Tekijä: Heikki

Hes. 7 Matt. 21

Ei taida asia mennä kerralla perille, sillä tuomion julistus jatkuu tiukkana. Luvussa 7 on kolmas tuomion sana ja se ikään kuin vahvistaa edelliset. Ajattelen, että toiston tarkoituksena on todella pysäyttää. Me ihmiset tarvitsemme aika ajoin vakavaa pysäytystä ja herätystä. Jeremian kirjasta (Jer 7:4, ”Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli.’”) selviää hyvin, mitä valheita väärät profeetat olivat saaneet kansan uskomaan. He uskoivat, ettei mitään pahaa voi tapahtua, koska heillä on temppeli. Kansa siis eli valheessa. Vastapainona tälle väärälle varmuudelle ja valheelle oli ja on edelleen Hesekielin julistus: ”Kukaan ei voi turvata elämäänsä” (jae 13). Emme siis siihen itse pysty. Jos unohdamme Jumalamme, meillä ei ole mitään muuta, mihin turvata.

___

Matteuksen evankeliumin kohdasta minua puhuttelee tänään vertaus kahdesta pojasta. Mihin me asetumme tämän tekstin äärellä? Elämmekö uskon kautta meille lahjoitetun pelastuksen osallisuudessa vai ovatko kenties elämämme ytimessä uskon kokemukset ja niiden varaan rakentaminen? Onko elämäni ytimessä vastuunkantoni ja työni Jumalan valtakunnan asialla? Perustuuko jumalasuhteeni raamatunlukemiseni ja rukouselämäni säännöllisyyteen? Onko uskoni uskoa uskooni?

Olemmeko lopulta samanlaisia kuin vertauksen poika, joka kyllä sanoi tekevänsä isänsä tahdon mukaan, mutta ei tehnytkään. Saatamme elää mallikelpoisen ja hurskaankin näköistä elämää, mutta onko se vain ulkoista toimintaa, josta puuttuu todellinen sisältö eli itse Jeesus.

Teksti vie minua myös miettimään Jumalan meille jo kastehetkellä antamaa tehtäväksiantoa mennä Hänen viinitarhaansa kaikkialle maailmaan. Kutsumuksemme lähetystyössä ja palvelupaikkamme vaihtelee. Joillekin se on lähteminen ja toiselle se on olla lähettäjän paikalla mahdollistamassa esirukouksin ja taloudellisesti, että evankeliumi tulee julistetuksi kaikkialla maailmassa.

Kehotus on edelleen voimassa. Mikä on sinun vastauksesi tähän tehtäväksiantoon? On kuitenkin hyvä muistaa, että kyse ei ole pelastuksen kysymyksestä. Pelastuksen perusta on meidän ja tekojemme ulkopuolella. ”Kukaan ei voi turvata elämäänsä” (Hes 7:13), kuten Hesekielin kirjasta luimme. Se on yksin armosta. Mutta kyse on kylläkin pelastuksen sanoman välittymisestä toisille, niille, jotka eivät siitä vielä tiedä. Se tehtävä on uskottu meille ihmisille, Hänen omilleen. Kyse on myös uskollisuudesta toimia niillä lahjoilla, joilla Hän on meidät varustanut tähän tehtävään.

Mikko

Hes. 6 Matt. 20

Kuten edellisistä luvuista olemme jo huomanneet, Hesekielin tehtävänä oli julistaa niin vertauskuvallisin teoin (4. luku) kuin sanoin (5. luku). Tämä Hesekielin kirja on ainakin minulle hyvin vaikeasti tulkittava kirja, mutta sen verran tässä vaiheessa avautuu, että viesti oli todella tyly: tuomion sanoma. Tuomioiden tehtävänä on johdattaa kansa näkemään, että Herra on kaiken takana. Tässä vaiheessa on kuitenkin jo hyvä tiedostaa, että tuomion sanoma ei ole se vihoviimeinen sana, vaan se raivaa tietä armon julistukselle.

Tämän päivän tekstissä (6. luku.) on toinen tuomion sana. Sen mukaan ihmiset eivät olleet palvelleet vain Herraa, vaan myös muita jumalia. Jumalanpalvontaan oli sekoittunut jotain, mitä siihen ei kuulunut, ehkä jotain vanhoja uskomuksia ja tapoja, epäjumalanpalvontaa. Tätä samaa tapahtuu valitettavasti nykyään meidänkin aikanamme. Lopulta tästä seuraa se, että emme enää muista millainen Jumala oikeasti on ja meillä on Jumalasta vain omat ajatuksemme. Kenties sellaisia ajatuksia, joiden kaltaisen haluaisimme jumalan olevan.

