Elävät kivet. Pietari puhuu Jeesuksesta elävänä kivenä. Sitten hän kehottaa meitä Jeesukseen uskovia rakentumaan elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi ja pyhäksi papistoksi (1. Piet. 2:4 – 5). Nämä sanat kuulostavat ensi alkuun liiankin korkeakirkollisilta ja hankalilta käsittää.
Vanhan ajan kivirakentamisesta kerrotaan, että kivenhakkaaja saattoi lyödä taltalla isoon kivenlohkareeseen uria tai reikiä, joiden sisään hän naputteli puutapit. Kun puutapit kasteltiin, ne turposivat hiljalleen yön aikana samalla halkaisten kiven juuri halutusta kohdasta. Mikä voima hiljaisella ja kärsivällisellä työllä onkaan. Nykyään kallioita murskataan dynamiitilla, nopeasti ja tehokkaasti.
Jeesus suostui jo ennen aikojen alkua tulemaan maan päälle ihmiseksi ja asetti oman elämänsä sovitusuhriksi meidän ihmisten puolesta. Se oli Jumalan pelastussuunnitelma ihmiskunnan puolesta. Jeesus siis antautui murskattavaksi puolestamme samaan tapaan kuin kiviä hakattiin käyttöä varten entisaikana. Hiljaisesti ja työläästi tapahtunutta työtä ei kannata väheksyä. Entisajan tekniikoilla työstetyistä kivistä on rakennettu tuhansia vuosi kestäneitä rakennuksia, muureja ja katuja. Harva nykyajan rakennelma kestää niin pitkään.
Pietari kutsuu myös meitä antautumaan Jumalan työstöön, eläviksi kiviksi Jumalan pyhään rakennukseen, jossa Jumalan henki asuu. Jumalan rakennussuunnitelma eli pelastussuunnitelma on koko maailman kattava ja koko maailman mullistava ja muuttava.
Kun Jumala työstää myös meitä haluamaansa tehtävään ja muotoon, annammeko Jumalan tehdä meissä työtään? Jumalan työstö meissä tapahtuu usein olosuhteiden ja kiperien ja tukalien olojemme ja tilanteiden kautta. Annammeko Jumalan silloin tehdä meissä työtään? Jos sinun olosi on nyt syystä tai toisesta tukala tai kestämätön, sitä suuremmalla syyllä on lupa ja kutsu pyytää apua ja rukoustukea.
Pelko ja kunnioitus. Pietari siirtyy antamaan käytännön ohjeita, kuinka elää kristityn elämää Jumalaa hyljeksivän maailman ja ihmisten keskellä (1. Piet. 2:11-25). Yksi kehotus tai käsky kiinnitti erityisesti huomioni: ”——pelätkää Jumalaa ja kunnioittakaa keisaria” (jae 17). Maallinen hallinto ja hallitsijat ansaitsevat kunnioituksemme niin, että noudatamme sen määräyksiä ja ohjeita, vaikka ne välillä eivät toimisi mielestämme meidän tai yhteisen edun mukaisesti. Mutta Jumalaa meidän tulee pelätä, ei pelkästään kunnioittaa.
Jälleen kerran Jukka Norvannon raamattuopetus tästä raamantukohdasta Raamattu kannesta kanteen -sovelluksessa avaa valaisevan näkökulman Jumalan pelkoon: ihminen voi rakastaa monia asioita ja ihmisiä, mutta pelätä vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun pelkäämme ja rakastamme Jumalaa niin, että haluamme kuulla ja noudattaa hänen tahtoaan, mieleemme ei mahdu mitään muita pelkoja: ei sairauden, hylätyksi tulemisen, eikä mitään muutakaan pelkoa. Silloin Jumalan täyteys valtaa meidät.
Millähän tavoin Jumala haluaakaan työstää ja käyttää meitä tänään? Entä mikä asia tänään pelottaa? Olisiko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa voit asiaa rukoilla ja pyytää Jumalaa antamaan rauhansa pelon sijaan?
Heli