5 Moos. 21 Hepr. 4

5. Moos. 21

Hepr. 4

Vanhan testamentin heprealaisille Jumalan lupausten kuulemisesta ei ollut mitään hyötyä, koska he eivät uskoneet niihin. Usko ei alkanut elää ja luvattu maa jäi näkemättä.

Luvattu maa Israel oli sekin vain välivaihe Jumalan lupaamasta sapattijuhlasta ja levon maasta (j. 9–10), jossa kaikki on valmista ja täydellistä ja jossa pääsee lepäämään kaikesta vaivannäöstä ja työstä. Tämä raamatunkohta tuo erityistä lohtua nyt, kun lähipiirissä on menehtynyt useampi iäkäs ihminen ja rakas 94-vuotias mummoni myös haurastuu vähän kerrassaan.

Heprealaiskirje kehottaa pyrkimään Jumalan lepoon kaikin voimin, jotta emme jäisi matkalle. Epäonnistumiset ja synti ei voi lannistaa meitä, sillä ylipappimme Jeesus ymmärtää vajavuuksiamme. Hänelle mikään koettelemus ei ole vieras, eikä kukaan ihminen niin alhaalla, ettei hän voisi auttaa.

Lait parhaimmillaankin vain suitsivat ihmisen pahuutta mutta eivät estäneet sitä. Lisäksi lakipykälissä oli paljon aukkoja ja oli hyvin mahdollista, että syytön ihminen tuomittiin jopa kuolemaan väärien todisteiden nojalla. Mooseksen lakeja lukiessa tajuaa, miten suuri lahja pelastus uskon kautta Jeesukseen on.

Heli

3 Moos. 20 Gal. 6

3 Moos. 20

Gal. 6

Mooseksen laissa on yksi asia, joka toistuu, olipa kyse mistä tahansa säädöksestä. Se on Jumalalle erottautuminen ja pyhittäytyminen. Nykypäivänä tuntuu todella vaikealta hahmottaa ja ymmärtää, miksi on tärkeää erottautua Jumalalle? Ja milloin meidän tulisi asennoitua, ajatella tai toimia eri tavoin kuin ympärillämme olevat ihmiset perheessä, työyhteisössä tai yhteiskunnassa?

24/7 yhteiskunnassa arki ja juhla, pyhä ja tavanomainen sekoittuvat. Eivät kuitenkaan kaikkialla.  Leikkaussalissa lääkäri ja hoitajat huolehtivat tarkasti, että leikkausinstrumentit ovat steriilejä, eikä vaatteiden, hengityksen tai käsien kautta leikkaushaavaan joudu bakteereja. On kyse hengestä ja elämästä.

Jotain samaa on tässä Jumalalle erottautumisessa. Olemme Jumalan luomuksia ja pyhiä. Luojamme Jumala on täysin pyhä. Pyhän ja puhtaan läheisyydessä ei menesty mikään likainen eikä epäpyhä.

Paavalin ääni galatalaisia kohtaan pehmenee kohti kirjeen loppua. Edellisessä luvussa hän terotti, että kristityn vapaus ei tarkoita hurvitonta omien mielitekojen mukaan elämistä. Hengen hedelmänä syntyy halu ja voima kieltää moniakin mielitekoja toisten hyväksi (Gal. 5:22 – 23).

Galatalaiskirjeen kuudennen luvun kautta meitä rohkaistaan tekemään hyvää kaikille ja erityisesti toisille uskoville: kantamaan toistemme taakkoja (jae 2), tukemaan hengellisiä opettajiamme ja seurakuntamme työntekijöitä (jae 6). Ja jos ojennamme toisia, meidän on hyvä tarkkailla omaa itseämme, ettemme asetu toisten yläpuolelle emmekä luule itse kykenevämme parempaan. (jakeet 1 – 4).

Millä tavoin Jumala kutsuu sinua kantamaan ympärilläsi olevia ihmisiä tänään? Samaa minäkin kysyn Jeesukselta omalle kohdalleni.

Siunattua pyhäpäivää! 

Heli

3 Moos. 19 Gal. 5

3 Moos. 19

Gal. 5

Tänään vertailussa ja toisiaan vastassa ovat vapaus ja säännöt sekä laki.

Jumalan lain säännökset eivät koskeneet vain pyhyyttä ja puhtautta ja Jumalalle kelpaavuutta. Jumalan laki antoi myös ohjeita ja rajoja oikeudenmukaiseen elämään ja toisten ihmisten kunnioittamiseen.

Esimerkiksi sääntö ”Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yön yli.” varmisti sen, että duunari sai hankittua illalla työpäivän päätyttyä ruokaa omalle perheelleen, eikä perheen tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan. Tavallinen kansa eli tuolloinkin niukilla tuloilla ja ”kädestä suuhun”. 

Jumalan kunnioittamista on myös se, että emme pilaile heikommassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella: ”Älä pilaile kuuron kustannuksella.” 

 

Gal. 5:1 mukaan Jeesus lahjoittaa meille suurimman mahdollisen vapauden. Vapauden luovuttaa elämämme Jumalan turvallisiin ja voimallisiin käsiin. Meidän ei tarvitsekaan kyetä ja haluta eikä osata olla hyviä ja elää oikein.

Vapaus ei tarkoita kuitenkaan ”pellossa elämistä”. Paavali neuvoo galatalaisia ja samalla meitä etsimään Jumalan Hengen ohjausta, jotta emme eläisi omien halujemme ja itsekkään luontomme mukaan. (Gal. 2:16-18).

Kun ajattelet tänään edessä odottavia asioita tai vastuita, mikä olisi lain orjuudessa elävän tapa suhtautua ja tarttua niihin? Entä mihin Jeesuksen Henki sinua ohjaa?

Heli