Tekijä: Kyyrä

Jes. 45

Luuk. 3

Jeesus ja Johannes olivat varttuneet aikuisiksi ja nyt oli aika aloittaa julkinen toiminta. Johannes alkoi valmistaa kansaa Messiaan tuloon toteuttaen profeetta Jesajan ennustuksia. Hänellä oli tärkeä rooli Jumalan suunnitelman toteuttajana, mutta hän joutui vaikeuksiin rohkean  julistuksensa sekä totuuden torvena olemisensa takia. Johanneksen rohkeudesta tuli mieleen äskettäin julkisuuteen tullut nuori urheilija, joka voittoisan juoksun jälkeen kävi hakemassa käteensä Raamatun ja pääsi puhumaan medialle omasta uskostaan. Muutenkin on ollut hienoa lukea nuorten miesten hengellisestä heräämisestä, joka toivottavasti rohkaisee meitä kaikkia elämään rohkeasti ja rehellisesti Jeesuksen seuraajina.

Jeesuksen sukuluettelosta tuli mieleen sana ylisukupolvisuus ja VT:n isien syntien ja kiivaan Jumalan koston siirtyminen seuraaville sukupolville. Siinä oli kai kyse epäjumalanpalveluksen ja Jumalan vihaamisen siirtymisestä eteepäin. Toisaalta “polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:4)

Jos asiaa teoretisoi hieman, niin ylisukupolvisuus on nykymääritelmän mukaan sosiaalinen perimä, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle. Tässä tärkeässä roolissa on vanhemman ja lapsen kiintymyssuhde, joka siirtyy sukupolvelta toiselle melko muuttumattomana. Kiintymyssuhde muodostuu lapseen ensimmäisten elinvuosien aikana vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa.

Turvallinen kiintymyssuhde on keskeinen lapsen mielenterveyden sekä emotionaalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Turvattomasti kiintynyt lapsi on epävarma aikuisen läsnäolosta ja hänen tarpeisiin vastaamisesta. Traumat ja turvattomuus siirtyvät myös eteenpäin aiheuttaen vaikenemisen muureja tai vanhemman ja lapsen roolien sekoittumista.

Näin jo isovanhemman roolissa tykkäsin kovasti Jari Sinkkosen ajatuksesta, jossa hän määrittelee  isovanhemman tärkeimmäksi  tehtäväksi katsoa lasta lumoutuneesti ja rakastaa häntä! 

 “Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt”.

Juha

Jes. 44

Luuk. 2

Tuttuakin tutumpi jouluevankeliumin luku. Jeesus syntyi maailmaan arkisten asioiden keskellä ja hyvin vaatimattomaan paikkaan. “Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil.2:7-8). Taivaalliset sanansaattajat ja sotajoukot olivat taas voimakkaasti läsnä ja tekivät tämän ihmeen paikallisille ihmiselle näkyväksi ja kuulluksi. “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (10-11).

Tästä enkelien ilmoittamasta ilosta kertomisen Jeesus jätti meille seuraajilleen tehtäväksi ennen paluuta Isän luo. Olkaamme mekin ihmisiä ihmisten keskellä ja rakastakaamme heitä sanoin ja teoin Jeesuksen esimerkin mukaan.

Luvussa annetaan myös vähän tietoa Jeesuksen lapsuuden tapahtumista. Häntä kasvatettiin juutalaisen perinteen ja Mooseksen lain mukaan, johon kuuluivat temppelissä käynnit, joista kerrotaan kahdesti. Ensin käytiin pikkuvauvana ja sitten 12-vuotiaana, jolloin Jeesus selvästi jo tiedostaa erityisen elämäntehtävänsä ja kahden maan kansalaisuutensa. Jeesus otti jo vähän ennakkoa perinteisestä tavasta, sillä juutalaisessa perinteessä poika saavuttaa uskonnollisen täysi-ikäisyyden 13 -vuotiaana, jolloin hän siirtyy vanhempien holhouksen alta ottamaan itse vastuun lain, perinteiden ja etiikan noudattamisesta. Jeesus oli motivoitunut oppimaan lisää hengellisistä asioista ja oppiminen tapahtui vuorovaikutuksessa opettajien kanssa. Hän istui opettajien keskellä keskustellen, kuunnellen ja kysellen lisää. Hän oli hyvä oppilas ja kaikki ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksiaan. 

