Tekijä: Kyyrä

Neh. 9

Edellisessä luvussa luettiin lakia ja nyt tunnustettiin synnit. Eikä rukoiltu ja tunnustettu lyhyesti, vaan oltiin kokoonnuttu paastoamaan ja pukeuduttu säkkivaatteisiin. Ensin tunnustettiin omat ja myös isien synnit. Sitten luettiin lakia taas ja sitten noustiin ylistämään: ”Nouskaa ja ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, aina ja ikuisesti! Ylistetty olkoon sinun nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!” (5). Prosessi oli siis aika kokonaisvaltainen kokemus, jossa oli koko ihminen mukana. Lienee kulttuuriin liittyvä tapa, joka tuntuu aika vieraalta ja teatraaliselta. Tärkeää on varmaan se, että sydän on mukana, eikä pelkkä sori! 

Katumusrukous on kuin lukisi Israelin kansan vaiheita luomisesta Abramista Moosekseen saakka. Siinä toistuu kaava, että vaikka olemme kaikin tavoin rikkoneet Jumalaa vastaan, Jumala antaa anteeksi ja on armollinen, kärsivällinen  ja laupias Jumala. Hän on hyvä eikä hylkää.

Ihmisen elämä näyttää siis oleva synnin tekoa ja kärsimystä, mutta samaan aikaan myös armollisen Jumalan etsimistä. Tällaisen Jumalaa kunnioittavan synnintunnon ja tunnustamisen sai aikaan  Jumalan lain kirjan lukeminen ja ymmärtäminen (9:3).

”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Ps. 32:1-2.

Joh. 14

Upea luku, joka sisältää upeita lupauksia taivaasta ja Jumalan valtakunnan todellisuudesta keskuudessamme. Nämä puhuttelevat aina, kuten hautajaisetkin. Olin äskettäin  kummitädin hautajaisissa, ja kyllä se on tärkeää olla mukana saattamassa lähimmäisiä tuonne rajan toiselle puolelle. Siinä saa samalla hetken pohtia kaikessa rauhassa omaa elämäänsä ja jakaa surua ja kuulumisia sukulaisten kanssa. Memento mori – muista että olet kuolevainen! 

Mukava huomata, että opetuslapsilla oli turvallinen olo Jeesuksen seurassa, ja he uskalsivat myös kysyä “tyhmiä” kysymyksiä. Näin mekin heidän välityksellään saamme tienviittoja Isän luo. Jeesuksen tunteminen on ainoa tie Isän luo. Joka on tullut tuntemaan Jeesuksen, on tullut tuntemaan Isän.

Jeesus varustaa oppilaitaan myös tulevaan lupauksellaan, että  ihmeteot  jopa kasvavat jatkossa täällä maan päällä. Se on mahdollista häneen uskoen ja hänen nimeensä vedoten. Toinen varustaja on puolustaja, Totuuden Henki, jonka Isä antaa. Tämä Pyhä Henki opettaa kaiken ja palauttaa mieleen kaiken, mitä Jeesus on puhunut. Nisunjyväntien kulkijan ohjeeksi Jeesus nostaa esiin rakkauden häntä kohtaan, joka ilmenee siinä, että noudattaa hänen sanojaan.

Juha

Neh. 8

Esra (lainopettaja) lukee kansalle Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. Kansa heittäytyi polvilleen ja itki kun kuuli, mitä laissa oli sanottu. Esra kuitenkin pyysi kansaa iloitsemaan ja juhlimaan, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Myöhemmin seurasi katuminen, syntien tunnustaminen ja uudet lupaukset Jumalalle.

Ilo oli tarkoitettu myös jaettavaksi:” Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia nille, joilla ei itselllään ole mitään” (10). Lakia luettiin seuraavanakin päivänä ja tulevinakin juhlatunnelmissa, kun aloitettiin taas yhdessä järjestää lehtimajajuhlia. Siitäkin seurasi suuri riemu.

Ilon kautta Raamattua lukemaan? Vai onko se vain velvollisuus täytettäväksi? Se on kai kumpaakin, riippuen tilanteesta ja päivästä. Eilisen brunssikirkon jälkeen tuli mieleen, että kyllä täällä jo vähän juhlatunnelmaa tekeytyy, kun saamme syödä, nauttia yhdessäolosta, ylistyksestä ja opetuksesta. Ollaanko siis oikeilla jäljillä?

