Tekijä: Heli

Hes. 19

Hesekielin luku on runomittaan kirjoitettu valitusvirsi muutamasta Juudan kuninkaasta, jotka joutuivat pois omasta maastaan, toinen Egyptiin, toinen Babyloniaan. Samalla heidän kohtalonsa kuvastivat koko Jumalan kansan kohtaloa. Hesekiel sepitti tämän valitusvirren kansansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Jo Mooseksen lain antamisen yhteydessä Jumala oli varoittanut kansaansa siitä, mitä seuraa, jos he eivät elä Jumalaa kuunnellen. Nyt varoitukset olivat käyneet toteen. Valitusvirret olivat tapa surra tapahtunutta  ja muistella menneitä tapahtumia. Samalla Israelin ja Juudan kansan historiaa välitettiin vieraaseen maahan pakolaisiksi joutuneille ja heidän identeettinsä Jumalan omaisuuskansana saattoi säilyä.

Matt.16

Kun Jeesus otti ristinsä, se tarkoitti, että hän luopui kaikesta hänelle Jumalana kuuluvasta kunniasta, asemasta ja vallasta. Ristin ottaminen tarkoitti myös jatkuvaa Jumalalle kuuliaisena olemista , tinkimätöntä opettamista ja ongelmia. Lopulta se tarkoitti häväistyksi joutumista, kärsimistä ja kuolemista.

Kun Jeesus puhuu itsensä kieltämisestä ja ristinsä kantamisesta, hän itse ei ollut vielä joutunut ristiinnaulittavaksi. En tiedä, aavistiko tai tiesikö hän jo kohtalonsa. Ristin ottaminen oli siis yleisesti tunnettu asia tai sitten Jeesus lanseerasi sen tuolloin ja myöhemmin Jeesuksen ristillä kuollessa se sai vielä syvemmän merkityksen. Onneksi Jeesus selitti asiaa. Ristin kantaminen ei ole jotain pientä kieltäymystä kuten karkkilakko tai sairaan isovanhemman tai tuttavan luona vierailu, kun mieluummin hengaisi kavereiden kanssa tai katsoisi leffaa. Ristin ottaminen on sellaista itsensä kieltämistä, jossa oma elämä annetaan alttiiksi toisten puolesta ja elämän turvaa etsitäänkin varallisuuden ja vakuutusten sijasta Taivaan aarteista (vrt. Luuk. 17:33). Itsensä kieltäminen on elämän alttiiksi laittamista toisten puolesta (vrt. Joh. 12:25). Jumalan valtakunnassa moni asia on vielä enemmän nurinkurista ja ylösalaisin kuin Liisa Ihmemaassa .

Antaessaan saa, uhratessaan rikastuu, luopuessaan ja kadottaessaan löytää. Näitä väitteitä ei voi todistaa tai järkeillä todeksi. Ne täytyy testata ja todeta paikkansa pitäviksi uskon varassa. Huh! Minulta itseltäni tällainen altruismi ja itsensä kieltäminen ei millään onnistu. Jumala saa kyllä luvan ohjata ja rohkaista tilanteen tullen meitä! Ja niitä mahdollisuuksia ja tilanteita kyllä tulee.

Heli

Jer. 52

1. Piet. 4

25 vuotta seurakuntayhteyttä. Tänään on merkkipäivä, kun vietämme Kohtaamispaikan 25-vuotissyntymäpäiviä. Minäkin olen ollut mukana Kohtaamispaikassa. Kohtaamispaikassa saamani opetus, yhteys ja elämänsuunta on muokannut vahvasti minua ja kasvattanut minua usean kymmenen vuoden ajan. On vaikea kuvitella, millainen olisin, jos en olisi löytänyt tällaista seurakunta- ja perheyhteyttä. Toisten uskovien ja uskoa etsivien kanssa olen saanut harjoitella myös uskossa elämistä, minuksi, Heliksi tulemista, ja Jumalan lahjojen käyttämistä sekä monenlaisia arkisia ja innostaviakin taitoja. Pietarin kirjeessä puhutaan myös seurakunnan merkityksestä ja uskovana elämämisestä ja kasvamisesta uskovien yhteydessä. Tervetuloa iltapäivällä Kohtaamispaikan 25-vuotisjuhlaan  ja juhlamessuun Palokan kirkkoon!

