Tekijä: Kyyrä

Valit. 1

Valitusvirret on sen verran synkkää luettavaa, että en jaksanut siitä innostua. Jeremia itkee tuhottua Jerusalemia ja on kirjoittanut tunteensa virren muotoon. Siihen on varmaan muiden samaa surua kokevien helppo yhtyä. ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room 15:12).

1. Piet. 5

Yhteisöissä on oltava johtajia, jotka on kutsuttu/valittu työhön. Tässä luvussa johtajasta käytetään nimeä vanhin. Ikä lienee yksi kriteeri onnistuneessa tehtävän hoidossa, jossa elämänkokemuksella on tärkeä rooli. Varsinkin elämä Kristuksen kanssa on tärkeä meriitti. Kun on selvinnyt Jeesuksen kanssa myötä- ja vastoinkäymisissä, on todennäköisesti kykenevä muitakin ohjaamaan. 

Pietarikin nimittää itseään vanhimmaksi ja Kristuksen kärsimyksen todistajaksi. Hän opettaa, että vanhimman tehtävä oli kaita laumaa (kuin lammaslaumaa), jonka Jumala on hänelle uskonut. Pietari esittää vanhimmat paimenina, joilla on lammaslauma, mutta joiden yläpuolella kuitenkin oli Ylipaimen. 

Paimenen hengellinen kypsyys ja luonne ovat ratkaisevia asioita paimenuudessa. Silloin on helpompi asettua palvelijan rooliin eikä etsiä omaa voittoa tai valtaa tehtävässään. Sydämen halusta vapaaehtoisesti laumaansa kaitsevan johtajan oman elämän esimerkki on se asia, joka saa lauman seuraamaan ja kuuntelemaan johtajaa.

Toinen tärkeä asia yhteisön yhteiselämän onnistumiselle on yhteisön jäsenten keskinäinen nöyryys, joka parantaa työilmapiiriä, helpottaa kohtaamisia ja asioiden hoitoa varsinkin ristiriitatilanteissa, joista lisää seuraavassa Pietarin kirjeessä. Tämäkään hyve ei ole itsestäänselvyys, sillä se ei ole sen tekemistä sitä mitä muut haluavat ja/tai alistumista johonkin oman tahdon vastaisesti. Sen sijaan se on sitä jo edellä mainittua palvelevaa asennetta ja osallisuutta yhteisön elämään omilla lahjoillaan ja mahdollisuuksillaan ilman, että tekee niistä numeroa. 

Ylipaimenen käden alle nöyrtymiseen tarvitaan usein rohkeutta ja uskoa Jumalan rakastavaan ja armolliseen käteen ja sauvaan. Vaikka teoriassa voi hyvin ymmärtää, miten ihminen on Jumalan luotuna ja lunastettuna hänen omaisuuttaan alusta loppuun saakka, on ihmisen syntisyys ja oman kaikkivaltiuden harha vaikea ohittaa. Kun suostumme armahdettavaksi ja Jeesus saa olla Herra elämässämme, löydämme oman paikkamme ja saamme olla suuremman palveluksessa ja rakkaussuhteessa iankaikkiseen Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen: “Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen” (7). Nöyrtymisestä tuli mieleen myös lapsenkaltaisuus, jonka Jeesus nosti uskovaisten esikuvaksi:  ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa” (Matt. 18:4). Lapsen nöyryydelle on ominaista, että hän ottaa vastaan vanhempien neuvot sekä rakkauden ja lahjat ajattelematta, onko hän ansainnut niitä. Jumalan lapsina saamme kasvaa luottamuksessa Jumalan huolenpitoon, armoon ja anteeksiantoon.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssamme nyt tulevalla viikolla ja siitä eteenkin päin!

Juha

Jes. 48

Luuk. 6

Opetuslasten matka Jeesuksen seurassa jatkuu ja samalla oppimiskokemuksetkin jatkuvat elämän eri aloilta. Jeesus rikkoo perinnäissääntöjä ja julistaa olevansa sapatinkin Herra. Hän tosin puolustaa toimintaansa vedoten Daavidin antamaan esimerkkiin. Myös sapattina ihmisten parantaminen oli lainoppineiden mukaan väärin, mutta onneksi Jeesus rakastaa ihmisiä enemmän kuin perinnäissääntöjä.

