Tekijä: Kyyrä

Neh. 8

Esra (lainopettaja) lukee kansalle Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. Kansa heittäytyi polvilleen ja itki kun kuuli, mitä laissa oli sanottu. Esra kuitenkin pyysi kansaa iloitsemaan ja juhlimaan, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Myöhemmin seurasi katuminen, syntien tunnustaminen ja uudet lupaukset Jumalalle.

Ilo oli tarkoitettu myös jaettavaksi:” Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia nille, joilla ei itselllään ole mitään” (10). Lakia luettiin seuraavanakin päivänä ja tulevinakin juhlatunnelmissa, kun aloitettiin taas yhdessä järjestää lehtimajajuhlia. Siitäkin seurasi suuri riemu.

Ilon kautta Raamattua lukemaan? Vai onko se vain velvollisuus täytettäväksi? Se on kai kumpaakin, riippuen tilanteesta ja päivästä. Eilisen brunssikirkon jälkeen tuli mieleen, että kyllä täällä jo vähän juhlatunnelmaa tekeytyy, kun saamme syödä, nauttia yhdessäolosta, ylistyksestä ja opetuksesta. Ollaanko siis oikeilla jäljillä?

Joh. 13

Jeesus jatkaa esimerkin kautta edellisen luvun palvelemisen ja nisunjyvän kuolemisen teemaa. Hän osoitti rakkautta loppuun saakka ja alkaa opettaa yhteyden ja keskinäisen rakkauden merkityksestä, joka on myös todistuksena ulkopuolisille opetuslapsena elämisestä. Jumalan Poika ei väsy palvelemaan, ei edes sitä yhtä, joka lopulta kavalsi hänet. 

Pietarin persoona nousee esille. Hänen intonsa ja impulsiivisuutensa puhuu taas ennen kuin ajattelee:”Sinä et saa ikinä pestä minun jalkojani!”  Kaikki tai ei mitään periaate näytti ohjaavan Pietarin elämää:”Minä annan vaikka henkeni puolestasi.” Nisunjyväntie alkaa aueta Pietarille aika pian Jeesuksen vangitsemisen ja Pietarin pelkuruuden kautta, kun hän kieltää kolme kertaa Jeesuksen (18:27). Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa sitä, että rakastaako hän Jeesusta. Niin monta kertaa kuin hän kielsi Jeesuksen, hän tunnustaa rakkautensa. Pietari saa Jeesukselta elämäntehtävän ja uuden alun armahdettuna. Hän  toimi alkuseurkunnan johtajana  ja kuolee Herransa tavoin ristillä. ”»Minä opetan sinua», sanoo Herra, »minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi»” (Ps. 32:8).

Juha

Neh. 7

Oli kiva alku luvussa “ kun muuri oli saatu valmiiksi”, sillä työn valmiiksi saattaminen on aina palkitseva hetki, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä. Heti piti kuitenkin ryhtyä toimiin vihollista vastaan. Nehemia antoi johtovastuun veljelleen ja linnanpäällikölle, joka oli luotettava ja jumalaapelkäävä mies. Ajattelen, että Nehemian veli täytti varmaan samat laatuvaatimukset johtajana, kuten myös ne Jerusalemin asukkaat, jotka asetettiin vartioimaan omalle vartiopaikalleen oman talonsa kohdalle (3). Jumalan työssä tarvitaan uskollisuutta, joka merkitsee luotettavuutta ja kestävyyttä, johon Jumalan pelko kasvattaa. Uskollisuus on myös Jumalan ominaisuus. 2 Tim. 2:13: “Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. “

Itse kullakin meistä on oma kutsumuksemme ja vastuumme niin yhteiskunnassa, seurakunnassa ja kotona. On hyvä pitää mielessä, että oman sydämemme ovella on kaikkein tärkein vartiopaikka, jota on syytä valvoa, kuten Snl.4:23 sen sanoo:”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.”

