Neh. 12, Joh. 17

Neh. 12

Joh. 17

Kuinka pitkälle taaksepäin tunnet omaa sukupuuta? Kuinka monen sukupolven sukulaisia olet saanut oppia elämäsi varrella tuntemaan? Usein mietimme, mitä kaikkea olemme perineet aiemmilta sukupolvilta itseemme. Mitä kaikkea suvussamme kulkee sukupolvelta toiselle, hyvää ja ei niin hyvää. Kovin pitkälle emme sinnikkäälläkään sukututkimuksella pääse.

Joh. 1:12 ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.”

Tämähän on aivan mieletöntä. Minä voin sanoa kuuluvani maailman ensimmäiseen sukupuuhun ja voin sanoa tuntevani Isän, josta koko suku alkaa – ja Hänen Poikansa. Vielä ihmeellisempää on se, mitä kaikkea tässä suvussa ihan kaikille perillisille periytyy. Kuvittele, että ensin suurimpana on Isä – sitten Isässä on Poika – ja sitten Isässä ja Pojassa on meille annettu puolustaja, Pyhä Henki – ja sitten Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä olemmekin jo me. Minä kuvittelen tämän sellaiseksi sisäkkäin meneväksi sarjaksi, jossa minä saan olla kaiken tämän kolminaisuuden sisällä, vaikka ihan pienenä, mutta omistaen tämän koko identiteetin.

Tässä yhteydessä on turvallista elää ja olla ja sitä kannattaa hoitaa. Onneksi tämä ei ole vain minun varassani, vaan Jeesus itse rukoilee minunkin puolestani. Hän rukoilee meille hänen seuraajilleen keskinäistä yhteyttä, sekä sitä, että Isä varjelisi meidät pahalta, ja että Isän sanat saisivat pyhittää meidät.

Ihan yhtälailla meidän on tärkeää hoitaa yhteyksiä ja olla yhtä myös maallisen perheemme ja sukumme kanssa. On etuoikeus rukoilla oman perheen ja suvun puolesta. Toivottavasti voimme osaltamme jakaa siunausta eteenpäin

Anna-Mari

Neh. 11, Joh. 16

Neh. 11

Joh. 16

Jeesus kertoo lisää hänen seuraamisensa kustannuksista ja selittää, mitä kohta tulee tapahtumaan, jotta opetuslapset muistaisivat hänen sanansa. “Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan ja menen takaisin Isän luo” (28). Vaikka nyt on luopumisen, murheen ja tuskan aika, hän näkee vähän ajan kuluttua opetuslapset uudelleen. Siinä kohtaamisessa sellainen ilo täyttää sydämen, jota kukaan ei voi sitä heiltä riistää.

Vaikka opetuslasten elämä ei ollut Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen helppoa, saivat he aikaan kansanliikkeen, joka levisi jo heidän aikanaan sen aikaiseen maailmaan, ja  myöhemmin kaikkialle. Tähän oli syynä Jumalan lahja, Pyhä Henki. “Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te tulette olemaan minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Apt.1:8).

Pyhän Hengellä on suuri tehtävä, sillä Totuuden Henkenä hän johdattaa tuntemaan koko totuuden ja kirkastaa Jeesuksen merkityksen. Sen lisäksi Pyhä Henki mm. jakaa armolahjoja seurakunnalle ja Hengen hedelmää seuraajilleen. “Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja” (Ef.3:16-17).

“Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (33).

Tule Pyhä Henki…!

Juha

Neh. 10, Joh. 15

Neh. 10

Israelilaiset tekivät kirjallisen lupauksen, jossa kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään, sitoutuivat johtajiensa tekemään sopimukseen. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaisesti ja noudattaa tarkoin kaikkia Herran käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä (30).

Varmaan yhteinen tahtotila ja sopiminen auttaa päämäärän saavuttaminen, mutta pysyvää muutosta ei saatu aikaan.  Montakohan vuotta mentiin eteenpäin tämän lupauksen kanssa? Miksi tämä on niin vaikeaa? Siksi, että olemme kaikki syntisiä, jonka pelkkä tiedostaminen ei auta eteenpäin. Ennen olivat syntiuhrit sovittajina, mutta uudessa liitossa saamme kiinnittää katseemme ja uskomme Jumalan Karitsaan, joka pois otti maailman synnit! Armahdettuna syntisenä on helpompi rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä kuin lain velvoittamana.

Joh. 15

“Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet minun kanssani alusta asti” (27). Todistajana elämiseen ja Jeesuksen kanssa olemiseen on meidät kaikki kutsuttu. Se ei ole helppoa, sillä koko ajan eletään kuin taistelutantereella hyvän ja pahan – Jumalan ja Paholaisen välisessä sodassa. Maailma vihaa Jeesuksen omia, koska eivät tunne Jumalaa. Heidän on mahdotonta puolustella syntiään ja syyllisyyttään. Jeesus kertaa kristityn hedelmää tuottavan elämän periaatteita. Alla kolme pointtia aiheesta.

Tärkein asia on pysyä yhteydessä Jeesukseen, viinipuuhun, jotta voi kantaa hedelmää. Vuorovaikutus Jeesuksen kanssa vahvistaa uskoa ja rakkautta häneen. Pysyminen Jeesuksessa tarkoittaa myös sitä, että hänen sanansa pysyvät meissä (Joh 15:7), ja me pysymme hänen sanassaan. Sanassa pysymisessä auttaa, jos sitä luetaan säännöllisesti, sitä kuullaan ja siihen luotetaan. Rungossa pysymiseen liittyy myös viinitarhurin puhdistava työ, joka saattaa näkyä myös vaikeuksina ja kärsimyksenä. Hedelmän kasvattaminen on kuitenkin rungon vastuulla, ja meidän tehtävänä on pysyä Jeesuksen rakkaudessa, siinä tietoisuudessa, että armahdettuina kelpaamme hänelle.

Toinen olennainen asia todistajana jaksamisessa on pysyminen kristittyjen keskinäisessä yhteydessä ja rakkaudessa. Siksi Jeesus palaa tähän asiaan toistuvasti ja tässäkin luvussa pariin otteeseen aika vaativalla tavalla käskynä:” Minun käskyni on: rakastakaa toisianne!” Siinä meillä hyvä haaste jokaiselle päivälle. Miten voimme palvella ja täyttää lähimmäistemme tarpeita? Rakkaus tulee todelliseksi toisen auttamisessa ja palvelemisessa. Usein pelkkä toisen huomaaminen ja kuulumisten kysely voi jo antaa iloa elämään. Esirukous on myös suuri rakkaudenosoitus. Rakkaus on onneksi kekseliäs ja löytää keinonsa, kun sille annetaan tilaa.

Vielä lopuksi tärkein. Jeesus ei jättänyt seuraajiaan orvoiksi, vaan toistaa vielä lupauksen Puolustajasta, Pyhästä Hengestä. Paavali todistaa tästä Puolustajasta seuraavaa:”Ei Jumala halua meidän olevan pelkureita, vaan hän antoi meille voimaa, rakkautta ja malttia. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme. Kärsi sinäkin vastoinkäymisiä ilosanoman vuoksi Jumalan antamin voimin” (2. Tim. 1:7-8).

Juha