Miika 5, 1. Kor. 6

Miika 5

Kaikki Jumalan käytössä. On todella jännittävä yksityiskohta, että Jeesus ”sattui” syntymään Beetlehemissä.ja samalla hän täytti noin 700 vuotta aiemmin Miikan kirjassa lausutun profetian. Syynä ei ollut se, että Joosef ja Maria olisivat tieten tahtoen toteuttaneet profetiaa, päinvastoin. Käsky kävi ylhäältä, ilmeisesti keisarilta, että sen aikaisessa Rooman valtakunnassa oli koottava veroluetteloon kaikkien alusmaidenkin asukkaat. Jumala siis käyttää ketä tahtoo oman hyvän tahtonsa toteuttamiseen! Jumala on kaikkivaltiaampi kuin tajuan. Suurvaltojenkin hallitsijat ovat marionettinukkeja hänen käsissään, kun hän niin tahtoo. Rukoillaan päättäjien ja suurvaltojen hallitsijoiden puolesta.

1. Kor. 6

Yksi ruumis – vaikea asia. Olemme tottunut ajattelemaan, että se, miten me kohtelemme kehoamme, miten sitä hellimme , kuritamme tai miten muuten käytämme sitä, on oma asiamme. Jeesuksen omaksi tultuamme omistussuhteet ja elämämme hallinta muuttuu. Kuulumme kokonaan Herralle Jeesukselle sekä kehomme, mielemme että hengellisyytemme (ruumis, sielu ja henki) – sekä rahat että henki.  Tämä on ainakin minulle vaikea asia. Haluan selvitä itse. 

Omistussuhteet ovat muuttuneet. Jeesus ruokkii ja kasvattaa meitä. Onneksi meidän ei tarvitsekaan hallita kaikkea. Samalla hetkellä tai siinä prosessissa, jossa meistä tulee Jumalan lapsia, meistä tulee myös osa Kristuksen ruumista, Jyväskylän, Laukaan, Keski-Suomen, Suomen ja maailmanlaajuisesti. Ruumiista puhuessaan Paavali 1. Korinttilaiskirjeen 6. luvussa käyttää pääosin yksikkömuotoa sanasta ruumis, sooma. Me siis tosiaan kuulumme yhteen. Sen vuoksi ajattelumme tulisi mullistua. Jos ystävä sairastaa tai voi muuten heikosti, hän on osa meitä. Jos minä kärsin, seurakuntakin kärsii. Kun toinen onnistuu, se on minunkin onneni.  

Kun ihmiset katsovat meitä ja sitä, miten me seurakuntana elämme, miten toisistamme välitämme, he näkevät Jeesuksen. Tai sitten he näkevät jotain aivan muuta.

Heli

Miika 4, 1. Kor. 5

Miika 4

Tätä aikaa odotan. ”Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoita sotataitoja.” (Miika 4:3). Tällä hetkellä maailmantilanne on aivan toinen. Sotavarustelu ja panostukset puolustusteollisuuteen vain kasvavat eri puolilla. Rukoillaan, että tämäkin Jumalan lupaus käy toteen samalla tavalla kuin Miikan kirjan muut ennustukset.

1. Kor. 5

Hengellinen ja hillitön samaan aikaan. Pastori ja tutkija Erkki Koskenniemen sanoin Korintin seurakunta oli herkullinen yhdistelmä rikasta hengellisyyttä ja hillittömyyttä. Jumalan antamat armolahjat kukoistivat Korintissa ja niitä käytettiin runsaasti. Toisaalta Koritin satamakaupungin hillittömyydet olivat löytäneet tiensä myös seurakuntaan. Yksi räikeimmistä synninteon muodoista oli seksin ostaminen temppeliportoilta ja 1. Korinttilaiskirjeen 5. luvussa mainittu tilanne, jossa joku seurakuntalaisista eli avoimesti seksisuhteessa äitipuolensa kanssa. 

