Tekijä: Heli

Hes. 20

Toden puhuja. Hesekielillä on todella epäkiitollinen tehtävä. Hän olisi varmasti mieluummin puhunut lohduttavia sanoja ja mukavia asioita. Mutta niiden aika ei vielä ollut. Totuus tekee vapaaksi. Ja totuus oli se, että Israel ja Juuda olivat rikkoneet Jumalaa vastaan kaikin mahdollisin tavoin ja joutuivat nyt kantamaan pahojen tekojensa seuraukset. Israelin Jumalasta pois kääntyminen ja sen seuraukset ovat varoituksia myös meille ja kansallemme. 

Matt. 17

Pieni siemen esimerkkinä. Oletko syönyt kokonaisia sinapinsiemeniä sisältävää sinappia tai tehnyt itse sinappia niistä? Sinapinsiemen on hyvin pieni siemen. Kun opetuslasten luo tuotiin pahojen henkien vaivaama poika, heiltä ei löytynyt uskoa edes sinapinsiemenen vertaa eli siis ei lainkaan. Onneksi poika tuotiin Jeesuksen luo. Hän osoitti jälleen kerran tällä parantamisteolla, kenellä on valta ja voima yli kaikkien tilanteiden.

Ei määrä vaan kohde. Tilanteen jälkeen Jeesus avaa asiaa: uskon määrällä ei ole väliä. Tärkeää on uskon kohde. On yhdentekevää kuinka paljon minä uskon vaikkapa itseeni ja omiin kykyihini. Sen sijaan kun uskon, että Jumala on totta ja että hän voi kaiken, alkaa tapahtua. Jeesus mullistaa jälleen totutut ajattelutapamme. En voi kuitenkaan pumpata uskoa itsestäni. Usko on Jumalan lahja. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että laiva ei käänny paikallaan vaan liikkeessä. Samoin usko ei kasva odottaessa, vaan kun sitä käytetään. Voimme kasvaa uskossa, kun tartumme Jumalan lupauksiin yksi toisensa jälkeen ja otamme uskon askelia, askel kerrallaan. Inspiraatiota ja rohkaisua uskon varassa elämiseen saat lukemalla Heprealaiskirjeen 11. luvun (UT2020 käännös), jossa kerrotaan uskoaan todeksi eläneistä ja Jumalaan luottaneista ihmisistä.

Usko kasvaa käyttämällä. Näin uuden vuoden alkuun rukoilen, että pääsisimme jokainen kasvamaan uskossa ja harjoittamaan sitä eri tilanteissa. Kun kerran olemme uskovaisia, niin laitetaan Jumala testiin sanoistaan ja testataan Jumalan lupausten paikkansa pitävyyttä.

Heli

Hes. 19

Hesekielin luku on runomittaan kirjoitettu valitusvirsi muutamasta Juudan kuninkaasta, jotka joutuivat pois omasta maastaan, toinen Egyptiin, toinen Babyloniaan. Samalla heidän kohtalonsa kuvastivat koko Jumalan kansan kohtaloa. Hesekiel sepitti tämän valitusvirren kansansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Jo Mooseksen lain antamisen yhteydessä Jumala oli varoittanut kansaansa siitä, mitä seuraa, jos he eivät elä Jumalaa kuunnellen. Nyt varoitukset olivat käyneet toteen. Valitusvirret olivat tapa surra tapahtunutta  ja muistella menneitä tapahtumia. Samalla Israelin ja Juudan kansan historiaa välitettiin vieraaseen maahan pakolaisiksi joutuneille ja heidän identeettinsä Jumalan omaisuuskansana saattoi säilyä.

Matt.16

Kun Jeesus otti ristinsä, se tarkoitti, että hän luopui kaikesta hänelle Jumalana kuuluvasta kunniasta, asemasta ja vallasta. Ristin ottaminen tarkoitti myös jatkuvaa Jumalalle kuuliaisena olemista , tinkimätöntä opettamista ja ongelmia. Lopulta se tarkoitti häväistyksi joutumista, kärsimistä ja kuolemista.

