Tekijä: Kyyrä

Sananl. 27

Apt. 18

Työtoverit ja yhteisön tuki ovat tärkeää lähetystyössä. Silloin ihmisten erilaiset lahjat pääsevät esiin,  ja vertais- ja rukoustuki auttaa jaksamaan. Yksin ei kauan jaksa, sillä työ on raskasta ja vastustus on rankkaa. Korintissa Paavali sai työtovereikseen teltantekijät Aquilan ja Priscillan.”He ovat panneet henkensä alttiiksi minun takiani, ja heitä kiittävät minun lisäkseni myös kaikki pakanuuudesta kääntyneet seurakunnat” (Room.16:4). Myös Silas ja Timoteus saapuivat  Korinttiin omalta matkaltaan. Työtoveruuteen voidaan mukaan lukea myös Titius Justus, joka antoi oman talonsa Paavalin käyttöön.

Korintissa alkoikin tapahtua. Paavalin toimintaa kuvaavia ilmaisuja olivat “kävi keskusteluja”, “koetti taivuttaa uskoon” sekä juutalaisia että kreikkalaisia ja “oli kokonaan antautunut julistamaan sanaa” ja “todisti juutalaisille, että Jeesus on Messias”. Sillä oli suuri vaikutus, sillä muun muassa synagogan esimies ja monet muutkin tulivat uskoon ja heidät kastettiin. Seurakunta oli syntynyt!

Uusia uskovia piti myös auttaa alkuun kasteen jälkeen. Paavali viipyi Korintissa puolitoista vuotta ja opetti heille Jumalan sanaa. Tähän lienee syynä Herran sanat yöllisessä näyssä Paavalille:”Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani.”(9-10). Paavali noudatti saamaansa kehotusta ja niin seurakunta sai hyvät juuret Jumalan sanan opetuksen kautta. “Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room 10:17).

Juha

Sananl. 26

Apt. 17

Apostolien teot on mielenkiintoista luettavaa tällaiselle suorittajalle kuin minä, sillä tapahtumia riittää ja “tulosta” syntyy evankeliumin levitessä Paavalin työn tuloksena eteenpäin uusien ihmisten ja kaupunkien sydämiin. Paavalihan oli Jumalan “valittu ase” evankeliumin työssä ja hänen kokosydämisyys entisessäkin elämässä oli ilmeinen:”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan” (Apt.9:1,15). Hän oli myös oppinut juutalainen, fariseus, joka pyrki elämässään pitämään Jumalan lain vaatimukset. Sama viisaus, määrätietoisuus, rohkeus ja antaa Paavalista menestyksekkään kuvan myös apostolin virassa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus Paavalista.

Uusi Paavali oli toista maata. Hänen menestyksensä salaisuuteen kuului myös lupa olla heikko. Hän kirjoittaa kirjeissään seurakunnille avoimesti omista kärsimyksistään, heikkoudestaan ja ahdistuksistaan. ”Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan” (1. Kor.2:4-5). “Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Juuri heikkona olen voimakas” (2.Kor.9-10). Läheinen yhteys Jeesukseen oli Paavalin voiman ja ilon lähde. Hän tunsi Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman. 

Toinen muutosvoiman lähde on itse evankeliumi: “Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille” (Room.1:16).

Tässä luvussa Paavalin toiminta seuraa tuttua kaavaa, jossa ensin mennään synagogaan juutalaisten luo, kunnes tulee turpiin ja siirrytään toiseen kaupunkiin ja synagoogaan. Myös uskovien määrä kasvaa koko ajan. Ateenassa oltiin filosofien parissa ja siellä Paavali saa käyttää omaa oppineisuuttaan hyödyksi heidän kanssa keskustellessaan. 

“Jumala ei kylläkään kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (28). 

Kiitos Jeesus tästä mahdollisuudesta elää yhteydessä Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen! Anna sen vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen sinun mielesi mukaan elämässäni!

Juha

Neh. 13

Joh. 18

”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.”

Jeesus myönsi olevansa kuningas, mutta ei tämän maailman kuningas. Hän kertoi, että tämän maailman kuninkaiden alamaiset taistelevat kuninkaansa puolesta. Millaista kuninkuutta Jeesus osoittaa tässä Johanneksen evankeliumin luvussa?

1. Hän on kuningas, joka kohtaa henkilökohtaisesti. ”Tässä minä olen.” Hän ei puhunut ja toiminut muiden välityksellä, vaan itse kasvotusten. Ei neuvonantajien (tai opetuslasten) välityksellä, vaan ihan itse.
2. Hänellä ei ole ympärillään palveluskuntaa. Luvun muilla valtaa pitävillä oli ympärillä vartijoita, sotilaita ja palvelijoita. Jeesus oli juuri opettanut omille opetuslapsilleen, että ollakseen suuri, kannattaa itse palvella. Jeesus oli tullut palvelemaan eikä palveltavaksi. Hän kohtasi kipeimmän hetken yksin ja pyysi seuraajiaan laittamaan senkin ainoan miekan tuppeen.
3. Hän puolustaa seuraajiaan ja toimii rauhanvälittäjänä. Jeesus suojeli omiaan ja heidän elämäänsä. Hän pyysi ensimmäiseksi, että hänen seuraajansa saisivat lähteä turvassa pois paikalta joutumatta vaaraan ja väkivallan kohteeksi. Hän ei halunnut, että hänen alamaiset puolustavat häntä väkivallalla.
4. Hän pitää sanansa ja lupauksensa. Hän on luvannut olla ja on kuuliainen ja nöyrä Isäänsä kohtaan. ”Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?” On hän siis myös tavattoman rohkea.
5. Hän puhuu harkiten. Jeesus ei selittele. Hän puhuu puhtaita sanoja ja vain totta. Hän haastaa kuulijaansa ajattelemaan itse tekemällä hänelle kysymyksiä. 
6. Hänen kaikki toimensa sietävät päivänvaloa. Hän on toiminut koko ajan julkisesti ja avoimesti. Hänellä ei ole salaisuuksia, eikä hän ole puhunut mitään suljetuissa kabineteissa.

TOTUUS – mitähän sekin mahtaa olla? Kysyi Pilatus Jeesusta kuultuaan.  Sitä on hyvä itsekin pohtia.                                                                                                

Anna-Mari