Kolmannen Mooseksen kirjan uhrilait ja saastaisuutta ja siitä puhdistautumista koskevat säännökset voivat tuntua meille etäisiltä ja kummallisilta. Ensi lukemalta niin onkin. Niissä on kuitenkin paljon oivallettavaa.
Pyhäkköteltta ja myöhemmin Jerusalemin temppeli olivat paikkoja, joissa Jumala konkreettisesti oli läsnä kansansa keskellä. Täydellisen Jumalan läheisyyteen ei ollut vara tuoda mitään vähänkään virheellistä tai epätäydellistä. Edellisessä luvussa spitaalia, eli erilaisia ihotauteja ja rakennuksissa esiintyviä homekasvustoja koskevista määräyksistä näkee, kuinka tarkkaan tautien leviämiseltä pyrittiin suojautumaan.
Pyhäkössä palvelevien leeviläisten ja pappien tuli puhdistautua hyvin tarkkaan ennen kuin he voivat tulla Jumalan eteen. Syystä tai toisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä syntyvät eritteet ja naisten kuukautisveri nähtiin epäpuhtaina. Liekö keskeisenä syynä ollut tarve erottautua ympäröivien kansojen seksuaalisuuden harjoittamista koskevista tavoista?
Jokaisen, joka tuli pyhäkköön Jumalan lähelle, tuli valmistautua huolella puhdistautua päästä varpaisiin ja. Jumalaa on yhä sama. Hän on yhtä pyhä ja ehdoton kuin Vanhan testamentin lakien säätämisen aikaan.
Emme voi palvella Jumalaa puolisydämisesti. Sen vuoksi tarvitsemme Jeesusta välittäjäksi ja sovittajaksi meidän ja Jumalan välille.
Vanhan testamentin lait muistuttavat minua Jumalan täydellisyydestä ja voimasta sekä terveestä Jumalan pelosta. Ne viittaavat myös Jumalan valmistamaan ratkaisuun, Jeesukseen! Jeesus kuroi umpeen Jumalan pyhyyden ja meidän epäpyhyytemme välisen kuilun. Jälleen Jeesus on avain! Jeesus on elämänvoimamme.
Heli