Tekijä: Heikki

Snl. 22 Luuk. 16

1 Hyvä maine on rikkautta arvokkaampi,

suosio parempi kuin kulta ja hopea.

Jäin miettimään, että tätä kirjoitettaessa sosiaalista mediaa ei oltu vielä keksitty… Pitäisikö niitä tykkäyksiä sittenkin ruveta kalastelemaan? Ehkä ei kuitenkaan, tykkäykset ovat kovin ohimenevää suosiota. Ajattelisin, että hyvä maine on jotain, mikä rakentuu ajan myötä, kun toimii rehellisesti ja luotettavasti.  

6 Ohjaa lapsi heti oikealle tielle,

niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.

Lapsuuden kokemukset luovat pohjan koko elämälle, niin kai se on. Vääristä tottumuksista ja toimintatavoista on vaikea opetella pois, helpommalla pääsee jos kulkee oikeaa polkua pienestä pitäen.

9 Siunattu se, jolla on hyvä sydän,

hän antaa leivästään tarvitsevalle.

Seurakunta on kutsuttu auttamaan. Jämsénin Jukka kirjoittaa aiheesta mielestäni hyvin täällä: https://www.jukkajamsen.fi/seurakunta-joka-haluaa-kasvaa-kantaa-huolta-hadanalaisten-ihmisten-tarpeista/

28 Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä,

jonka esi-isäsi ovat paikalleen panneet.

Tämä ei ehkä avaudu oikein meille nykyisten kiinteistörekisterien aikakaudella. Tuohon aikaan rajamerkkien siirtely ei kuitenkaan ollut tavatonta ja käsittääkseni tähän liittyi usein naapurin vaikeuksien hyväksikäyttö. Jos naapurin isäntä oli sairaana tai sattui vaikka kuolemaan, oli helppo käydä nappaamassa itselle osa naapurin maista, kun tämä ei ollut katsomassa omien oikeuksiensa perään. Pyritään siis mieluummin auttamaan hätää kärsivää eikä yritetä hyötyä toisten kustannuksella.

Heikki

Snl. 21 Luuk. 15

Mietin, etten ole varmaan koskaan varsinaisesti kommentoinut Sananlaskuja täällä raamattupalstalla, joten ehkä nyt voisi olla aika. Muistelen, että nuorempana pidin Sananlaskuja tavattoman tylsänä kirjana, josta ei oikein saanut irti mitään. Varmaan aika on tehnyt tehtävänsä ja nyt kun omaakin elämänkokemusta on hiukan kertynyt, ovat sananlaskutkin alkaneet puhutella enemmän.

Palstatila loppuisi, jos pysähtyisi jokaiseen jakeeseen, mutta poimin muutaman sananlaskun evääksi päivään.

2 Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään,

mutta Herra punnitsee sydämet.

Varmaan fysiikan opinnoistakin muistuu mieleen, että mittari on tultava ”ulkopuolelta”. Jos tekisin itselleni oman mittanauhan, olisi helpompi vastata työterveyshoitajan kysymykseen vyötärönympäryksestä. Totuus kuitenkin kärsisi. Samalla tavalla meillä on taipumus ajatella, että omat valintamme ovat luonnollisesti oikeita. Jos kuitenkin haluamme nähdä totuuden, on mittanauha kalibroitava suhteessa siihen, mitä Jumala sanoo.

3 Noudata oikeutta ja vanhurskautta,

se on Herralle enemmän kuin teurasuhri.

Vaikka välillä tuntuu, että koko Vanha testamentti on pelkkää uhraamista milloin milläkin alttarilla, silti täälläkin muistutetaan, ettei pykälien nöpönuuka noudattaminen ole kaikkein tärkeintä. UT:n puolella sitten lisää tästä aiheesta.

8 Syyllisen tie on mutkainen,

kunnon ihminen on teoissaan suora.

Vääristä teoista ja valinnoista aiheutuu helposti lisää ongelmia, esimerkiksi kun tapahtunutta yrittää salata (moni meistä muistaa tämän ainakin lapsuudestaan!). Siksi oikea tapa on tuoda kaikki valoon, saada anteeksi ja sitten taas uusin voimin eteenpäin.

31 Itse valjastat hevosesi taisteluun,

mutta voitto on Herran kädessä.

Tämän olen sanonut ennenkin, mutta tykkään kovasti tästä ajatuksesta. Se tehdään, mitä kohtuudella pystytään – ja sitten luotetaan Jumalaan. Jos käy hyvin, se ei ollut pelkästään omaa ansiota. Jos käy huonosti, siitäkään ei pidä syyttää itseään.

Heikki

2. Aik. 22

Ahasja oli eräänlainen lyhytaikainen välikuningas, joka ei hänkään saanut mitään hyvää aikaan. Merkittävämpää onkin, että näyttämölle saapuvat Atalja ja Joas, joista enemmän seuraavissa luvuissa. Kun eilen kirjoitin Paholaisesta, joka veteli naruja taustalla, tässäkin luvussa on selvästi nähtävissä Ataljan suorasukaisen demoninen suunnitelma tuhota Juudan kuningassuku. Suunnitelma onneksi epäonnistui, mutta on hyvä huomata, että tipalla se oli. Mitään sukua ja kansaa tuskin on yritetty niin hartaasti saada pois päiviltä kuin Daavidin sukua ja juutalaisia.

Matt. 17

Daavidin suku siis säästyi ja n. 850 vuotta myöhemmin Jeesus kertoi opetuslapsille etukäteen kuolemastaan (jae 23). En tiedä, mahtoiko Paholainen luulla voittaneensa, kun lopulta sai Jeesuksen hengiltä vai ymmärsikö hän jo silloin hävinneensä. Tai jos tarkkoja ollaan, eihän kukaan Jeesusta varsinaisesti tappanut vaan hän luopui itse hengestään.

On joka tapauksessa huikeaa ajatella, että Jumala oli rakentanut tätä ihmiskunnan pelastussuunnitelmaa jo tuhansia vuosia. Upeaa, että se onnistui! Ja siinäpä se sitten tärkein olikin, loput Raamatusta ja kirkkohistoriasta onkin sitten tästä uutisesta kertomista. Kun vuosia tai vuosikymmeniä pyörii seurakuntapiireissä, uutinen voi hiljalleen väljähtyä, mutta kyllä se on iso juttu, oikeasti tosi iso juttu!

Heikki