Tekijä: Heli

Sak. 11 Luuk. 6

Paimenen ja johtajan elämän voi olla ankkureita voi olla karkeasti kaksi: toinen on oman edun tavoittelu ja piittaamattomuus johdettavien elämästä. Toinen on paimennettavien parhaasta huolehtiminen jopa niin pitkälle, että antaa henkensä lammasten edestä. Jumalan halu oli paimentaa Israelia ja Juudaa armolla ja sovulla (Sak. 11:6).
Sakarja joutui kuitenkin omalla esimerkillään näyttämään, millaista on, kun paimen hylkääkin lampaansa ja ajattelee vain itseään ja tarpeitaan. (Sak. 11:16).

Luukas 6 esittää Jeesuksen vuorisaarnan Matteusta tiiviimmin: rakastakaa vihamiehiänne, älkää tuomitko, tehkää hyvää, lainatkaa toisille, armahtakaa, vapauttakaa, antakaa, vaikka ette saisi takaisin (j. 27–38).

Jeesuksen ohjeet kertovat Jumalan valtakunnan periaatteesta: Jumala antaa meille suosionsa ja pelastuksen vaikka emme ansaitsisi niitä. Ja millainen isä, sellaisia lapsetkin ovat. Rukoilen, että saisimme kaikki kokea olevamme niin siunattuja, että siitä vuotaa yli niillekin lähimmäisille, jotka sitä eivät ansaitsisi.

Heli

Sak. 10 Luuk. 5

Pakkosiirtolaisuudesta palanneet juutalaiset olivat nöyrää naista ja miestä. Siitä huolimatta heidän elämässään hallitsivat omatekoiset “kotijumalat”, joista ei ollut paimentamaan ja auttamaan ihmisiä. Jumala muistuttaa meitäkin siitä, että todellisen avun ja rauhan lähde on yksi Herra ja yksi Jumala, joka hallitsee kaikkea (Ef. 4:5).

Jos meidän pitää valita, miten aikamme käytämme ja keiden parissa, Jeesuksen ohje on hyvä: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat” (Luuk. 5:31). Toinen Luukkaan evankeliumin 5. luvussa minua puhutteleva asia on Jeesuksen asettama tärkeysjärjestys halvaantuneen miehen kohdalla (j. 17–26). Syntien anteeksisaaminen ja rauha Jumalan kanssa on ykkösasia, kaikkein tärkein ja kestävin “saavutus” ihmisten elämässä. Fyysinen paraneminen tulee järjestyksessä vasta sen jälkeen ja se on aina hetken kestävää. Joskus uskomme esteeksi tulevat vastaamattomat rukoukset ja sairaudet, joita Jumala ei paranna. Joskus joudumme jopa luopumaan rakkaistamme, vaikka heidän aikansa lähteä ei vielä olisi kaike järjen mukaan. Silloinkin lohduttaa Jeesuksen suurin lahja: “Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi.” (j. 20).

Heli

Sak. 9 Luuk. 4

Sakarjan kirja sisältää monia Messiasprofetioita. Niistä yksi on kuvaus aasilla ratsastavasta nöyrästä Jumalan palvelijasta, joka  julistaa rauhaa maailman kansoille ja tuhoaa sotajouset ja sotavaunut. Me tiedämme, että profetia viittasi Jeesukseen. Jeesus ei tullut, eikä tule nytkään, presidentti Trumpin tai Kiinan johtajan Xi Jinpingin kaltaisena uhittelevana voimahahmona. Hänen tapansa valloittaa on sydämen vallankumous, yksi sydän kerrallaan.

Paholainen yritti kylvää Jeesuksen mieleen epäilystä Jeesuksen asemasta. Kerta toisensa jälkeen hän vetosi: “Jos kerran olet Jumalan Poika — tee merkkejä ja ihmeitä — koettele Jumalan huolenpitoa — havittele maallista valtaa —.” (vrt. Luuk. 4: 3–12). Jeesus ei lähtenyt mukaan Paholaisen tarjoamaan valtapeliin, vaan kesti nälkää ja janoa ja alhaista asemaansa kansanmiehenä.

Pian kiusausten jälkeen Jeesus palasi ihmisten pariin. Siellä hän teki ihmeitä: paransi saastaisen hengen vaivaaman miehen, Simonin anopin kovasta kuumeesta sekä muita sairaita – ei merkkien itsensä vuoksi, vaan auttaakseen ihmisiä. Jeesus myös saarnasi Jumalan auktoriteetilla synagogassa – ei tavoitellen maallista valtaa, vaan jotta ihmiset uskoisivat Jumalaan. Jeesus ei tavoitellut valtaa, mutta hän poistui kuninkaan ja Jumalan tavoin vahingoittumattomana häntä kivittävien ihmisten keskeltä. (Luuk. 4:18–41).

Mikä erotti ja erottaa Paholaisen ja Jumalan tarjoamat tilaisuudet vallankäyttöön toisistaan? Jeesuksen kiusauksista antaman esimerkin mukaan ainakin tekojen motiivit ja ajoitus.

Paholainen tarjoaa tietä kunniaan ja hivelee omanarvontuntoamme – Jumala kutsuu nöyryyteen. Paholainen lupaa tyydyttää halumme ja tarpeemme nopeasti – Jumala antaa meidän usein odottaa hänen aikaansa. Jeesuskin toteutti ihmeitä Jumalan valmistamalla ajoituksella, olipa sapatti tai ei.

Vaikka oman kunnian tie houkuttaa, Jumalan tie on monin verroin parempi. Jumalan työtovereina sato kasvaa silloinkin, kun me lepäämme. Jumalan työtovereina olemme varmasti mukana pidemmän päälle kannattavassa ”bisneksessä”, Itseä suuremmassa työssä mukana oleminen myös synnyttää valtavasti iloa! Rukoillaan tällekin päivälle ja viikolle tilanteita, joissa saamme olla Jumalan käytössä!

Heli