Tekijä: Heli

Hes. 23

Kaikki muu kyllä kelpaa. Hesekiel joutuu jälleen välittämään ikävän totuuden tarinan muodossa. Tarinan Ohola ja Oholiba tarkoittivat Samariaa eli Luvatun maan pohjoisia alueita, joiden pääkaupunki Samaria oli ja Jerusalemia, joka oli eteläisten Juudan sukukuntien alueen pääkaupunki. Israelhan oli jakautunut kahteen osaan, pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. Kumpikin kaupunki etsi hyväksyntää ja apua kaikkialta muualta, mutta ei Jumalalta. Kaupunkien ihmisten moraalittomuus ylti niin pitkälle, että he jopa uhrasivat pakanoiden tavoin omia lapsiaan epäjumalille (jae 37). Jumalan kansan moraali oli siis läpeensä vääristynyt.

Jumala sanoi suoraan, että kyseessä on Jumalan pettämisestä ja uskottomuudesta Jumalaa kohtaan samalla tavalla kuin haureus on uskottomuutta ihmispuolisoa kohtaan. Ainut hyvä asia, mikä tuosta seurasi, oli luvun lopun mukaan se, että Samaria ja Jerusalem lopulta joutuisivat vastaamaan teoistaan, sovittamaan syntinsä ja tulisivat tietämään, kuka heidän Jumalansa todellisuudessa on.

Matt.20

Epäoikeudenmukainen vai jalo ja antelias? Jos saamme palkkaa sen verran, mitä työnantajan kanssa on alun perin sovittu, onko väärin, että myöhemmin työt samoissa tehtävissä aloittanut saakin saman palkan kuin me? Vertauksessa viinitarhan työmiehistä ja isännästä isäntä osoittaa erikoista jaloutta ja anteliaisuutta, joka voi tuntua jopa epäoikeudenmukaiselta  Isäntä haluaa, että joka ikinen hänen tavoittamansa työmies tulee hänen viinitarhaansa töihin, vaikka vain päivän viimeisen työtunnin ajaksi. Ja palkka on sama kuin aamuvarhaisesta viinitarhassa raataneille! Vertauksen tarkoitus ei taida olla opettaa palkanmaksun perusteita vaan jotain aivan muuta. 

Jumala on niin hyvä, että hän haluaa kaikkien pelastuvan ja pääsevän oikean elämän makuun, Jumalan yhteyteen. Vaikka mukaan hoksaisikin lähteä vasta aivan viime hetkellä. Tuo jos mikä on puhdasta hyvyyttä! Kuka voi enää tällaisen kuvan ja totuuden jälkeen väittää, että Jumala ei olisi hyvä? Jälleen Jeesus mursi vääristyneitä käsityksiä Jumalasta.

Heli

Hes. 22

Ei mukavaa kuultavaa. Hesekielin kirjan lukeminen ei todellakaan ole mukavaa. Eikä Hesekielin tehtävä pakkosiirtolaisuuteen joutuneiden juutalaisten varoittelijana ja tuomion julistajana ollut mukava. Joskus vain on pakko tuoda totuutta esille niin kauan, että se menee perille. Jumalan kansa oli hylännyt Jumalan niin täydellisesti, että siitä oli tullut Jumalan silmissä kokonaan kuonaa, eli arvotonta ja hyödytöntä (Hes. 22:18). Kuitenkin Jumala tahtoi erottaa kansastaan kaiken saastan (jae 15), jotta he tulisivat jälleen tuntemaan Jumalansa. Jesajan kirjassa sanotaan, että tuomioidenkin keskellä Jumala vain odottaa, että voisi olla meille armollinen (Jes. 30:18). Ehkä tuomion ja tuhon ajoissakin piilee Jumalan käsittämätön hyvyys. Hän antaa kaiken kuonaisen palaa pois ja tuhoutua, jotta kuonan alta paljastuisi se, mikä on hänen luomaansa, totta ja hyvää. 

Matt.19

Mission impossible – mahdoton tehtävä? Kamelin on mahdoton päästä neulansilmän läpi. Yhtä mahdoton ihmisen on olla hyvä saati täydellinen. Aiemmin kun luin Jeesuksen luo tulleesta rikkaasta nuoresta miehestä, joka halusi tietää, mitä hänen tulisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän, ahdistuin. Pelastuminenhan on täysin mahdotonta, kun pelin henki on noin ehdoton, ajattelin. Mutta nykyisin tämä tarina lohduttaa valtavasti. Usko ja pelastus ei ole kiinni minun hyvyydessäni ja täydellisyydessäni. Jumala on se, joka pelastaa. Siksi ei ole mitään muuta järkevää mahdollisuutta kuin etsiä hänet.

Heli

Hes. 21

Taipumaton ja tuomittu. Edellisessä luvussa Hesekiel joutui julistamaan Jumalan tuomiota ja tuhoa Israelille, Jumalan valitun kansan pohjoisille osille. Tässä luvussa toistuu tuomio Juudalle eli eli maantieteellisesti eteläisille alueille. Ja miksi tämä tuomio? Sen vuoksi, että Jumalan kansa ei ole taipunut tottelemaan Jumalaa, vaikka Jumala on kehottanut ja opettanut sitä Egyptin orjuudesta saakka. Me nykyihmiset emme ole sen kummempia ja parempia kuin Israel ja Juuda aikoinaan. Vain Jeesuksen ristillä maksamat lunnaat vapauttavat meidät omien pahojen tekojemme seurauksista.

Matt.18

Jumalasta täysin riippuvainen. Millainen ihminen on lapsen kaltainen? Tätä Jeesuksen opetusta on tulkittu monesti niin, että meidän tulee olla samalla tavalla luottavaisia ja viattomia kuin lapset. Jotta voimme todella ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti, on riisuttava nykyiset käsityksemme lapsen asemasta ja valmiuksista ja otettava huomioon se, miten Jeesuksen aikana suhtauduttiin lapsiin. Tuolloin lapsella ei ollut mitään oikeuksia. Lasta ei pidetty samalla tavalla arvossa kuin aikuisia, vaan lapsen tuli alistua aikuisten tahtoon. Ihmisestä tuli täysivaltainen yhteiskunnan jäsen vasta aikuistuttuaan. Lapsi oli täysin riippuvainen aikuisista ja vanhemmistaan. Uskon, että Jeesus tarkoittaa opetuksellaan tällaista lapsen kaltaisuutta. Ellemme tunnusta, että olemme täysin riippuvaisia Isästä Jumalasta ja hänen hyvyydestään ja huomiostaan meitä kohtaan, emme pääse taivasten valtakuntaan. Etsitään tällaista riippuvaisuutta Jumalasta tänäänkin.

Heli