Joh, 12

Jeesuksen tehtävä maan päällä oli loppusuoralla, sillä pääsiäiseen oli aikaa vain kuusi päivää. Sitten saamme kuulla ristiltä:”Se on täytetty!” Velka on maksettu ja tehtävä suoritettu! Sitä ennen on kuitenkin vielä monta muuta VT:n profetiaa täytettävänä.

Luvusta löytyi useita erilaista ihmisryhmiä opetuslasten lisäksi. Riemullisin tapahtuma on tietenkin Jeesuksen ratsastaminen Jerusalemiin. Kuningas otettiin vastaan suurin joukoin, palmunoksin ja Hoosianna-huudoin. Hoosiannahan on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee ”oi auta” tai ”pelasta”, mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona. Jeesuksen läheisistä ihmisistä tuli esiin Maria, joka osoitti rakkauttaan Jeesukseen tuhlailevalla tavalla. Jeesuksesta olivat kiinnostuneet myös kreikkalaiset pakanat, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan ja Jeesusta tapaamaan. 

Sitten nousevat näkyviin vastustajat, jotka ovat aivan epätoivoisia:”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juokseen hänen perässään.” Siksi Jeesuksen surmaamisen lisäksi ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen. 

Kolmanneksi kiinnitin huomiota hallitusmiehiin, jotka uskoivat Jeesukseen, mutta joille ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. He pelkäsivät julkista tunnustautumista.

Kaikki varmaan joutuvat joskus pohtimaan suhdettaan Jeesukseen ja laskemaan myös kustannuksia. Ei ole helppo lähteä radikaalin uudistajan seuraan. Hän itsekin sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos nisunjyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh 12:24). Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa palvelijan asenteen ottamista elämäntavaksi: “jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua” (26). Jumalan kouluun kuuluvat myös muut vaikeudet ja vainotkin sekä jokapäiväistä ristin ja riskin ottaminen. “Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen” (Luuk.17:33).

Juha

1 Aik. 28

Luuk. 21

Lopun ajan merkit ovat hyvin ajankohtaiset. Ovat varmaan olleet myös Jeesuksen aikana, mutta ihmeen hyvin merkit kertovat myös tästä ajasta. Uskovia johdetaan harhaan, uutisissa kuullaan ja nähdään kuvaa sodista ja levottomuuksista sekä luonnonmullistuksista. Sitten on näitä oikeudenkäyntejä, Suomessakin tänä syksynä, joissa uskovat joutuvat tuomiolle Jeesuksen nimen tähden ja saavat tilaisuuden todistaa Jeesuksesta.

Mitä meille annetaan ohjeeksi? Samoja tuttuja asioita, joista poimin tähän muutaman  asian. Ei saa lähteä seuraamaan harhaan johtajia, joka tarkoittanee ainakin sitä, että kannattaa lukea Raamattua ja etsiä sieltä Jumalan tahtoa. Ei pidä hätääntyä, vaan luottaa Jumalan huolenpitoon. Täytyy myös olla valmis kärsimyksiin Jeesuksen tähden eikä itse aiheuttaa omalla elämäntavoilla ja addiktioilla lisää ongelmia, sillä “juopottelu, päihtymys ja jokapäiväisen elämän huolet saattavat turruttaa. Jeesuksen tavoin kannattaa muistaa levätä ja viettää aikaa Isän kanssa, jota Jeesuskin luultavasti teki vetäytyessään yöksi Öljymäelle. Rukous on tietenkin meidän yhteinen voima, joka vie eteenpäin. Itse lisäisin listaan vielä yhteyden toisiin uskoviin, joka on  tosi tärkeää, ettei kukaan eksyisi ulkopuolelle pahan juonittelun kohteeksi ja pettämäksi. Eikä Pyhää Henkeäkään ei vielä mainittu, mutta hän on Puolustajamme ja esirukoilijamme! Kiitos siitäkin!

 “Pysykää alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä” (36).

Juha