Tekijä: Heli

4. Moos. 11 Matt. 25

Erämaassa Israelin kansa kyllästyi kapeaan leipään ja päivästä toiseen samana toistuvaan ruokaan, mannaan. Kansa alkoi nurista ja valittaa Moosekselle. Myös Mooseksen mitta täyttyi ja hän vei valitukset Jumalalle. Tekivätkö kansa ja Mooses väärin, kun he valittivat?

Tekstissä kerrotaan, että Jumala suuttui. Siitä huolimatta hän kuuli valitukset ja vastasi niihin: kansa sai kauan kaipaamaansa liharuokaa ja Mooses avukseen seitsemänkymmentä kokenutta miestä kansan johtamiseen ja riita-asioiden selvittelyyn. Kaikki mikä meitä painaa, kannattaa siis viedä eteenpäin oikeaan osoitteeseen, Jumalalle. Filippiläiskirjeessä neuvotaan, että huolet tulisi viedä Jumalalle rukoillen, anoen ja kiittäen (Fil 4:6). Siis aika lailla eri tavoin kuin israelilaiset tekivät! Epäkohdat on hyvä viedä myös asiasta vastaaville johtajille tai esimiehille. Tarvitsemme kuitenkin rutkasti viisautta ja nöyryyttä, että osaisimme nostaa epäkohdat esiin rakentavammin kuin Israelin kansa.

Jeesus kuvaa lopun aikoja vertauksella morsiusneidoista. Kun sulhasen odotus venyi, sekä viisaat että tyhmät morsiusneidot väsähtivät odotukseen ja nukkuivat kesken kaiken. Mutta vain viisaat morsiusneidot olivat varautuneet siihen, että jos odotus venyy, hääpaikan löytämiseen pimeässä yössä tarvitaan valoa: he ottivat mukaansa ylimääräistä öljyä (Matt. 25:4).

Tiedämme, että öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Ilman Pyhää Henkeä uskomme sammuu. Into hiipuu nopeasti. Koska Raamattu on hyvin käytännöllinen kirja, Heprealaiskirjeessä annetaan tähänkin ongelmaan hyvä lääke:

”Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakunnan kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän, mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.” (Hepr. 10:24–25).  

Heli

4. Moos. 10 Matt. 24

Israelin kansa oppi lähtemään liikkeelle ja kulkemaan erämaavaelluksen aikana hyvässä järjestyksessä heimoittain. Se oppi kulkemaan sotajoukon tavoin. Israelilaiset oppivat myös seuraamaan Jumalan johdatusta: pilvi suojasi ja ohjasi kansan liikkumista ja leeviläisten kantama liitonarkku, jossa lepäsi Jumalan läsnäolo, etsi kansalle levähdys- ja leiriytymispaikat. Israelilaiset oppivat taitoja ja elämänasennetta, jota he tarvitsivat myöhemmin taisteluissa luvatusta maasta ja muussa elämässä.

Mitä Jumala opettaa minulle ja sinulle kuivien, samanlaisina toistuvien elämänvaiheiden aikana tai aikoina, jolloin olemme jaksamisemme rajoilla?*

Lopun merkeistä puhuessaan Jeesus avaa ikkunan toisenlaiseen todellisuuteen, kuin mitä silmämme näyttävät meille. Taistelut, vainot ja ahdistus ovatkin merkki kevään tulosta, Jumalan valtakunnan läheisyydestä.

Heli

Jatka lukemista ”4. Moos. 10, Matt. 24”

4. Moos. 9 Matt. 23

Pilvi johti kansaa erämaassa hetki hetkeltä eteenpäin. Kun pilvi pysyi pyhäkköteltan yläpuolella, kansa pysyi paikallaan, mutta kun pilvi nousi ja lähti eteenpäin, koko kansa pakkasi leirin ja seurasi Jumalaa pilven ohjauksessa.

Meilläkin tulee eteen erämaa-aikoja, jolloin elämän puitteet ovat niukat ja jaksamisemme on äärirajoilla. Joudumme opettelemaan elämään hetki kerrallaan. Joudumme luovuttamaan omasta kontrollista, koska enempää emme jaksa.

Luulemme tippuvamme pohjattomaan kuiluun. Omien voimien loppuminen tuntuu pelottavalta. Pohjalla pimeässä odottavatkin Jumalan kädet. ”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen.” (Jes. 30:18).

Jeesus varoitti fariseuksia ja saddukeuksia, että he siivilöivät hyttysen mutta nielaisevat kamelin. (Matt. 23:24). Vaalinpa oikeaa raamatullista oppia tai vain puolustan omaa ajattelu- tai elämäntapaani, minunkin kannattaa mennä itseeni ja tutkia, onko loukkaantumiseni oikein. Antaa Pyhän Hengen osoittaa meille, onko meidän tarvetta puolustautua tai hyökätä. Hyökkäämällä voimme voittaa yksittäisen taistelun mutta lopulta hävitä koko sodan ihmisen sielusta.

Heli