puhutaan paljon sairaiden paranemisesta ja konkreettinen parantuminen toi paljon ihmisiä paikalle. Fariseuksille tämä oli ongelma, sillä tapahtunutta ei voinut selittää millään muulla kuin yliluonnollisten voimien avulla ja kyse oli vain siitä, oliko asialla Jumala vai Paholainen. Kyllähän ihmeitä nykyäänkin tapahtuu, mutta varsinkin länsimaissa kiistämättömät parantumiset ovat sen verran harvassa, että ihmisiltä jää puuttumaan kokemus yliluonnollisesta. Tätä lukiessani rukoilen, että seurakunnissa tapahtuisi nykyäänkin enemmän ja suurempia ihmeitä niin, että tapahtumat nousisivat lopulta yleiseksi puheenaiheeksi kahvipöytäkeskusteluissa.

Heikki

Ps. 68 Luuk. 5

Tämän päivän luvusta tulee taas mieleen asia, johon olen törmännyt useasti viime kuukausina: Jeesus on antelias, hän antaa enemmän kuin pyydetään tai enemmän kuin ehkä tarvitaankaan. Jumalan on kaikki, ei hänen tarvitse kitsastella. Jeesus tiesi, mitä Pietari ja kumppanit tarvitsivat: kalaa. Vaikka he eivät pyytäneetkään, Jeesus järjesti heille kalaa veneet täyteen. Tai kun Jeesus antoi halvaantuneelle synnit anteeksi, hän antoi enemmän kuin sen terveyden, jota oli lähdetty Jeesukselta pyytämään – ja sitten kaupan päälle vielä sen terveydenkin. Itseäni tämä ainakin rohkaisee, ei ole lopulta niin tarkkaa olenko osannut rukoilla juuri oikeaa asiaa tai käyttänyt oikeita ”taikasanoja”, jotta Jeesus auttaisi. ”Apua!” on ihan hyvä rukous…

Ihastelen myös yhä uudelleen Jeesuksen tapaa irrottautua sellaisista vanhoista vaatimuksista ja tavoista, jotka eivät sillä hetkellä palvelleet päämäärää. Jeesus ei ollut niin radikaali riidanhaastaja, että olisi suoraan ryhtynyt moittimaan fariseuksia tai lainopettajia, mutta ei hän heitä mielistellytkään. Jeesus toimi kuten hyväksi näki ja kukin sai sitten itse päättää, lähtikö hommaan mukaan vai ei. Tämä lienee hyvä toimintamalli niin meille yksilöinä kuin seurakuntanakin.

Heikki

Ps. 67 Luuk. 4

Tämän päivän luvusta opin, että Jeesuksen kiusaukset ja koettelemukset olivat todellisia. Tähän liittyy Hepr. 2:18: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” Jeesus ei elänyt jotenkin meidän todellisuudellemme vierasta elämää, vaan hän törmäsi varmasti aika moneen samaan ongelmaan, harmiin ja kiusaukseen kuin mekin. Jos meillä on syystä tai toisesta paha olla, voimme luottaa siihen, että Jeesus tietää miltä meistä tuntuu.

Jeesus autiomaassa kiusattavana on tuttu juttu, mutta jakson viimeiseen jakeeseen en muista koskaan kiinnittäneeni huomiota: ”Paholainen jätti hänet joksikin aikaa rauhaan.” (jae 13) Joksikin aikaa? Tämä ei ehkä siis ollutkaan kertaluonteinen mittelö Paholaisen kanssa (kuten olen aiemmin mieltänyt), vaan sama keskustelu on jatkunut myöhemminkin, niitä ei vain ole kirjoitettu muistiin. Kun Jeesus myöhemmin teki suuria ihmeitä ja ihmisiä alkoi tulla paikalle sankoin joukoin, mitähän Paholainen on Jeesuksen korvaan kuiskutellut? ”Ei sinusta tuohon ole.” ”Turha edes yrittää, ei se kumminkaan parane.” ”Ajattele, mitä kaikkea voisimme tehdä yhdessä, sinä ja minä!” ”Ei ne kuitenkaan ymmärrä, mitä yrität sanoa.” ”Kyllä tämmöinen kansansuosio kannattaa hyödyntää, älä nyt suotta tuhlaa aikaa jossain autiomaassa.”

Jeesuksen reagointi kiusauksissa perustui Raamatun tuntemiseen ja todella läheiseen yhteyteen Isän kanssa. Näihin meidänkin kannattaa panostaa.

Heikki