Kun Jeesus puhuu itsensä kieltämisestä ja ristinsä kantamisesta, hän itse ei ollut vielä joutunut ristiinnaulittavaksi. En tiedä, aavistiko tai tiesikö hän jo kohtalonsa. Ristin ottaminen oli siis yleisesti tunnettu asia tai sitten Jeesus lanseerasi sen tuolloin ja myöhemmin Jeesuksen ristillä kuollessa se sai vielä syvemmän merkityksen. Onneksi Jeesus selitti asiaa. Ristin kantaminen ei ole jotain pientä kieltäymystä kuten karkkilakko tai sairaan isovanhemman tai tuttavan luona vierailu, kun mieluummin hengaisi kavereiden kanssa tai katsoisi leffaa. Ristin ottaminen on sellaista itsensä kieltämistä, jossa oma elämä annetaan alttiiksi toisten puolesta ja elämän turvaa etsitäänkin varallisuuden ja vakuutusten sijasta Taivaan aarteista (vrt. Luuk. 17:33). Itsensä kieltäminen on elämän alttiiksi laittamista toisten puolesta (vrt. Joh. 12:25). Jumalan valtakunnassa moni asia on vielä enemmän nurinkurista ja ylösalaisin kuin Liisa Ihmemaassa .

Antaessaan saa, uhratessaan rikastuu, luopuessaan ja kadottaessaan löytää. Näitä väitteitä ei voi todistaa tai järkeillä todeksi. Ne täytyy testata ja todeta paikkansa pitäviksi uskon varassa. Huh! Minulta itseltäni tällainen altruismi ja itsensä kieltäminen ei millään onnistu. Jumala saa kyllä luvan ohjata ja rohkaista tilanteen tullen meitä! Ja niitä mahdollisuuksia ja tilanteita kyllä tulee.

Heli

Jer. 52

1. Piet. 4

25 vuotta seurakuntayhteyttä. Tänään on merkkipäivä, kun vietämme Kohtaamispaikan 25-vuotissyntymäpäiviä. Minäkin olen ollut mukana Kohtaamispaikassa. Kohtaamispaikassa saamani opetus, yhteys ja elämänsuunta on muokannut vahvasti minua ja kasvattanut minua usean kymmenen vuoden ajan. On vaikea kuvitella, millainen olisin, jos en olisi löytänyt tällaista seurakunta- ja perheyhteyttä. Toisten uskovien ja uskoa etsivien kanssa olen saanut harjoitella myös uskossa elämistä, minuksi, Heliksi tulemista, ja Jumalan lahjojen käyttämistä sekä monenlaisia arkisia ja innostaviakin taitoja. Pietarin kirjeessä puhutaan myös seurakunnan merkityksestä ja uskovana elämämisestä ja kasvamisesta uskovien yhteydessä. Tervetuloa iltapäivällä Kohtaamispaikan 25-vuotisjuhlaan  ja juhlamessuun Palokan kirkkoon!

Jumalan lahjojen käyttö ja pyhittyminen. Rakkautta, toisten palvelemista nurkumatta ja vieraanvaraisuutta ei ole meissä itsessämme luonnostaan, vaan ne syntyvät Pyhän Hengen työn kautta (vrt. 1. Piet. 4:7 – 11):Se on käytännön pyhittymistä, että harjoittelemme sinnikkäästi Jumalan mielen mukaista elämää, joka on ruumiillemme vierasta ja vastenmielistä. 

Voiko solvattu olla kiitollinen? Inhimilliselle käytökselle on täysin vierasta aiheeton kärsiminen ilman omaa syytä. Se tuntuu meistä epäoikeudenmukaiselta. Pietari puhuu tässä Jeesuksen ja uskon tähden kärsimisestä (1. Piet. 4:12 – 19). Se on Jeesuksen ristin kantamista, kun joudumme silmätikuksi ja pilkattavaksi tai meiltä viedään meille kuuluvia etuuksia sen vuoksi, että uskomme Jeesukseen. Osalle uskovista tällainen kärsiminen on jo tuttua, ja he tarvitsevat kaiken rukouksemme ja tukemme. Toisille meistä kärsiminen Jeesuksen vuoksi ei vielä ole lainkaan tuttua. Pietari huomauttaa, että meidän ei tarvitse oudoksua ja vältellä sitä. Sen sijaan meidän tulisi iloita siitä. Miksi? Koska Pietarin sanoin olemme autuaita ja meidän yllämme on Jumalan Henki. Jos tällaisia tilanteita ja aikoja tulee, muistetaan Pietarin opetukset ja palataan niihin. Sillä välin rukoillaan ja tuetaan heitä, jotka ovat uskaltaneet nousta rohkeasti puhumaan ja puolustamaan Jeesusta ja Jumalan valtakunnan arvoja. Ei uskovina lytätä ja väheksytä heidän kärsimystään.

Heli