Tekijä: Kyyrä

1. Kun. 12

Room. 15

Kohtaamisen kauneus

“Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä” (2). Mikä on hyväksi ja vahvistaa seurakuntaperhettä? Vaikka ei tuntisikaan vielä toista paremmin, voi lähteä liikkeelle perustarpeista eli tarpeesta tulla rakastetuksi, kohdatuksi eli nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi ilman ehtoja. Yhteyttä ja ystävyyttä kaipaa myös jokainen. Jokainen vuorovaikutussuhde voi olla luonteeltaan arvostusta välittävä. Siksi rohkeasti kohtaamaan uusia tai jo tuttuja ihmisiä! 

Toinen hyvä ja vahvistava asia on tietenkin armon kokemukset. Niitä on tarjolla kohtaamisissa Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Armo vapauttaa olemaan oma itsensä ja kasvattaa myös rakastamaan itseään ja lähimmäistä. Armo antaa myös luvan olla keskeneräinen ja epätäydellinen ja tulla siitä huolimatta hyväksytyksi ja rakastetuksi. Voisinkohan kasvaa niin vahvaksi, että uskaltaisin olla heikko? Tällaisia arvo- ja armokokemuksia voimme varmaan KohtaamisPaikan kohtaamisissa viljellä ja varjella? 

Sitten takaisin Paavaliin. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten kutsumustietoisena Paavali eli pakanain apostolin elämän. Olihan hän saanut erityisen kutsun “salaiseksi aseeksi” kohtaamisissa Jeesuksen kanssa, mutta se uskollisuus ja rakkaus, jota hän osoitti kirjeissään seurakunnille, on ihailtavaa. Hänellä oli maailmanlaaja näky evankelioinnissa ja halu viedä evankeliumia niille seuduille, jossa hänen nimeään ei vielä tunneta. Tavoitteena ja strategiana oli saavuttaa maailman kansat kuuliaisiksi , puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla. Lopuksi hän pyysi roomalaisilta tukemaan häntä tässä taistelussa rukouksen avulla,  ja sinne Roomaan hän sitten kerran päätyi itsekin ja perimätiedon mukaan kuoli marttyyrikuoleman Neron vainoissa. Työ on vielä kesken ja siihen Paavali varmaan meitäkin kutsuu mukaan!

”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (13).

Juha

1. Kun. 11

Room. 14

Autuaita ovat rauhantekijät

On tärkeää oppia hyväksymään erilaisuutta sekä mielipiteissä että elämäntapa-asioissa. Tulokkaan on vaikea tulla ja kiinnittyä seurakuntaan, jos heti joutuu paineen alle ja huomaa, ettei häntä oikein hyväksytä joukkoon. Bless – Belong – Believe -Behave järjestys on hyvä muistaa kun tutustumme uusiin ihmisiin. Täytyy luottaa, että armo kasvattaa.  Vapauteen Kristus vapautti meidät ja meistä jokainen on itse vastuussa Jumalan edessä. “Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (17). 

Heikkouskoisilla voi olla usein aika ankaria käsityksiä, ja he haluavat elää kurinalaisesti ja varovasti välttäen epäpuhtauksia ettei vanha elämä vie takaisin menneeseen. Vahvoja ovat ne, joilla on suuri Vapahtaja. He luottavat Kristukseen enemmän kuin ulkonaisiin tapoihin tai merkkeihin. Vahvan uskon vaarana on tuomita toiset lakihenkisiksi ja ahdasmielisiksi kristityiksi. Vahvojen on kestettävä heikkojen vajavuuksia, mutta ajattelen myös, että kummassakin tapauksessa olisi löydettävä keskinäinen kunnioitus ja annettava asioiden olla omantunnon kysymyksiä. Paavalin opetus etsii yhteyttä näiden kahden välille. “Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistakaamme toisiamme (19).

Nykyisin ei tämä aihealue ehkä ole niin keskeinen uskovien elämässä. Ne, jotka ovat kokeneet lakihenkisyyden tai liiallisen vapauden ahdistavaksi, ovat toivottavasti löytäneet omannäköisensä seurakunnan kodikseen.  Sen sijaan uusia erottavia asioita on tullut tilalle, joten jännite säilyy. 

“Säilytä sinä oma usko Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä uskoo oikeaksi” (22).

Juha

1. Kun. 10

Room. 13

Herra hallitsee kaikkea, on kuningasten Kuningas

Jokaisen on oltava kuuliainen esivaltaa kohtaa, sillä esivalta on Jumalan palvelija ja toimii minun ja sinun parhaaksi. Verotkin pitää maksaa mukisematta. Tämä tiedetään, mutta oli mielenkiintoista huomata, miten Paavali oikeasti uskoi tähän, sillä antoi tällaisia ohjeita pakanakansan vallan alaisuudessa eläville. Kristityt joutuivat pian keisarin toimesta vainotuiksi ja marttyyreina kuolemaan. Esivalta pystyy ja osaa myös käyttämään väärin valtaansa eikä kunnioita ihmisen mittaamatonta arvoa, minkä Jumala hänelle on antanut. Toisaalta jos esivaltaa ei olisi, vallan ottaisi vahvemman oikeus ja rikollisuus. Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että huonokin esivalta on Jumalan palvelija ja pitää yhteiskuntaa pystyssä? Näin ollen voisi kai sanoa, että lainsäätäjät, oikeuslaitos ja poliisi tekevät tietämättään Jumalan työtä huolehtiessaan yhteiskunnallisesta vanhurskaudesta. Muistakaamme siis rukoilla esivallan puolesta: “Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1.Tim 2:1-2).

Maallinen tuomioistuin muistuttaa myös siitä, että kerran kaikkien meidän on astuttava Jumalan taivaallisen tuomioistuimen eteen, myös huonojen ja väärin tekevien hallitsijoiden. 

Kannattaa varjella sydäntään ja pitää omatunto puhtaana sekä maallisissa että taivaallisissa asioissa! “Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt 24:16).

Juha