Sitten on vuorossa tärkeä kahdentoista opetuslasten valinta. Jeesus vietti koko yön vuorella ja rukoili kysellen varmaan neuvoa Isältä. Sitten hän valitsi lähellensä oppilaat, jotka saivat sitten tehostettua tukea ja erityisopetusta Jeesuksen seurassa. Nämä olivat ne miehet, jotka jatkoivat opetuslasten tekemistä Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Tähän opetuslasten tekemisen ketjuun saamme mekin itsemme kiinnittää ja opetella elämää  Jeesuksen esimerkin ja Pyhän Hengen voimaannuttamana. “hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki” (19).

Opetuslapset saavat kuulla autuaaksijulistuksen, joka koskee Jeesuksen seuraajia. Autuaita ovat köyhät, nälkäiset, itkevät sekä ne joita Jeesuksen tähden vihataan. Autuaita ovat siis ne, jotka tarvitsevat Jeesusta ja valmiita lähtemään hänen mukaansa, vaikka siitä joutuu maksamaan hinnan.  Jeesuksen seurassa kaikki on toisin. Jumalan valtakunnan arvojen mukainen elämä ei ole helppoa, sillä siihen kuuluu siunata ja rakastaa vihamiehiä  ja kohdella toisia ihmisiä siten kuin itsekin haluaisi tulla kohdelluksi. Olkaamme siis anteliaita ja armahtavaisia toinen toisillemme emmekä tuomitsevia ja tekopyhiä lähimmäisiä. Meitä tarkkaillaan, sillä hedelmistään puu tunnetaan!

Lopussa oli vielä tärkeä opetus kahdesta rakentajasta.  Viisas tulee Jeesuksen luo, kuulee hänen sanojaan ja tekee niiden mukaan eli rakentaa Kristus- kalliolle. Siitä vielä yksi ajatus, joka jäi mieleen NW 2024:stä. Kuuliaisuus on Jeesuksen rakkauden kieli.

Juha

Jes. 47

Luuk. 5

Jeesus kutsuu Pietarin ja muita opetuslapsia. “Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket”. Kun kuulemme Mestarin ääntä ja otamme riskin seuraamalla sitä, ei voi välttyä ihmeellisistä tapahtumista. Pietari sai tällaisen kokemuksen, jonka avulla Jeesus kutsui häntä Valtakunnan hommiin. Kun Jeesus näytti palasen kirkkauttaan, niin siinä valossa Pietari ymmärsi myös oman inhimillisyytensä ja heikkoutensa.  ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies!” Vaikka Vapahtaja ja Pelastaja oli läsnä ja lähellä, Pietari pelkäsi. Ajaako synti meitä pois Vapahtajan läheisyydestä? Niin taisi olla tilanne jo Aatamin aikana, sillä jo siellä paratiisissa hän yritti piiloutua kuullessaan Jumalan kävelevän puutarhassa. Vai onko niin, että Jeesusta pelätään, koska häntä ei vielä tunneta riittävän hyvin. Tässä tapauksessa taisi yhdistyä Johanneksen (Joh 1:14) sanat Jeesuksesta : “Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Jeesus ei tietenkään tuominnut syntisyytensä tunnustavaa Pietaria, vaan hyvä työ Pietarin elämässä oli alkanut ja Jeesus antoi hänelle uuden tehtävän. “Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” Pietari luovutti koko elämänsä Jeesukselle. Hän ja myös hänen kalastuskumppaninsa jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Näin se on, että armo kasvattaa meitä Jeesuksen oppilaina ja ihmisinä. Hänellä on suuri suunnitelma tehdä kaikista kansoista opetuslapsiaan, ja tähän näkyyn saamme oman elämän lahjan ja meille suotujen lahjojen ja siunausten kanssa liittyä ilman ansioluetteloa!

Kuulin radiosta puheen, jossa kuvailtiin kirkon nykytilaa siten, että evankeliumi ei olekaan enää syntien anteeksisaamista Jeesuksessa, vaan sanomaa yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja inhimillisen elämän paremmaksi tekemisestä. Ne ovat sinällään hyviä asioita, jotka varmaan parantavat monen huono-osaisen elämän laatua ja tuovat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin se olennaisin jää vähän varjoon. Jeesuksen seurassa opetuslapset huomaavat pian, että Jeesuksen tavoite on opetuslasten tekeminen ja hengellinen herääminen hänen kohtaamisensa kautta. Vaikka hän parantaa sairaita ja näyttää mallia siitä, miten lähimmäisiä rakastetaan henkilökohtaisen palvelemisen ja tarpeiden huomioimisen kautta, tavoitteena on ohjata kansat Isän luo hänen kauttaan! “ “Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi” (20).

Tuntekaamme Jeesus ja tehkäämme  hänet tunnetuksi!

Juha