Tekijä: Heli

3 Moos. 17

Gal. 3

On niin tärkeää pitää perusasioissa kiinni totuudesta, että Paavali oikein suuttuu ja syyttää galatalaisia mielettömiksi (Gal. 3:3). Kukaan ei pääse lakia noudattamalla ja omalla yrittämisellä Jumalan yhteyteen. Uskonelämässä on asioita, joista voi olla eri mieltä ja harjoittaa erilaisia tapoja. Mutta asioista, joiden varaan usko rakentuu, ei ole vara antaa periksi piirun vertaa.  Tämä on sellainen asia.

Paavali opettaa selkeäsanaisesti lain tarkoituksen ja merkityksen. (Gal. 3:19 – 29). Usko oli ensin. Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen, että Jumala siunaa häntä ja hänen jälkeläisistään tulee suuri uskovien kansa ja Jeesus, ihmiskunnan pelastaja. Laki annettiin Moosekselle vasta 470 vuotta myöhemmin. Lain tarkoitus on aina ollut osoittaa hyvän elämän rajat ja rikkomukset. Laki asettaa rajat pahuudelle ja oman edun tavoittelulle. Se myös asettaa oikeudenmukaisuuden riman niin korkealle, että tarvitsemme jonkun muun, joka pystyy toteuttamaan lain. Jumala oli suunnitellut tähän ongelmaan ratkaisun heti alussa.

” Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” (Gal. 3:26.)

Heli

3 Moos. 16

Gal. 2

Suuri sovituspäivä on voimakas kuva meidän rikkeidemme ja syntiemme sovituksesta ja Jeesuksen elämäntyön merkityksestä. Israelin kansalle suuri sovituspäivä oli vuoden tärkein päivä ja myös ainut päivä, jolloin kansan tuli paastota. ”— sillä sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne.” (3. Moos. 16:30).

Jeesus oli suuren sovituspäivän kuvaama syntiuhripukki, joka uhrattiin ristillä meidän puolestamme. Jeesus oli myös autiomaahan ajettava uhripukki. Hän vei synnit mennessään, niin että Jumala ei niistä tiedä, eikä niitä enää muista, samalla tavalla kuin sovituspäivänä toinen uhripukki kantoi israelilaisten synnit asumattomille seuduille. (jae 22).

Se, jonka mieleltä ja harteilta otetaan koko elämän ajan painanut synti ja syyllisyys, kokee suurta helpotusta ja kiitollisuutta. Mieli on keväinen ja askelet keveät. Minun elämäni suurin löytö on ollut jatkuvasta häpeän ja syyllisyyden tunteesta vapautuminen. Jeesus vaikutti sen paimenen rakkaudellaan vuosien aikana ja monien ihmisten ja armollisen seurakunnan myötävaikutuksella. Mutta edelleenkin opettelen elämään Jeesuksen antamasta vapaudesta käsin.

Uskon, että emme helposti tunnista syntisyyttämme ja syyllisyyttämme. Tai sitten elämme niin voimakkaassa häpeässä ja syyllisyydessä, että sitä on pakko paeta. Peitämme tällaiset elämän perustavan laatuiset vaikeat tunteet monenlaiseen tekemiseen ja riippuvuuksiin.

Rukoilen, että me ja moni lähimmäisemme saisi kohdata syntinsä ja syyllisyytensä mutta myös Jeesuksen, syntien ja syyllisyyden sovittajan. Gal. 2:20 jae kannattaa opetella ulkoa:

”Enää en elä minä, vaan Kristus minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.”

Heli

3 Moos. 15

Gal. 1

Kolmannen Mooseksen kirjan uhrilait ja saastaisuutta ja siitä puhdistautumista koskevat säännökset voivat tuntua meille etäisiltä ja kummallisilta. Ensi lukemalta niin onkin. Niissä on kuitenkin paljon oivallettavaa.

Pyhäkköteltta ja myöhemmin Jerusalemin temppeli olivat paikkoja, joissa Jumala konkreettisesti oli läsnä kansansa keskellä. Täydellisen Jumalan läheisyyteen ei ollut vara tuoda mitään vähänkään virheellistä tai epätäydellistä. Edellisessä luvussa spitaalia, eli erilaisia ihotauteja ja rakennuksissa esiintyviä homekasvustoja koskevista määräyksistä näkee, kuinka tarkkaan tautien leviämiseltä pyrittiin suojautumaan.  

Pyhäkössä palvelevien leeviläisten ja pappien tuli puhdistautua hyvin tarkkaan ennen kuin he voivat tulla Jumalan eteen. Syystä tai toisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä syntyvät eritteet ja naisten kuukautisveri nähtiin epäpuhtaina. Liekö keskeisenä syynä ollut tarve erottautua ympäröivien kansojen seksuaalisuuden harjoittamista koskevista tavoista?

Jokaisen, joka tuli pyhäkköön Jumalan lähelle, tuli valmistautua huolella puhdistautua päästä varpaisiin ja. Jumalaa on yhä sama. Hän on yhtä pyhä ja ehdoton kuin Vanhan testamentin lakien säätämisen aikaan.

Emme voi palvella Jumalaa puolisydämisesti. Sen vuoksi tarvitsemme Jeesusta välittäjäksi ja sovittajaksi meidän ja Jumalan välille.

Vanhan testamentin lait muistuttavat minua Jumalan täydellisyydestä ja voimasta sekä terveestä Jumalan pelosta. Ne viittaavat myös Jumalan valmistamaan ratkaisuun, Jeesukseen! Jeesus kuroi umpeen Jumalan pyhyyden ja meidän epäpyhyytemme välisen kuilun. Jälleen Jeesus on avain! Jeesus on elämänvoimamme.  

Heli