___

Päivän Matteuksen evankeliumin luvun (20) alkuosan vertauksesta ei jää epäselväksi se, että taivasten valtakunnan lainalaisuudet eivät vastaa sitä, mitä me pidämme normaaleina. Kuinka väärältä saattaa tuntuakaan se, että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Jumalan valtakunnan tavoille oppiminen ei siis ole mitenkään helppo juttu. Niinpä meidänkin on hyvä viettää paljon aikaa Jumalan Sanan äärellä ja tutkittava sen avulla omaakin elämäämme. Emmehän myöskään haluaa unohtaa, millainen Jumala oikeasti on.

Katsoessamme ristille naulittua Herraa Jeesusta, näemme kaikkein ensimmäisen tulleen kaikkein viimeisimmäksi. Sinua ja minua varten hän suostui kuolemaan häpeällisen kuoleman ristillä ja eli siten opetuksensa todeksi todella hirvittävällä tavalla. Niin valtavasti Hän meitä rakastaa. Tulemalla viimeiseksi hän avasi kuitenkin samalla meille oven luokseen. Ja sinne hän kutsuu meitä. Hän haluaa saada pelastaa sinut ja minut synnin ja kuoleman vallasta.

Mikko

Hes. 5 Matt. 19

Hesekielin viidennessä luvussa Jumala lausuu tuomionsa Jerusalemille. Tällaisia tekstejä löytyy Vanhasta testamentista paljon: Jumala on vihainen ja osoittaa sekä tunteensa että voimansa. Monesti nämä tekstit saavat ihmiset ahdistumaan ja pelkäämään, että Jumala on paha. En halua vähätellä niitä tunteita, mutta sanoisin, että asiaan on toinenkin lähestymiskulma. Eikö ole turvallista tietää, että maailmaa, jossa on niin paljon pahuutta, kuten köyhyyttä, sairauksia, sotia ja hyväksikäyttöä, hallitsee kuitenkin Jumala, jolla todella on valta ja voima? Jos Jumala ei koskaan puuttuisi asioihin, koskaan osoittaisi voimaansa tai koskaan sen suuremmin välittäisi maailman oikeudenmukaisuudesta, niin eikö Jumala olisi aika avuton? Kun tunnemme Jumalan armollisen puolen, nämä kohdat näyttävät ennemminkin siltä, että Jumala hallitsee voimallisesti syntiin langennutta maailmaa, eivät siltä että Jumala haluaisi satuttaa ihmisiä. Kuten C.S Lewis kuvailee Aslan-leijonaa: ”Good, but not safe.”

Matteuksen evankeliumin puolella puhutaan avioliitosta ja pelastuksen eteen tehtävistä uhrauksista. Jeesus alleviivaa avioliiton kauneutta ja pysyvyyttä, mutta nostaa toiseksi yhtä hyväksi elinmuodoksi olla menemättä naimisiin. Eräs ystäväni huomautti kiinnostavasti, että protestanttiset kristityt tuntuvat pitävän avioliittoa välillä ainoana aidosti tyydyttävänä elämänmuotona (esimerkiksi verrattuna selibaattilupauksia vannoviin katolilaisiin). Kieltämättä usein tuntuu, että tärkeimmät rukousaiheet koskevat puolison löytymistä tai että suurin osa toiminnasta on perheellisille. Myös nuorten ihmisten hengellisen kellon tikitys tuntuu joskus kuuluvan kirkon takapenkistä saakka. Jos kuitenkin Jumalan valtakunnassa on erityinen paikka myös yksin palveleville, niin miksi säälisimme heitä? Elämä voi olla todella tyydyttävää ja onnellista, oli sitten naimisissa tai ei.

”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” Kun rikas nuorukainen ymmärtää, ettei hän kykene antamaan kaikkeaan pelastuakseen, Jeesus heittää upeasti evankeliumin lain perään. Meillä kaikilla on oma pisteemme, jossa lähtisimme murheellisina pois. Eero Junkkaala onkin sanonut, että tekstin varsinainen tarkoitus ei ole ehkä niinkään kertoa rikkaan ihmisen sielunmaailmasta, vaan siitä, miten Jeesus löytää kipeän kohdan kaikkien nuorukaisen tavoin itseään hurskaana pitävien elämästä (Esseitä Uuden testamentin vaikeista kohdista). Mutta vaikka se olisi meille mahdotonta, niin Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumala voi pelastaa toivottomimmankin tapauksen.

Esteri