Jumalan lahjojen käyttö ja pyhittyminen. Rakkautta, toisten palvelemista nurkumatta ja vieraanvaraisuutta ei ole meissä itsessämme luonnostaan, vaan ne syntyvät Pyhän Hengen työn kautta (vrt. 1. Piet. 4:7 – 11):Se on käytännön pyhittymistä, että harjoittelemme sinnikkäästi Jumalan mielen mukaista elämää, joka on ruumiillemme vierasta ja vastenmielistä. 

Voiko solvattu olla kiitollinen? Inhimilliselle käytökselle on täysin vierasta aiheeton kärsiminen ilman omaa syytä. Se tuntuu meistä epäoikeudenmukaiselta. Pietari puhuu tässä Jeesuksen ja uskon tähden kärsimisestä (1. Piet. 4:12 – 19). Se on Jeesuksen ristin kantamista, kun joudumme silmätikuksi ja pilkattavaksi tai meiltä viedään meille kuuluvia etuuksia sen vuoksi, että uskomme Jeesukseen. Osalle uskovista tällainen kärsiminen on jo tuttua, ja he tarvitsevat kaiken rukouksemme ja tukemme. Toisille meistä kärsiminen Jeesuksen vuoksi ei vielä ole lainkaan tuttua. Pietari huomauttaa, että meidän ei tarvitse oudoksua ja vältellä sitä. Sen sijaan meidän tulisi iloita siitä. Miksi? Koska Pietarin sanoin olemme autuaita ja meidän yllämme on Jumalan Henki. Jos tällaisia tilanteita ja aikoja tulee, muistetaan Pietarin opetukset ja palataan niihin. Sillä välin rukoillaan ja tuetaan heitä, jotka ovat uskaltaneet nousta rohkeasti puhumaan ja puolustamaan Jeesusta ja Jumalan valtakunnan arvoja. Ei uskovina lytätä ja väheksytä heidän kärsimystään.

Heli

Jer. 51

1. Piet. 3

Hengen työ ja pyhityselämä. Muutama päivä sitten pohdin pyhityselämää, eli Jumalan kutsua elää hänen tahtonsa mukaan. Pietari jatkaa neuvomalla useilla eri tavoin sitä, kuinka meidän Jumalan lasten tulisi elää Jeesusta seuraten. Yksi vaikeimmista asioista, joka ei synny meiltä luonnostaan, on siunata niitä jotka ovat meille pahoja (1. Piet. 3:9). Luonnostamme kiroamme, kun meille ollaan hankalia ja inhottavia tai muuten vain vastahankaan. Siunaaminen tarkoittaa hyvän tahtomista toiselle ja Jumalan hyvyyden rukoilemista toiselle. Pahan kierteen voi katkaista myös olemalla vastaamatta pahaan pahalla. Joskus se tapahtuu olemalla hiljaa, kun meitä syytetään tai parjataan. 

Varaa olla hiljaa, varaa siunata. Me elämme jo valmiiksi Jumalan avaran armon alla, vapaina kaikista syytöksistä ja syyllistämisestä. Jumala hyväksyy meidät täysin. Olemme Taivaallisen Kuninkaan, kaikkivaltiaan Jumalan lapsia ja perillisiä. Meitä odottavat runsaat taivaalliset rikkaudet. Jo nyt saamme nauttia monista Jumalan valtakunnan aarteista ja sellaisista Hengen hedelmistä kuten olosuhteista riippumattomasta rauhasta, joista ei-uskovilla ei ole mitään tietoa. Kun tiedämme, että omistamme jo kaiken, mitä elämään ja jumalanpelkoon tarvitaan, meillä on varaa olla armollisia myös toisille. Meillä on varaa olla välillä hiljaa, vaikka meitä parjattaisiin. Tiedämme, että syytökset ovat aiheettomia. Tiedämme, että lopulta Jumala tulee oikaisemaan vääryydet ja väärintekijät joutuvat vastaamaan teoistaan.

Perättömien syytösten ja maalittamisen uhriksi joutuminen tai vainotuksi tuleminen on todella kova paikka, olimmepa kuinka uskovia tahansa. Noista tilanteista emme selviä millään omassa voimassa. Tarvitsemme kaiken mahdollisen tuen Jumalalta ja toisilta uskovilta.

Heli