Pieni määrä pilaa kaiken. Jokainen leipuri tietää, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Paavali sanoi suorin sanoin, että jos hellimme syntiä, oli se mitä tahansa, ajan myötä se valtaa koko olemuksemme. Ja jos avoimesti synnissä elävä ihminen toimii seurakunnan täysivaltaisena jäsenenä, leviävät vaikutukset myös muuhun seurakuntaan. Onko sitten parempi tehdä syntiä salassa? Me kaikki teemme syntiä; toisten synnit vain ovat helpommin nähtävissä ja helpompi tuomita ulkopuolelta. Pastori Jukka Norvanto sanoo asiasta viisaasti Raamattu kannesta kanteen -opetuksessaan: Paavalin opetus kohdistuu uskovien seurakuntaan, jonka jäsenet itse haluavat oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja elää sen mukaan. Opetus ei koske seurakunnan ulkopuolisia ihmisiä ja heidän syntejään (1. Kor. 5:11 – 13). Toisaalta synti, on se mitä tahansa, vaikuttaa uskovaan ja seurakuntaan yhtä lailla tuhoavasti (vrt. 5:11). Kolmanneksi, me kaikki taistelemme syntiä vastaan. Norvannon mukaan seurakunnan ja toisten uskovien tulee kaikin puolin tukea ja auttaa syntinsä kanssa taistelevia uskovia. Mutta jos uskovaksi tunnustautuva Jeesuksen opetuslapsi ei halua luopua synnistään ja laittaa normit uusiksi, hänen elämäntapansa tulisi tuomita.

Heli

Hes. 25, Matt. 22

Hes. 25

Kaikella rajansa. Ammonilaiset, moabilaiset, edomilaiset ja filistealaiset olivat kaikki juutalaisten naapurikansoja, joiden alueet sijaitsivat Luvatun maan ympärillä. Jukka Norvanto kertoo Raamattu kannesta kanteen -opetuksessaan Hesekielin kirjasta mielenkiintoisen yksityiskohdan. Nämä kansat ympäröivät viuhkamaisesti Israelia ja ne on mainittu ilmansuunnittain järjestyksessä suhteessa Jerusalemiin: ammonilaisten alue sijaitsi Jerusalemista koilliseen, Moabin maa idässä, Edom etelässä ja Filistea lounaassa Välimeren rannikolla. Israelia siis ahdisti joka puolelta jokin kansanryhmä.

Yksi jos toinenkin näistä kansoista oli etäistä sukua israelilaisille. Ammon ja Moab olivat Abrahamin veljenpohjan Lootin pojanpoikia ja edomilaiset polveutuivat Jaakobin veljestä Eesausta. Näiden sukulais- ja naapurikansojen vihamielisyys laittoi israelilaiset monesti ahtaalle. Filistelaiset muun muassa varastivat luvattuun maahan tuodun liitonarkun ennen kuin sille ja Jumalalle rakennettiin temppeli Jerusalemiin. Filistealaiset myös alistivat israelilaiset valtansa alle, kunnes nämä alkoivat kapinoida Filisteaa vastaan. Kaikki muistavat filistealaisen Goljatin uhon ja ihmeellisen voiton filistelaisista. 

Vihamielisen ympäristön keskellä. Hesekiel sai tehtäväksi muistuttaa näille kansoille ja israelilaisille, että vihalle Israelia kohtaa oli rajat, Jumalan asettamat. Kansa toisensa jälkeen joutuisi vastuuseen teoistaan. Lopulta he kaikki tulisivat tietämään, kuka on todellinen Jumala. Raamatunpaikka ei lupaa, että nämä kansat alkaisivat uskomaan ja palvelemaan yhtä ainoaa todellista Jumalaa, mutta hänet he tulisivat tietämään. Tämä raamatunpaikka rohkaisee meitäkin elämään Jumalaan luottaen vihamielisen ympäristön keskellä.

Matt.22

Ahdistelua ja testaamista monelta suunnalta. Jeesustakin ahdisteltiin monelta suunnalta. Fariseukset ja kuningas Herodeksen kannattajat lyöttäytyvät yhteen ja testasivat Jeesuksen uskollisuutta keisarille. Ylösnousemuksen kieltävät saddukeukset haastoivat Jeesusta kuolleiden ylösnousemuksesta. Sitten fariseukset vielä tulivat ja testasivat Jeesuksen laintuntemusta ja -tulkintaa. 

Viisas ja ovela. Jeesuksen vastaukset olivat sekä ovelia että viisaita. Niille, jotka halusivat kuunnella ja ymmärtää Jeesus antoi ajattelemisen aihetta Jumalan valtakunnasta. Maallista valtaa tulee kunnioittaa mutta niin tulee Jumalan valtasuuruutta. On olemassa ylösnousemus ja siitä todistaa jo Mooseksen kirjakin. Kaikkein suurinta on rakastaa Jumalaa, itseään sekä lähimmäistä.

Samaa taivaallista viisautta tarvitsemme mekin usein meitä kohtaavien haasteiden keskellä: ”Ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja nii se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.” Jaak. 3:17

Heli