Tekijä: Kyyrä

Sananl. 31

Apt. 22

Jumalan suunnitelma Paavalille oli mm. seuraava:” Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut” (15). Hänen elämäntarinaa voi lukea kolmesta eri kohdasta Apostolien tekoja. Jokaisen ihmisen elämäntarina on tärkeä osa hänen identiteettiä, ja voi olla Paavalin tavoin tärkeä asia, kun viemme sanomaa Jeesuksesta eteenpäin tuleville sukupolville. Oletko sinä joutunut miettimään mikä sinut johdatti Jumalan luo ja oletko jopa saanut kertoa siitä toisille?

Minä sain olla mukana tällaisessa jo heti uskoon tuloni jälkeen. Muistan vielä ensimmäisen julkisen puheenvuoron uskoontulostani opiskelijoiden evankelioimistapahtumassa joskus 80-luvulla nykyisen Lyseon lukion liikuntasalissa. En tiedä oliko sillä mitään vaikutusta kenellekään, mutta jälkeenpäin olen kyllä ihmetellyt, miten siihen uskalsin ja suostuin. Samana syksynä käytiin kouluvierailulla myös Lievestuoreella. Nykyisin käyn edelleen koululla päivittäin työni puolesta ja saan kertoa Jumalan ihmeellisistä teoista oppilailleni sekä Raamatusta että omasta elämästäni. Muut keikat ovat kovasti jo vähentyneet;)

Joskus olen saanut kuulla myös palautetta siitä, että Jumala on jotakin koskettanut sanojeni kautta. Se on kyllä suorastaan liikuttavaa, ja siitä tulee kiitollinen mieli.

”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa  ja maa ääriin saakka” (Apt.1:8).

Juha

Sananl. 30

Apt. 21

Paavalia valmistettiin tulevaan selkeästi. Pyhä Henki puhui hänelle suoraan ja toisten kautta useaan eri otteeseen. Inhimillisesti ajatellen opetuslapset ja työtoverit eivät olisi antaneet Paavalin lähteä surman suuhun Jerusalemiin. Paavali sen sijaan oli jo sydämessään varma, mikä häntä odotti. “Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden”(13). Tätä Paavalin vahvuutta voi vaan ihmetellä, mutta ei oikein järjellä ymmärtää. Paavali katsoi jo tulevaan aikaan, iankaikkisuuteen. Hän eli lähellä Jumalaa ja oli kohdannut ylösnousseen Jeesuksen: “Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista” (Fil 3:10-11). 

Jerusalemissa Paavali sai vaihtaa kuulumiset seurakunnan johtaja Jaakobin ja seurakunnan vanhimmat ennen pidätystään. Oli paljon aihetta kiittää, sillä Jerusalemissa oli myös juutalaisia tullut uskoon, tuhansittain! Vangittunakin hän sai pitää vielä monta “saarnaa” ennen Roomaan menoa hyödyntäen hyvää kielitaitoaan ja kirjoitusten tuntemista. Taas tuli mieleen Jeesuksen matkaohjeet, joita Paavali näyttää seuraavan:“Maaherrojen ja kuninkaiden eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki (Matt. 10:19-20). 

Minua puhuttelee yhä uudestaan Paavalin asenne ja esimerkki. Hän ymmärsi, miten suuresta asiasta evankeliumissa oli kysymys, eli elämästä ja kuolemasta. Hän oli valmis antamaan kaikkensa täyttääkseen Jumalalta annetun tehtävän. Paavali vertaa usein elämäänsä ja tehtäväänsä joko sotilaaseen tai urheilijaan. Meillä oli luokassa vieraana huippu-urheilija, joka kertoi elämästään. Hänen arkielämänsä oli hyvin kurinalaista, ja kaikki oli suunniteltu ja rakennettu palvelemaan yhtä päämäärää eli sitä, että hän olisi joka päivä parempi urheilijana. Lähitavoitteena oli se, että hän saisi sekunnin kymmenysosan pois ennätyksestään. Tämä avaisi ovet Pariisiin olympialaisiin ja mahdollisiin muihin menestyksiin. Oli ihmeellistä, miten motivoitunut tämä urheilija oli ja miten paljon hän oli valmis uhraamaan elämästään tavoitteidensa saavuttamiseen. Samansuuntaista hengen paloa soisin näkeväni myös omassa vaelluksessani. “Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa” (Room. 12:11).

“Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen. Tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen!”

Juha

Sananl. 29

Apt. 20

Paavali jättää jäähyväisiä, rohkaisee uskonveljiä ja lähtee matkaan. Ei ollut Paavalilla helppo tie kulkea. Troaksessa puhetta riittää illasta aamuun. Seurakunta vietti ehtoollista ja Paavalilla oli paljon sanottavaa ennen lähtöään opetuslapsille. Jumala vahvisti paikallaolijoita ihmeellä antaen Paavalin herättää Eutykos- nimisen nuorukaisen kuolleista. (Eutykos on kreikkaa ja tarkoittaa onnellinen). Poika vietiin elävänä kotiin ja kaikki olivat varmaan pojan lisäksi onnellisia ja rohkealla mielin. 

Efeson jäähyväisissä Paavali kertoi, miten Pyhä Henki oli sitonut hänet ja vie Jerusalemiin, jossa kahleet ja ahdinko odottavat (22-23). Seuraavassa luvussa Paavali olikin jo oikeissa kahleissa roomalaisten sotilaiden toimesta. Sitä ennen Paavali arvio omaa toimintaansa ja antaa viimeisiä ohjeita seurakunnan vanhemmille. Hän oli tehnyt työtä sen mukaan kuin oli osannut ja julistanut sanaa rohkeasti ja julkisesti.  Paavali oli valmis saattamaan loppuun Jeesukselta saamansa palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta tulevista ahdingoista huolimatta. Siksi hänen on lähdettävä eteenpäin. 

Hän oli Efesossa julistanut Jumalan valtakuntaa nöyrin mielin ja kyynelsilmin eikä ollut halunnut ottaa mitään vastineeksi, vaan oli itse hankkinut elantonsa.  Hän kehottaa työn jatkajien, jotka Pyhä Henki oli seurakuntaan asettanut, pitävän huolta itsestään ja laumastaan, sillä vastustajia tulee riittämään myös tulevaisuudessa. Ei saa luovuttaa, vaan on oltava valveilla. Tärkeää on vaalia yhteyttä Jumalaan ja hänen sanaansa, jossa on voima rakentaa ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa. 

Paavali oli jättänyt toiminnallaan hyvän ja syvän jäljen Efeson seurakuntaan, jonka hän testamenttasi seurakunnan vanhimmille. Se oli hänen esimerkkinsä ja vaivannäkönsä evankeliumin työssä. “Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Herraamme Jeesukseen” (21). Se oli myös rakkaus ja huoli niistä ihmisistä, jotka olivat tulleet uskoon. Sen tähden myös Paavalia rakastettiin paljon, joka tuli näkyviin lähdön hetkellä. Siihen kuului yhteinen loppurukous ja tunteelliset jäähyväiset itkuineen ja halineen. Ikävä oli jo nyt suuri, sillä kaikki tiesivät, että he eivät enää näkisi toisiaan. 

“Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana” (1. Piet.5:2-3).

Juha