Tekijä: Kyyrä

Joos. 3

1. Piet. 2

Edellisessä luvussa puhuttiin uudestisyntymisestä ja uudesta elämästä. Nyt puhutaan kristityn kasvusta. Pietari korostaa Raamatun merkitystä kasvussa. Sanan nauttiminen on yhtä tärkeää kuin maito vastasyntyneelle, ja siitä rakentuu kestävä perustus uskolle. Kasvun myötä opimme toimittamaan hengellisiä uhreja Jeesuksen Kristuksen tähden eli elämään uskoamme todeksi. Näistä uhreista tuli mieleen kiitos ja ylistys (Hepr 13:15), omastaan antaminen ja hyvän tekeminen (Hepr 13:16) sekä itsensä antaminen Jumalalle (Room 12:1-2). Kasvu tapahtuu aina vuorovaikutuksessa Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Siksi on tärkeä rakentua yhdessä muiden kristittyjen kanssa yhteisönä hengelliseksi rakennukseksi. Kuninkaallisen pappeuden päämäärä on myös tärkeä pitää mielessä, sillä Jumalan suurista teoista kertominen ja todistajana eläminen on myös jokaisen kristityn kutsu. Kaikki uskovat ovat Jeesuksen Kristuksen pappeja, joilla on merkittävä tehtävä palvella, rukoilla ja tuoda elämällään kunniaa Jumalalle.

Suhteet ei uskoviin ja esivaltaan ovat seuraavaksi esillä. Elämä muukalaisena on vaativaa. Kristityt erottautuvat muista arvojen, uskonsa ja myös tapojensa vuoksi. Maailman arvojen ja arvostusten muuttuminen haastaa nykyään omaa ajattelua ja vakaumusta. Miten elää viisaasti pakanoiden keskellä? Se on elämän mittainen kasvuprosessi, johon luku antaa ohjeeksi mm. pysyä erossa tämän maailman himoista ja elää moitteettomasti. Keskeiseksi nousevat toisia kunnioittava ja arvostava asenne sekä esirukous! 

Missä sitten kulkee raja, jossa olisi syytä nousta puolustamaan itselleen tärkeitä arvoja ja asioita, jos niitä jatkuvasti poljetaan maahan? Tässä luvussa siihen ei anneta lupaa, vaan kehotetaan omaantuntoon sidottuna kärsimään epäoikeudenmukaisuutta, sillä se on armoa!? Asia on varmaan jokaisen itse selvitettävä omassatunnossaan Jumalan kanssa. Paavalia on siteerattu monesti tässä esivalta-asiassa, kun hän sanoi, että  ”ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Ap.t. 5:29). Lause on Pietarin vastaus juutalaisten neuvoston edessä, kun apostoleita kuulusteltiin Kristuksesta saarnaamisesta annetusta kiellosta huolimatta.

Juha

Joos. 2

1. Piet. 1

Seuraavana tuttuja juttua kristityn identiteetin ja vakaumuksen tärkeydestä, joita poimin tekstistä. Pietari halusi seurakunnan ymmärtävän tämän syvästi, sillä vainoja oli tulossa. Olemme mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka antaa meille armon ja rauhan kokemusten lisäksi suuntaa ja merkitystä. Niitä tarvitsemme jatkuvasti  tässä muuttuvassa maailmassa, jossa kristillinen usko on ympärillämme hiipumassa. Jumalan sanalla on tärkeä rooli perustuksen rakentamisessa. Se on elävä ja pysyy iäti.  Se on myös uudestisynnyttänyt meidät. Yhdessä voimme iloita ja riemuita Jumalan antamasta uudesta elämästä ja Puolustajasta, Pyhästä Hengestä. Meidät on kutsuttu pyhään ja puhtaaseen elämään sekä kuuliaisuuteen Jeesukselle Kristukselle. Olkaamme raittiit ja pitäkäämme ajatuksemme kirkkaina uskossamme. 

Lisäksi puhutaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta, jotka ovat myös Jumalan meille lahjoittamia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä. Uskoa koetellaan, jotta se saisi kasvaa. Koettelemuksissa usko todetaan aidoksi. Jumala varjelee meidät uskossa, niin että saavutamme uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Pankaamme toivomme siihen armoon, joka meille annetaan Jeesuksen ilmestyessä. 

Suurinta on kuitenkin rakkaus! Jeesusta me rakastamme, vaikka emme ole häntä nähneet. Rakkaus näkyy ja tuntuu myös veljellisenä rakkautena. Rakastakaamme toisiamme uskollisesti ja kaikesta sydämestämme!

Juha

Joos. 1

Jaak. 5

Luku etenee muutaman eri aiheen parissa. Alussa on varoitus meille kaikille rikkaille, joiksi meitä voidaan varmaan kutsua täällä pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Rikkaus ja varsinkin sen kokoaminen antaa vääränlaisen turvallisuudentunteen, jolloin Jumala ja köyhät saattavat unohtua. Sen sijaan oikea elämäntapa Jaakobin ohjeen mukaan on auttaa hädässä olevia:“Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” (Jaak.1:27).

Herran tulon kärsivälliseen odotukseen lisäisin luvun viimeisen aiheen rukouksesta. Meitä kehotetaan rukoilemaan ja laulamaan kiitosvirsiä Herran tuloon asti ottaen mallia Elian kestäväisyydestä. Parantavaan rukoukseen liitetään öljyllä voitelu, uskossa lausuttu rukous sekä syntien tunnustaminen. “Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”. Tuttuja toimia myös Kaupunginkirkon iltamessuissa! Toivottavasti saamme nähdä ja kuulla myös paljon parantumisia! 

”Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä…

Juha