3 Moos. 15 Gal. 1

3 Moos. 15

Gal. 1

Kolmannen Mooseksen kirjan uhrilait ja saastaisuutta ja siitä puhdistautumista koskevat säännökset voivat tuntua meille etäisiltä ja kummallisilta. Ensi lukemalta niin onkin. Niissä on kuitenkin paljon oivallettavaa.

Pyhäkköteltta ja myöhemmin Jerusalemin temppeli olivat paikkoja, joissa Jumala konkreettisesti oli läsnä kansansa keskellä. Täydellisen Jumalan läheisyyteen ei ollut vara tuoda mitään vähänkään virheellistä tai epätäydellistä. Edellisessä luvussa spitaalia, eli erilaisia ihotauteja ja rakennuksissa esiintyviä homekasvustoja koskevista määräyksistä näkee, kuinka tarkkaan tautien leviämiseltä pyrittiin suojautumaan.  

Pyhäkössä palvelevien leeviläisten ja pappien tuli puhdistautua hyvin tarkkaan ennen kuin he voivat tulla Jumalan eteen. Syystä tai toisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä syntyvät eritteet ja naisten kuukautisveri nähtiin epäpuhtaina. Liekö keskeisenä syynä ollut tarve erottautua ympäröivien kansojen seksuaalisuuden harjoittamista koskevista tavoista?

Jokaisen, joka tuli pyhäkköön Jumalan lähelle, tuli valmistautua huolella puhdistautua päästä varpaisiin ja. Jumalaa on yhä sama. Hän on yhtä pyhä ja ehdoton kuin Vanhan testamentin lakien säätämisen aikaan.

Emme voi palvella Jumalaa puolisydämisesti. Sen vuoksi tarvitsemme Jeesusta välittäjäksi ja sovittajaksi meidän ja Jumalan välille.

Vanhan testamentin lait muistuttavat minua Jumalan täydellisyydestä ja voimasta sekä terveestä Jumalan pelosta. Ne viittaavat myös Jumalan valmistamaan ratkaisuun, Jeesukseen! Jeesus kuroi umpeen Jumalan pyhyyden ja meidän epäpyhyytemme välisen kuilun. Jälleen Jeesus on avain! Jeesus on elämänvoimamme.  

Heli

3 Moos. 14 2. Kor. 13

3 Moos. 14

2. Kor. 13

”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa.” (2. Kor. 13:5). Tämä raamatunkohta on saanut monen ihmisen kääntämään katseen niin sanotusti omaan napaan ja ahdistumaan. Itseämme tarkastelemalla löydämme kyllä aina merkkejä siitä, että emme ole kylliksi uskovaisia.

Autokoulussa huomasin, mikä merkitys on katseen suunnalla. Kun suuntasin katseeni tien pientareelle, auto ohjautui kuin itsestään reunaviivan yli pois tieltä. Kun siirsin katseeni keskelle tietä, auto pysyi kuin itsestään omalla kaistalla. Myös uskossa olennaista on kohde. Uskomme (katseemme) tulee olla suunnattuna Jeesukseen. ”Katse suunnattuna Kristukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12:2).

Meidän on hyvä pysähtyä säännöllisesti ja tutkia sitä, luotammeko edelleen Jeesukseen elämämme ykkösasiana. Vai olemmeko ryhtyneet etsimään turvaa hänen rinnallaan muualta: itselle merkittävistä ihmisistä, julkkiksista, fyysistä ominaisuuksista ja niiden kehittämisestä, rahasta, taloudellisesta vakaudesta, osaamisesta tai henkisestä kehityksestä, mistä tahansa muualta?

Heli

2. Moos. 32 Apt. 25

2. Moos. 32

Apt. 25

Kun israelilaisilla ei ollut keskellään vahvaa johtajaa ja paimenta, he unohtivat hetkessä Jumalan ja korvasivat hänet omatekoisella kultaisella vasikalla (2. Moos. 32:1). Miten helppoa meidän onkaan hakea turvaa ja suuntaa omin käsin tehdyistä asioista!

”Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin.
Nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin.
Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää.
Me kylmin käymme sydämin, Laps’ sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat, Laps’ tyhjät kätes ihanat.

Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo,
veisimme kullan, mirhamin tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.”

Sanat Mauno Isola 1930-luvun alussa, sävel Martti Turunen 1934

Voit halutessasi kuunnella tämän edelleen ajankohtaisen, ja iki-ihanan joululaulun vaikka Youtubesta:

Jeesus, käännä katseemme ja sydämemme sinua kohti. Siunattua joulun aikaa!

Heli