Tekijä: Heikki

Hes. 10 Matt. 24

Luvussa 10 Hesekiel näkee samanlaisen näyn kuin 1. luvussa. Hän kuvailee olentoja lähes samanlailla kuin aikaisemminkin, ja nyt hän näkee, että olennot ovat kerubeja.

Aikaisemmin kutsumusnäyssään Hesekiel oli nähnyt kerubit ja ymmärtänytkin jotakin, mutta vasta nyt, kun hän näki ne temppelin yhteydessä, hän tajusi näkynsä merkityksen. Jumala oli siis näyttänyt jo ensimmäiselläkin kertaa enemmän kuin ihminen oli kyennyt ottamaan vastaan. Näin minullekin on käynyt, että tietyssä vaiheessa näen vain osan jotain kokonaisuutta tai Jumalan suunnitelmaa, mutta ajan kuluessa kokonaisuus alkaa tulla selkeämmäksi, kun Jumala avaa suunnitelmiaan.

Nyt Hesekiel tajusi myös, miksi temppeli oli hylättävä. Kerubit puhuvat meille yhteydestä Jumalaan, Jumalan läsnäolosta ja siihen liittyen myös kuuliaisuudesta. Kun temppelissä ei enää toimittu sen mukaan, mistä sinne kuvatut kerubit olivat vertausta, se lakkasi olemasta Jumalan huone. Näin ollen myöskään Jumalan kirkkaus voinut enää jäädä sinne vaan poistui kerubien kanssa temppelistä.

___

Matteuksen evankeliumin luvuissa 24 ja 25 Jeesus pitää viidennen suuren puheensa tämän maailmanajan päättymisestä, toisesta tulemuksestaan ja viimeisestä tuomiosta.

Ennen suurta maailmanhistorian taitekohtaa on meidän Jeesuksen seuraajien muun muassa pysyttävä rauhallisina, varottava eksytyksiä ja herkkäuskoisuutta sekä oltava uskollisia. Meillä on myös tärkeä tehtävä: on julistettava evankeliumi kaikkialle maailmaan ja vasta sitten tulee loppu.

Lisäksi meidän tulee valvoa. Valvomiskehotus saattaa tuntua tuskalliselta. Se on kuin pakollinen paha, joka kuuluu kristittynä elämiseen. Eikä painetta hellitä sekään, että valvomiseen kehottavia kohtia esiintyy hyvin monella Raamatun sivulla.

Valvominen ei kuitenkaan ole lakia vaan ennen muuta evankeliumia. Se ei ole raskas lisätaakka, joka on annettu kristittyjen kannettavaksi. Päinvastoin, se ottaa kuormaa pois. Valvominen on totuudessa eli Kristuksessa pysymistä. Se on harhojen ja eksytysten välttämistä. Valvominen on evankeliumista elämistä. Siinä ei ole vaatimusta muuttua jonkinlaiseksi superihmiseksi, joka osaa elää oikein myös viimeisinä päivinä, vaan kehotuksessa valvoa on kysymys Kristukseen turvautumisesta.

Mikko

Hes. 9 Matt. 23

Luvussa 9 Hesekielin näky jatkuu, nyt on edessä Jerusalemin rangaistus.

Kuusi + 1 miestä lähtee tutkimaan Jerusalemin asukkaita. Ne, jotka olivat mielessään ahdistettuja näkemiensä kauhistusten takia, oli merkittävä (Hes 9:4 ”Kulje Jerusalemin halki, koko kaupungin läpi laidasta laitaan, ja tee merkki kaikkien niiden otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaupungissa tehtävien iljettävyyksien tähden.”). Tässä on mielenkiintoinen juttu: Merkki, joka uskollisten otsiin merkittiin, on hepreaksi taw. Heprealainen kirjoitus on vuosien aikana muuttunut. Joissain vaiheessa muinaishepreassa se kirjoitettiin merkillä ”X” ja jossain vaiheessa sitä merkittiin ristin merkillä. Eli uskollisten ihmisten otsiin piirrettiin risti! Heidät säästettiin. Muut oli tapettava viimeistä myöten. Ristin merkki siis pelasti silloin Jumalan tuomioilta. Se pelastaa myös tänäänkin, jos Herra on saanut meidät merkitä omikseen.

___

Uuden Testamentin tekstimme kertoo hyvin sitä, kuinka Jeesus oli usein ”tukkanuottasilla” lainopettajien ja fariseusten kanssa. Tämä luku on suunnattu ikään kuin heille, eräänlainen välienselvittely heidän kanssaan. Hän tekee puheellaan selväksi, mitä ajattelee uskonnollisten johtajien toimista. Jeesusta vastaan hyökättiin milloin milläkin perusteella. Hän taas vastasi totuuden sanoilla kaikkea valheellista ja ulkokultaisuutta vastaan.

