Tekijä: Heli

Sak. 8 Luuk. 3

Tuntuisiko sinusta rohkaisevalta kuulla, että vaikeiden aikojen jälkeen koittavat seesteiset ajat, joilloin aurinko paistaa ja elämäsi on merkkinä Jumalan siunauksesta monille ihmisille? Sillä tavoin Jumala puhuu nyt myös meille profeetta Sakarjan kautta:

“Niin kuin te — olette olleet — merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät. Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne!” (Sak. 8:13)

Näin Jumala rohkaisi Israeliin palannutta pakolaisten pientä joukkoa, joka aloitti kotiensa ja maansa jälleenrakennuksen. Ihmisten usko parempaan oli  koetuksella, sillä työ edistyi hitaasti ja vaivalloisesti. Israelin kansan omahyväisyys ja itseriittoisuus oli riisuttu pitkinä pakkosiirtolaisuuden vuosina.

Johannes Kastajan opetus viilsi syntyperänsä kautta Jumalan valituksi kansaksi itsensä kokevien juutalaisten itsetuntoon (Luuk. 3). Onpa syntyperämme tai kulttuurinen tai taloudellinen perintömme kuinka erinomainen tahansa, Jumalan edessä olemme auttamattoman köyhiä ilman Jeesusta.

Pyydetään Jeesusta puhdistamaan meidät ja täyttämään meidät Pyhällä Hengellä. Pyhän Hengen kautta voimme omalla paikallamme toteuttamaan Sakarjan kehotusta puhua totta, jakaa oikeutta totuuden mukaan ja karttaa kaikkea vääryyttä (Sak. 8:16–17). Pyhä Henki saa meidät avautumaan ulospäin ja huolehtimaan myös toisista omista ongelmistamme huolimatta.

Heli

Dan. 6 Mark. 12

Jeesus kohtasi eläessään enemmän tavallisia heikkoja, sairaita ja köyhiä ihmisiä kuin terveitä, itseriittoisia ja korkealle arvostettuja. Jeesus sanoi, että autuaita ovat hengessään köyhät. Hän sanoi myös, että Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten.

Jeesus sanoo sitten lainoppineelle, että lain tärkein käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä (j. 30–31). Mutta miten heikot, sairaat, köyhät ja tarvitsevat ihmiset pystyvät rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja yhtä lailla itseään sekä lähimmäistään? Ainakin minulle Jumalan, itseni ja lähimmäisen rakastaminen on ollut työläs taakka ja olen kokenut siinä paljon epäonnistumista.

Apostoli Johannes muistutti, että Jumalan rakastaminen ja hänen käskyjensä pitäminen eivät ole raskaita asioita (1. Joh. 5:3). Jeesus itsekin sanoi, että hänen ikeensä on hyvä kantaa ja kuormansa kevyt (Matt. 11:30). Jotain on siis nyrjällään, jos Jumalan rakastaminen on raskasta ja koemme jatkuvasti riittämättömyyttä suhteessa itseemme ja lähimmäiseen.

Jeesuksen sanat ja Jumalan totuus vapauttavat tässäkin asiassa. Usko on Jumalan lahja (Ef. 2:8) ja Jumalan tekoa sekin (Joh 6:29). Mekin olemme Jumalan tekoa. Olemme siis jo olemukseltamme Jumalan muovaamia. Jumala on luonut meidät tekemään hyviä tekoja (Ef. 2:10) eli rakastamaan. Rakastaminen on jo luomisen perusteella osa meitä. Meidän ei tarvitse ryhtyä tekemään mitään, mikä olisi Jumalan luoman uuden luonteemme vastaista. Kun vietämme aikaa Jeesuksen kanssa, rakkaus Jumalaa, itseä ja lähimmäisiä kohtaan valtaa tilaa. Vanhoista tavoista ja tottumuksista irti päästäminen ja uusien Jumalan mielen mukaisten ajattelu- ja toimintatapojen omaksuminen tosin teettää työtä ja vaatii harjaantumista kuten minkä tahansa uuden taidon tai ajattelutavan oppiminen. Meillä on kuitenkin paras mahdollinen opettaja, Jumalan Pyhä Henki.

