Tekijä: Kyyrä

Sananl. 26

Apt. 17

Apostolien teot on mielenkiintoista luettavaa tällaiselle suorittajalle kuin minä, sillä tapahtumia riittää ja “tulosta” syntyy evankeliumin levitessä Paavalin työn tuloksena eteenpäin uusien ihmisten ja kaupunkien sydämiin. Paavalihan oli Jumalan “valittu ase” evankeliumin työssä ja hänen kokosydämisyys entisessäkin elämässä oli ilmeinen:”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan” (Apt.9:1,15). Hän oli myös oppinut juutalainen, fariseus, joka pyrki elämässään pitämään Jumalan lain vaatimukset. Sama viisaus, määrätietoisuus, rohkeus ja antaa Paavalista menestyksekkään kuvan myös apostolin virassa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus Paavalista.

Uusi Paavali oli toista maata. Hänen menestyksensä salaisuuteen kuului myös lupa olla heikko. Hän kirjoittaa kirjeissään seurakunnille avoimesti omista kärsimyksistään, heikkoudestaan ja ahdistuksistaan. ”Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan” (1. Kor.2:4-5). “Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Juuri heikkona olen voimakas” (2.Kor.9-10). Läheinen yhteys Jeesukseen oli Paavalin voiman ja ilon lähde. Hän tunsi Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman. 

Toinen muutosvoiman lähde on itse evankeliumi: “Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille” (Room.1:16).

Tässä luvussa Paavalin toiminta seuraa tuttua kaavaa, jossa ensin mennään synagogaan juutalaisten luo, kunnes tulee turpiin ja siirrytään toiseen kaupunkiin ja synagoogaan. Myös uskovien määrä kasvaa koko ajan. Ateenassa oltiin filosofien parissa ja siellä Paavali saa käyttää omaa oppineisuuttaan hyödyksi heidän kanssa keskustellessaan. 

“Jumala ei kylläkään kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (28). 

Kiitos Jeesus tästä mahdollisuudesta elää yhteydessä Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen! Anna sen vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen sinun mielesi mukaan elämässäni!

Juha

Neh. 13

Joh. 18

”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.”

Jeesus myönsi olevansa kuningas, mutta ei tämän maailman kuningas. Hän kertoi, että tämän maailman kuninkaiden alamaiset taistelevat kuninkaansa puolesta. Millaista kuninkuutta Jeesus osoittaa tässä Johanneksen evankeliumin luvussa?

1. Hän on kuningas, joka kohtaa henkilökohtaisesti. ”Tässä minä olen.” Hän ei puhunut ja toiminut muiden välityksellä, vaan itse kasvotusten. Ei neuvonantajien (tai opetuslasten) välityksellä, vaan ihan itse.
2. Hänellä ei ole ympärillään palveluskuntaa. Luvun muilla valtaa pitävillä oli ympärillä vartijoita, sotilaita ja palvelijoita. Jeesus oli juuri opettanut omille opetuslapsilleen, että ollakseen suuri, kannattaa itse palvella. Jeesus oli tullut palvelemaan eikä palveltavaksi. Hän kohtasi kipeimmän hetken yksin ja pyysi seuraajiaan laittamaan senkin ainoan miekan tuppeen.
3. Hän puolustaa seuraajiaan ja toimii rauhanvälittäjänä. Jeesus suojeli omiaan ja heidän elämäänsä. Hän pyysi ensimmäiseksi, että hänen seuraajansa saisivat lähteä turvassa pois paikalta joutumatta vaaraan ja väkivallan kohteeksi. Hän ei halunnut, että hänen alamaiset puolustavat häntä väkivallalla.
4. Hän pitää sanansa ja lupauksensa. Hän on luvannut olla ja on kuuliainen ja nöyrä Isäänsä kohtaan. ”Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?” On hän siis myös tavattoman rohkea.
5. Hän puhuu harkiten. Jeesus ei selittele. Hän puhuu puhtaita sanoja ja vain totta. Hän haastaa kuulijaansa ajattelemaan itse tekemällä hänelle kysymyksiä. 
6. Hänen kaikki toimensa sietävät päivänvaloa. Hän on toiminut koko ajan julkisesti ja avoimesti. Hänellä ei ole salaisuuksia, eikä hän ole puhunut mitään suljetuissa kabineteissa.

TOTUUS – mitähän sekin mahtaa olla? Kysyi Pilatus Jeesusta kuultuaan.  Sitä on hyvä itsekin pohtia.                                                                                                

Anna-Mari

Neh. 12

Joh. 17

Kuinka pitkälle taaksepäin tunnet omaa sukupuuta? Kuinka monen sukupolven sukulaisia olet saanut oppia elämäsi varrella tuntemaan? Usein mietimme, mitä kaikkea olemme perineet aiemmilta sukupolvilta itseemme. Mitä kaikkea suvussamme kulkee sukupolvelta toiselle, hyvää ja ei niin hyvää. Kovin pitkälle emme sinnikkäälläkään sukututkimuksella pääse.

Joh. 1:12 ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.”

Tämähän on aivan mieletöntä. Minä voin sanoa kuuluvani maailman ensimmäiseen sukupuuhun ja voin sanoa tuntevani Isän, josta koko suku alkaa – ja Hänen Poikansa. Vielä ihmeellisempää on se, mitä kaikkea tässä suvussa ihan kaikille perillisille periytyy. Kuvittele, että ensin suurimpana on Isä – sitten Isässä on Poika – ja sitten Isässä ja Pojassa on meille annettu puolustaja, Pyhä Henki – ja sitten Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä olemmekin jo me. Minä kuvittelen tämän sellaiseksi sisäkkäin meneväksi sarjaksi, jossa minä saan olla kaiken tämän kolminaisuuden sisällä, vaikka ihan pienenä, mutta omistaen tämän koko identiteetin.

Tässä yhteydessä on turvallista elää ja olla ja sitä kannattaa hoitaa. Onneksi tämä ei ole vain minun varassani, vaan Jeesus itse rukoilee minunkin puolestani. Hän rukoilee meille hänen seuraajilleen keskinäistä yhteyttä, sekä sitä, että Isä varjelisi meidät pahalta, ja että Isän sanat saisivat pyhittää meidät.

Ihan yhtälailla meidän on tärkeää hoitaa yhteyksiä ja olla yhtä myös maallisen perheemme ja sukumme kanssa. On etuoikeus rukoilla oman perheen ja suvun puolesta. Toivottavasti voimme osaltamme jakaa siunausta eteenpäin

Anna-Mari