Jeesus myös osoittaa mikä on olennainen ero väärän uskonnollisuuden ja elävän uskon välillä: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” Elävä usko on vaeltamista nöyryydessä. Väärän uskonnollisuuden olemus on ihmisen ylpeydessä ja halussa nousta itse Jumalan yläpuolelle.

Hesekielin kohdassa todettiin, että vain heidät säästettiin, joilla oli ristin merkki. Miksi joidenkin ihmisten täytyy joutua kadotukseen? Miksi eivät kaikki pelastu? Luvun lopussa Jeesus viittaa tähän. Jumala tahtoi, että kaikki pelastuisivat. Hän lähetti Poikansa pelastamaan ihmiset. ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” (jae 37) Samasta asiasta puhuttiin edellisessä luvussakin. Kaikille ei kelpaa Jeesuksen valmistama pelastus. He haluavat itse päättää omasta tiestään ja haluavat itse yrittää pelastaa itsensä.

Mikko

Hes. 8 Matt. 22

Yli vuosi oli kulunut Hesekielin työhön kutsusta (vertaa Hes. 1:2). Nyt Hesekiel näki näyssä hohtavan, ihmisen kaltaisen hahmon, joka tarttui häntä hiuksista, minkä jälkeen Henki vai hänet Jumalan antamassa näyssä Jerusalemiin. Näyssä Hesekieliä johdatetaan temppelissä aina eteenpäin, hän saa eräänlaisen temppelikierroksen. Pahuuden paljastaminen jatkui ja jatkui siten, että Jumalan hylkääminen ja siihen liittyvät yksityiskohdat vain muuttuivat iljettävämmäksi koko ajan.

Mutta kyllä tämä Hesekielin sana koskee meitäkin, jotka Jeesukseen uskovina olemme Herran temppeli. Millainen meidän sydämemme on? Mitä sieltä löytyy? Onko siellä jotain salaista, jota tarkasti varjelemme, että se pysyisi piilossa? Onko meidänkin sydämemme kallellaan itse tekemillemme jumalille. Onko Jumala keskeisellä paikalla elämässämme vai jossain laitamilla, jos sielläkään? Syntisinä meidän sisimmässämme elää aina monenlaista pahuutta. Valitettavasti synti ja Jumalan vastainen vanha ihminen, liha, asuu uskovassa koko elämän ajan. Sille emme voi mitään. Mutta perustavaa laatua oleva kysymys on: palvommeko me sitä vai taistelemmeko sitä vastaan? Eli otammeko vastaan Jeesuksen valmistaman pelastuksen (ks. tämän päivän UT:n teksti). Emme kelpaa Jumalalle omamme varassa. Emme sen, mitä teemme, emmekä sen, mitä meistä on uskovina tullut, sillä kaikki parhainkin omamme on tahrattua. Kelpaamme Jumalalle ainoastaan siitä syystä, että Jumala Kristuksen tähden ottaa meidät syliinsä.

___

Matteuksen evankeliumin kohdassa Jeesus jatkaa vertauksilla puhumistaan. Jeesus käytti paljon vertauksia. Ne jäävät useasti ihmisten mieliin paremmin kuin suora julistus.

Vertauksessa kuninkaan pojan häistä on siis kyse Jumalasta, joka on valmistanut häät pojalleen, Jeesukselle. Kuningas lähettää palvelijansa kutsumaan uusia ihmisiä hääjuhliin. Hääkutsu piti antaa kaikille, keitä he vain tapasivat. Samoin on tilanne tänäänkin: Kutsua kuninkaan pojan häihin tulee kuuluttaa kaikkialla maailmassa. Kutsu Jumalan valtakuntaan kuuluu kaikille. Jumalan rakkaus ei ole valikoivaa. Kutsua ei tule rajata vain joillekin. Se kuuluu niin ”hyville kuin pahoillekin”.

On hyvä huomata, että kaikki on lähtöisin Jumalasta. Hän on aloitteen tekijä. Hän on tehnyt kaiken valmiiksi. Hän kutsuu ihmisiä järjestämäänsä juhlaan taivasten valtakuntaan. Jeesus on kuollut kaikkien puolesta. Kaikkein syntisinkin saa tulla Hänen luokseen, sillä Hän itse on valmistanut hääpuvun jokaista varten. Kaikki eivät kuitenkaan pääse perilleen kirkkauteen. Kysymys ei ole siitä, että he ovat liian heikkoja. Kysymys on siitä, että heille ei kelpaa Jeesuksen valmistama pelastus. He haluavat itse päättää omasta tiestään ja haluavat itse yrittää pelastaa itsensä.

Mikko