Joh. 13

Jeesus jatkaa esimerkin kautta edellisen luvun palvelemisen ja nisunjyvän kuolemisen teemaa. Hän osoitti rakkautta loppuun saakka ja alkaa opettaa yhteyden ja keskinäisen rakkauden merkityksestä, joka on myös todistuksena ulkopuolisille opetuslapsena elämisestä. Jumalan Poika ei väsy palvelemaan, ei edes sitä yhtä, joka lopulta kavalsi hänet. 

Pietarin persoona nousee esille. Hänen intonsa ja impulsiivisuutensa puhuu taas ennen kuin ajattelee:”Sinä et saa ikinä pestä minun jalkojani!”  Kaikki tai ei mitään periaate näytti ohjaavan Pietarin elämää:”Minä annan vaikka henkeni puolestasi.” Nisunjyväntie alkaa aueta Pietarille aika pian Jeesuksen vangitsemisen ja Pietarin pelkuruuden kautta, kun hän kieltää kolme kertaa Jeesuksen (18:27). Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa sitä, että rakastaako hän Jeesusta. Niin monta kertaa kuin hän kielsi Jeesuksen, hän tunnustaa rakkautensa. Pietari saa Jeesukselta elämäntehtävän ja uuden alun armahdettuna. Hän  toimi alkuseurkunnan johtajana  ja kuolee Herransa tavoin ristillä. ”»Minä opetan sinua», sanoo Herra, »minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi»” (Ps. 32:8).

Juha

Neh. 7

Oli kiva alku luvussa “ kun muuri oli saatu valmiiksi”, sillä työn valmiiksi saattaminen on aina palkitseva hetki, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä. Heti piti kuitenkin ryhtyä toimiin vihollista vastaan. Nehemia antoi johtovastuun veljelleen ja linnanpäällikölle, joka oli luotettava ja jumalaapelkäävä mies. Ajattelen, että Nehemian veli täytti varmaan samat laatuvaatimukset johtajana, kuten myös ne Jerusalemin asukkaat, jotka asetettiin vartioimaan omalle vartiopaikalleen oman talonsa kohdalle (3). Jumalan työssä tarvitaan uskollisuutta, joka merkitsee luotettavuutta ja kestävyyttä, johon Jumalan pelko kasvattaa. Uskollisuus on myös Jumalan ominaisuus. 2 Tim. 2:13: “Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. “

Itse kullakin meistä on oma kutsumuksemme ja vastuumme niin yhteiskunnassa, seurakunnassa ja kotona. On hyvä pitää mielessä, että oman sydämemme ovella on kaikkein tärkein vartiopaikka, jota on syytä valvoa, kuten Snl.4:23 sen sanoo:”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.”

Joh, 12

Jeesuksen tehtävä maan päällä oli loppusuoralla, sillä pääsiäiseen oli aikaa vain kuusi päivää. Sitten saamme kuulla ristiltä:”Se on täytetty!” Velka on maksettu ja tehtävä suoritettu! Sitä ennen on kuitenkin vielä monta muuta VT:n profetiaa täytettävänä.

Luvusta löytyi useita erilaista ihmisryhmiä opetuslasten lisäksi. Riemullisin tapahtuma on tietenkin Jeesuksen ratsastaminen Jerusalemiin. Kuningas otettiin vastaan suurin joukoin, palmunoksin ja Hoosianna-huudoin. Hoosiannahan on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee ”oi auta” tai ”pelasta”, mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona. Jeesuksen läheisistä ihmisistä tuli esiin Maria, joka osoitti rakkauttaan Jeesukseen tuhlailevalla tavalla. Jeesuksesta olivat kiinnostuneet myös kreikkalaiset pakanat, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan ja Jeesusta tapaamaan. 

Sitten nousevat näkyviin vastustajat, jotka ovat aivan epätoivoisia:”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juokseen hänen perässään.” Siksi Jeesuksen surmaamisen lisäksi ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen. 

Kolmanneksi kiinnitin huomiota hallitusmiehiin, jotka uskoivat Jeesukseen, mutta joille ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. He pelkäsivät julkista tunnustautumista.

Kaikki varmaan joutuvat joskus pohtimaan suhdettaan Jeesukseen ja laskemaan myös kustannuksia. Ei ole helppo lähteä radikaalin uudistajan seuraan. Hän itsekin sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos nisunjyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh 12:24). Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa palvelijan asenteen ottamista elämäntavaksi: “jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua” (26). Jumalan kouluun kuuluvat myös muut vaikeudet ja vainotkin sekä jokapäiväistä ristin ja riskin ottaminen. “Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen” (Luuk.17:33).

Juha