1. Aik. 15, Ilm. 8

1. Aik. 15 Ilm. 8

Jumalan läsnäolo oli Vanhan testamentin aikana vahvasti sitoutunut fyysiseen liitonarkkuun. Sen vuoksi liitonarkku haluttiin siirtää maan pääkaupunkiin Jerusalemiin.

Tällä kertaa liitonarkun siirtoon oli valmistauduttu tarkasti. Siitä vastasi pappissuku leeviläiset, joille tehtävä Jumalan lain mukaan kuului. Leeviläiset puhdistautuivat ja Raamatun mukaan ”pyhittivät itsensä Herran, Israelin Jumalan, arkun noutamista varten”(1. Aik. 15:14). ja niin heillä oli lupa mennä liitonarkun ja Jumalan läheisyyteen ja kuljettaa sitä.

Meidän ei onneksi tarvitse pelätä, osaammeko lähestyä Jumalaa oikealla tavalla. Olennaista on, että emme itse yritä tehdä itsestämme ”salonkikelpoisia” ja Jumalalle kelvollisia. Jumala kutsuu meidät turvautumaan Jeesukseen, koska —Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:7).

Jokainen uskossa lausuttu rukous nousee Jumalan korviin. Hän kuulee ne ja ottaa ne tosissaan. Ilmestyskirja kertookin siitä, mitä alkoi tapahtuma, kun enkeli liitti suitsutusuhrin kaikkien Jeesukseen uskovien rukouksiin (Ilm. 5:3–4). Kiitetään tänäänkin Jeesusta hänen avustaan ja pyydetään häneltä apua kaikille niille ihmisille, joista olemme huolissamme.

Heli

1. Aik. 14, Ilm. 7

1. Aik. 14 Ilm. 7

Daavidin kuninkuus saa jälleen vahvistuksen, kun naapurimaan Tyroksen kuningas Hiram lahjoittaa tarvikkeita ja työvoimaa Daavidin palatsin rakentamiseen ja näin tunnustaa Daavidin kuninkuuden.

Maanantaina pohdin erästä tapaa, jolla Daavidin kuninkuus vahvistui. Toinen tapa, jolla kutsumuksemme johonkin tehtävään voi vahvistua, voi olla, että jokin asia tulee taloudellisesti mahdolliseksi. Esimerkiksi kodin rakentamista tai ostamista harkitsevalle myönnetään pankista laina, lähetystyöhön pyrkivä saa kannattajarinkiin uusia ihmisiä tai yrittäjyyttä harkitseva henkilöltä kysellään hänen jo harrastuksenaan tuottamaan palvelua tai tuotetta.

Ilmestyskirjassa Jumalaan luottavat ihmiset saavat merkiksi sinetin, jolla merkityt säästyvät myöhemmin tulevilta vitsauksilta (Ilm. 7:3–4). Tämä kohta muistuttaa ensimmäisestä pääsiäisestä. Silloin karitsan verellä sivellyissä taloissa asuvat israelilaiset säästyivät kuoleman enkelin vierailulta. Kaikkien egyptiläisten perheiden esikoiset kuolivat, mutta verisinetillä merkittyjen israelilaisten talojen esikoiset säilyivät hengissä.

Niin konkreettinen asia on Jeesuksen kuolema ristillä. Se varjelee meidät historian hetkestä riippumatta, sekä hengelliseltä kuihtumiselta ja kuolemalta että lopulliselta fyysiseltä kuolemalta. Yhteys Jeesukseen tuo meille elämän.

Heli

1. Aik. 13, Ilm. 6

1. Aik. 13 Ilm. 6

Pyhä eli sakraali on arjen ja maallisen, profaanin, vastakohta. Pyhä on jotakin Jumalalle erotettua tai Jumalalle kuuluvaa. Aikakirja kertoo, mitä tapahtui, kun maallinen ja syntinen ihminen, Ussa, kosketti liitonarkkua, jossa pyhän ja täysin puhtaan Jumalan läsnäolo lepäsi. Vaikka Ussan horjahdus oli vahinko, hän kuoli välittömästi. Jumalan pyhyys ja täydellisyys oli niin ehdotonta, että epätäydellinen ei kestänyt kosketusta hengissä.

Tämän vuoksi Jeesus tuli maailmaan ja sovitti täydellisen ja epätäydellisen, pyhän ja epäpyhän välisen hengenvaarallisen ongelman. Jumala voimassaan on kuin voimalaitoksen suurjännite, jonka Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemisellaan muutti meille ihmisille sopivaksi kotitalouslaitteiden 230 voltin jännitteeksi.

Sama pyhyys tulee esiin Ilmestyskirjassa. Eilisen luvun viisi etsittiin henkilöä, joka kykenisi avaamaan Jumalan kädessä olevan seitsemällä sinetillä sinetöidyn kirjakäärön. Täydellisen puhdas Jeesus oli ainut, joka pystyi avaamaan pyhän kirjan (Ilm. 5:5). Ilmestyskirjan kuudennesta luvusta on todella lohduttavaa lukea, että Jeesus itse avasi näyssä kirjakäärön sinetit. Se tarkoittaa, että vaikeudetkin tulevat täydellisen hyvän, armahtavan ja meitä ymmärtävän Jeesuksen käsistä (vrt. Hepr. 2:17–18). Vaikeudetkin tulevat vain siihen rajaan saakka, kuin Jeesus sallii ne.

Heli