1. Aik. 12, Ilm. 5

1. Aik. 12 Ilm. 5

Etsimme usein omaa paikkaamme ja kutsumustamme enemmän tai vähemmän läpi elämän. 1. Aikakirjan tämän päivän luvussa on mielenkiintoinen kohta, jossa Daavidin kutsumus Israelin kansan kuninkaana saa vahvistuksen vaikka kuninkuus ei vielä ole toteutunut. Israelin heimo toisensa jälkeen asettuu kannattamaan Daavidia ja lähettää sen merkiksi taitavia sotilaita Daavidin joukkoihin.

Daavid sai kutsun kuninkaaksi jo teinipoikana, kun Samuel vieraili Daavidin perheen luona ja voiteli kuninkaaksi Iisain perheen nuorimman pojan. Vuosia myöhemmin, kun Daavid oli jo kolmikymmenvuotias, kutsusta tuli vihdoin totta. (vrt. 2. Sam. 5:4).

Yksi tapa, jolla kutsumuksemme johonkin tehtävään voi vahvistua, onkin ympäröivän yhteisön tuki tai yhteisön tai organisaation johtajilta tuleva kutsu. Sisäinen halu ja muut aiemmat vastuut ovat jo pidemmän aikaa voineet valmistaa meitä tuohon tehtävään.

Heli

2. Sam. 10, 2. Tim. 4

2. Sam. 10 2. Tim. 4

Paavalin kirjeissä on paljon tervehdyksiä ihmisille eri seurakunnissa, niin kuin nyt 2. Timoteuksen kirjeen lopussa. Tervehdyksissä kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon tukijoukkoja Paavalin taustalla oli. Heidän tuellaan Paavalin oli mahdollista kiertää maailmalla apostolina ja evankelistana.

Sinä ja minäkin olemme osa Kristuksen toimivaa ruumista, Raamatun kuvakielellä. Vaikka emme itse olisi täysipäiväisiä seurakunnan työntekijöitä, saamme olla täydestä sydämestä Jumalan työssä. Tärkeä osa sitä on rukous ja tuki seurakunnalle ja sen työntekijöille. Siten annamme heille aikaa ja mahdollisuuksia tehdä täysillä työtä, johon Jumala on kutsunut heidät.

Ja sitten vielä kehotus Timoteukselle astua esiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä (j. 2). Ei tarvitse pelätä ja huolehtia niin paljon siitä, milloin on oikea hetki kertoa Jeesuksesta. Sopivan ja sopimattoman hetken tietää vain Jumala. Jätetään vastuu siitä hänelle.

Heli

2. Sam. 9, 2. Tim. 3

2. Sam. 9 2. Tim. 3

Paavali tiesi, että Raamattu on totta ja se on täynnä Jumalan puhetta meille. Raamatun sana oli (laki) ohjannut hänen elämäänsä siihen saakka, kunnes hän kohtasi Jeesuksen. Sen jälkeen Raamatun sana ja henki (usko Jeesukseen) olivat vieneet hänet sen aikaisen maailman ääriin apostolina ja opettajana. Paavali tunsi omakohtaisesti Raamatun sanan voiman. Hän muistutti myös Timoteusta useaan kertaan opettamaan Jumalan sanaa Raamatusta, koska:

“Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” 2. Tim. 3:16.

Opetus välittää hyvää ja luotettavaa tietoa, asenteita ja elämäntapaa. Aiheelliset nuhteet saavat posket punottamaan häpeästä ja auttavat meitä tunnistamaan sokeita pisteitämme. Ojentaminen auttaa korjaamaan virheitämme. Kasvatuksen kautta avuttomasta ja toisista riippuvaisesta lapsesta kehittyy vähitellen aikuinen, jonka motiivit, asenteet ja toiminta ohjautuvat sisältä. Aikuinen ei tarvitse jatkuvaa ulkoista ohjausta ja ojentamista.

Jumalan sana Raamattu on siis vahva väline. Harvemmin tulee tilaisuuksia kertoa jollekin tutulle tai tuntemattomalle koko pelastushistorian alusta loppuun. Sen sijaan lähes päivittäin on tilanteita, joissa voimme välittää jonkin totuuden Raamatun Jumalasta ja Jeesuksesta ympärillämme oleville ihmisille. Yksi teko tai sana kerrallaan.

Heli