Jeesuksen vanhemmat joutuivat myös oppimaan koko ajan uutta lapsen kasvaessa, niin kuin myös jokainen meistä lapsellisista. Jeesuksen vanhemmat eivät pystyneet järkensä avulla käsittämään, että heidän poikansa oli samalla kertaa Jumala ( “Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona”?)  ja ihminen (“Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen”.)  Äiti- Maria kätki Jeesuksen sanat ja koko juhlareissun merkilliset tapahtumat tapansa mukaan sydämeensä. 

Mekään emme vanhempina aina voi ymmärtää kaikkea sitä, mitä meille lasten myötä annetaan kannettavaksi. Lapset saattavat tehdä “järjettömiä” asioita ja valintoja elämässään, joita on vaikea hyväksyä. Ne ovat meille aikuisille myös haasteellisia kasvun paikkoja. Rukoillaan lastemme ja lastenlastemme puolesta, että he saisivat kasvaa Jeesuksen tavoin:” Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” (52).

Juha

Jes. 43

Luuk. 1

Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta on kirjoitettu monin eri tavoin eri evankeliumeissa. Luukas kirjoittaa tapahtumasta varsin yksityiskohtaisesti. Mukaan hän on ottanut myös Johannes Kastajan syntymän oudot tapahtumat. Merkittävää oli Jumalan näkyvä yliluonnollinen toiminta sekä Johanneksen että Jeesuksen elämän alun vaiheissa. Enkelit olivat liikkeellä Jumalan sanansaattajina ilmoittamassa tulevista tapahtumista. Molemmat tulevat äidit saavat myös kokemuksen Jumalan armosta. Iäkäs ja lapseton Elisabet saa lahjaksi kauan kaivatun lapsen ja sen myötä hän pääsee pois kokemastaan häpeästä ja halveksunnasta. Maria saa enkeliltä armon tervehdyksen:”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut.” He pääsevät yhdessä iloitsemaan raskaudestaan ja saavat todistaa ja julistaa Jumalan suunnitelmia lastensa eri vaiheissa Pyhässä Hengessä Marian ja Sakariaan kiitosvirsien myötä. Ihmettely siitä, että “ Mikähän tästä lapsesta tulee? Sillä Herran käsi on hänen yllään”, sopinee kuvaamaan kummankin pojan tulevaisuutta. 

Kuten tiedämme, ei poikien elämä ja tulevaisuus ollut kovin ruusuinen inhimillisesti ajatellen, mutta Jumala toteutti omaa pelastussuunnitelmaansa heidän kauttaan. “Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle” (Luuk.1:78-79).

Väistämättä tuli mieleen omat tyttäreni, jotka ovat kokeneet myös yhtäaikaisen raskauden ja ilon pojasta. Vauvojen elämä on ollut alusta lähtien kovin erilaista, sillä toinen on saanut elää “kuoleman varjon maassa” monine sairauksineen ja sairaalajaksoineen, kun taas toinen on ollut terve ja hyvät eväät elämään saanut lapsi. Äidit ovat kuitenkin yhdessä voineet jakaa iloja ja suruja ja me isovanhempina olemme saaneet olla mukana tukemassa heitä molempia parhaamme ja voimiemme mukaan. Silti hämmennys, ilo ja suru ovat usein läsnä heitä ajatellessa ja siunatessa. Mitähän näistä lapsista tulee?

PS. nyt havahduin vielä uudelleen kun tajusin, että niinpä niin. Tyttäriemme toiset nimet ovat tosiaan Maria ja Elisabeth!

Juha