5 Moos. 25 Hepr. 8

5. Moos. 25

Hepr. 8

kun Heprealaiskirjeen rinnalla lukee Vanhan testamentin vastaavia kohtia, kirjeen sanoma alkaa avautua. Tämän päivän kohdassa vertaillaan vanhaa ja uutta liittoa.

Vanha liitto sääntöjä, rangaistuksia ja siunauksia. Mooseksen laki perustui ulkoa annettuihin sääntöihin, kieltoihin ja kehotuksiin. Lailla pyrittiin turvaamaan ihmisen perusoikeudet, heikossa asemassa olevat ja köyhien ihmiset mukaan lukien sekä elämän koskemattomuus ja pyhyys. Sääntöjen rikkomisesta seurasi rangaistuksia, pahimmillaan kuolemanrangaistus, ja sääntöjen noudattamisesta siunaus.

Jumalan antama laki ei kuitenkaan muuttanut ihmisen perusongelmaa: taipumusta oman edun tavoitteluun, vihaan, väkivaltaan ja toisen vahingoittamiseen eikä muitakaan ongelmia. Lain tarkoitus ei ollut muuttaa ihmistä. Ankka ei muutu joutseneksi niin päättämällä tai yrittämällä.

Lain tarkoitus oli osoittaa rikkomuksemme ja vajavaisuutemme, jotta ymmärtäisimme etsiä apua Jumalalta. Me tarvitse sydämen muutoksen.

Uusi liitto Hengen ohjausta ja sydämen sitoutumista. Jeesus tuli täyttämään lain. Hän pani pisteen vanhalle liitolle ja asetti ehtoollisessa uuden liiton. Vanhan liiton eläinuhrit menettivät merkityksensä kerralla, kun hän antoi itsensä virheettömänä uhrina jokaisen ihmisen puolesta (Hepr. 9:14). Vuodattamalla verensä Jeesus sovitti jokaisen maailmassa ikinä eläneen ihmisen Jumalan kanssa ja teki heistä ja meistä Jumalalle kelpaavia ja mieluisia.

Näin astui voimaan uusi liitto, jossa saamme lahjavanhurskauden: Jumalan ehdottoman anteeksiannon ja hyväksynnän. Jumala antaa sydämeemme oman Henkensä. Jumalan rakkauden laki vaikuttaakin meissä sisältä päin.

”Kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! —ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.” (j. 14).

Heli

5 Moos. 24 Hepr. 7

5. Moos. 24

Hepr. 7

On silmiä avartavaa lukea rinnakkain 5. Mooseksen kirjaan kirjattuja lakeja ja heprealaiskirjettä. Jumalan laki ja Vanhan testamentin pappisvirat tarkoitettiin vain hetkeksi. Sitä on käsitelty näissä viimeksi lukemissamme Heprealaiskirjeen luvuissa, joissa verrataan Aaronin pappeutta ja Kristuksen pappeutta (vrt. Hepr. 7:12). On jännittävää huomata, että jo ensimmäisessä Mooseksen Aabraham kohtasikin pappi Melkisedekin kohdatessaan Kristuksen. Jeesus Kristus oli luomassa maailmaa Isän Jumalan kanssa. (esim. Hepr. 1:10; Psa 102: 2–28). Hän on itse Jumala, ei Jumalan luoma. Sen vuoksi Jeesus pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka lähestyvät hänen kauttaan Jumalaa (Hepr. 7:25).

Jeesus elää iäti ja rukoilee meidän puolestamme! Siinä rukouksessa onkin voimaa.

Heli

5 Moos. 23 Hepr. 6

5. Moos. 23

Hepr. 6

Heprealaiskirjettä kannattaa lukea rinnakkain Vanhan testamentin kanssa. Jumala lupasi siunata Aabrahamia ja antaa hänelle runsaasti jälkeläisiä (Hepr. 6:14), niin kuin tähtiä taivaalla tai hiekanjyviä meren rannalla (1. Moos 22:16). Omana elinaikanaan (yli 2000 vuotta ennen eaa.) Aabraham sai vain aavistuksen Jumalan lupauksen täyttymisestä. Noin tuhat vuotta myöhemmin hän olisi päässyt ihmettelemään Salomon temppelin kultakautta ja sitä kuinka suureksi Israelin kansa olikaan kasvanut. Siitä noin tuhat vuotta eteenpäin alkukirkon aikaan Aabraham olisi saanut haukkoa henkeä nähdessään, kuinka paljon uskon jälkeläisiä hänellä onkaan.

Usko Jeesukseen ja Jumalan kaikkivaltiuteen saa erilaista sijaa yhteiskunnassa ja on välillä hyvinkin ahtaalla. Välillä se on maanalainen virta ja sitten taas nousee maan pinnalle valtoimenaan kuohuvaksi koskeksi, joka on kaikkien nähtävissä.

Ajasta riippumatta sama Aabrahamille annettu lupaus ja toivo kantaa meitä edelleen. Se on elämämme varma ja luja ankkuri, joka ulottuu väliverhon, kuoleman rajan, toiselle puolelle (j. 19). Jeesus on jo mennyt rajan toiselle puolelle valmistamaan meille majapaikkaa (vrt. Joh. 14).

Heli