Pyhän Hengen läsnäoloa viikon ensimmäiseen päivään ja koko viikkoon!

Heli

Dan. 5 Mark. 11

Kun Jeesus vihastui ja ajoi temppelin pihalta rahanvaihtajat ja monenlaiset myyjät pois, hänen viestinsä oli: Jumalan temppeli on rukouksen paikka. Se ei ole rosvojen luola (Mark. 11:17).

Rukous on kohtaamista Jumalan kanssa. Se on myös pyytämistä, etsimistä ja kolkuttamista. Rukous on vaikuttamista. Jeesus näytti esimerkillään, että rukous on ennen kaikkea yhteyttä Jumalan kanssa. Se näkyy siinä, miten Jeesus hakeutui usein rukoilemaan yksinäisyyteen. Se näkyy myös siinä, miten Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Isä meidän -rukouksen, ”Abba, Isä”. Yhteys näkyy siinäkin, miten Jeesus tuskassaan Getsemanen puutarhassa  kääntyi Jumalan puoleen ja pyysi, että voisi välttää tulevan kuoleman tuskan. Jumalan tahto oli kuitenkin toinen ja rukouksessa Jeesus suostui siihen.

Jeesus osoitti, että rukous ja usko kuuluvat aina yhteen, kun hän opetti:

”Mitä ikinä rukouksessa pyydätte uskoen, että saatte sen, se on teidän” (j. 24). 

Uskon yhteydessä Jumalaan Isä itse asuu Jeesuksen kautta sydämessämme. Alamme hengittää Jumalan hengityksen tahtiin. Silloin myös rukouksemme ovat sisimmässämme asuvan Jumalan Hengen rukouksia.

Usko Jeesukseen ei ole menestyksen teologiaa. Vaikka kuinka rukoilisimme ja vaatisimme Jumalaa toteuttamaan tahtomme, aina emme saa sitä, mitä me haluamme. Jeesus varoitti meitä rukoilemasta pakanoiden tavoin ja latelemasta tyhjiä sanoja (lue: omia sanojamme!) (Matt. 6:7). ”Uskoen, että te saatte sen” onkin usein väärin ymmärretty kohta. Jeesus tyynnytti myrskyn, paransi monia sairaita ja herätti jopa kuolleista. Hän ei kuitenkaan siirtänyt vuoria, koska se ei ollut Jumalan Hengen mukaista toimintaa. Jeesus ei myöskään parantanut kaikkia oman aikansa sairaita, koska sekään ei ollut Jumalan Hengen tarkoitus.

Jeesus osoitti, miten voimallinen Jumala meillä on. Hän opetti, miten syvästi Jumala meistä välittää. Jumala antaa paljon ennemmin hyvää meille, kuin ihmiset omille lapsilleen, joita rakastavat, ja joille haluavat yleensä kaikkea hyvää (Matt. 7:11).

Kaikilla teoillaan ja opetuksillaan Jeesus osoitti tulevaan Jumalan valtakuntaan. Saamme nauttia maistiaisia Jumalan valtakunnasta ja yli ymmärryksen menevän Jumalan rauhasta ja ilosta jo nyt, kun tajuamme pyytää, etsiä ja kolkuttaa  (Matt. 7:7). Todellisen täyttymyksen koemme kuitenkin sitten, kun Jumalan valtakunta tulee lopullisesti. 

”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.” (Hepr. 11:6).

Jeesus tiesi tasan tarkkaan mitä rukous on. Sen vuoksi hän rukoili jatkuvasti. Ja niin saamme mekin tehdä. Rukousaiheita kyllä riittää.

Heli