Yksinkertainen usko. Kirje Timoteukselle on niitä harvoja Paavalin kirjeitä, jotka on kirjoitettu suoraan yksityishenkilölle. Luotettavan perimätiedon mukaan Timoteuksesta olisi tullut Efesoksen seurakunnan ensimmäinen piispa mutta näissä kirjeissä Paavali rohkaisi nuorta ja arkaa Timoteusta ottamaan paikkansa hengellisenä johtajana. Kirjeissä Timoteukselle käsitellään monia aihepiirejä mutta muutama asia nousee vahvasti esille jo tässä ensimmäisessä luvussa.Uskossa kyse on Jumalan pelastavasta työstä. Jos Paavali, joka oli syntisistä suurin (1. Tim. 1: 13 – 15), sai kokea Jumalan armon ja rakkauden, Jumalalla riittää sitä kaikille muillekin.
Toinen tärkeä asia on usko ja hyvä omatunto. Uskoamme haastetaan monin tavoin (tässä muun muassa tarut ja sukuluettelot) ja omatuntomme mukainen elämä joutuu jatkuvasti testattavaksi. Pidämmekö kiinni siitä, että Jeesus on ainut tie lepoon, rauhaan ja elämän tarkoitukseen ja jopa ikuiseen elämään?
Jumalan lupaus pitää. Jaakob oli elänyt vaiherikkaan elämän ja muuttanut paimentolaisena paikasta toiseen. Hän oli joutunut pakenemaan veljeään Eesauta ja oli vihastuttanut enonsa Laabanin. Hän oli menettänyt rakkaan poikansa Joosefin ja muut lapset olivat aiheuttaneet hänelle harmaita hiuksia tekosillaan. Vielä vanhana Jaakob joutui kokemaan ennennäkemättömän kuivuuden ja nälänhädän. Jaakob oli kohdannut elämänsä aikan Jumalan ensin unessa, jossa Jumala puhui hänelle, sitten muutamaan otteeseen myöhemmin. Nyt Jaakobin ollessa vanha Jumala kohtasi hänet ja rohkaisi häntä vielä kerran, nyt matkalle Egyptiin. Joka kerta Jumala vahvisti ensimmäisellä kertaa antamansa kutsun ja lupauksen, että Jaakobista oli tuleva siunaus kaikille maailman kansoille. Tuskin Jaakob ymmärsi täysin, miten suuresta siunauksesta oli kyse. Hän kuitenkin uskoi ja totteli, ja lähti pitkälle matkalle Egyptiin.
Mekin ehdimme moneen kertaa epäillä Jumalalta saamaamme kutsua ja hänen lupauksiaan. Muistatko, mitä Jumala on sinulle luvannut? Olisiko aika uskoa se uudestaan todeksi?
Heli