Joos. 7, 2. Piet. 1

Joos. 7

2. Piet. 1

Tämäkin kirje alkaa samantyyppisellä toivotuksella kuin edellinen. Armo ja rauha ovat tärkeitä asioita, joita Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Pietarille on huoli seurakunnan sisäisistä uhkista, harhaopeista ja vääristä profeetoista. Hän haluaa muistuttaa uskonelämän ja pelastuksen perusasioista ja totuudessa pysymisessä nyt, jotta hänen kuolemansa  jälkeen asiat eivät unohtuisi. “Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, ette koskaan lankea”(10). 

Pietarilla on monta ainutlaatuista kokemusta kohtaamisesta Jumalan kanssa. Nyt hän nostaa esille kirkastusvuorikokemuksen, jossa Jeesus oli lähimpien opetuslastensa kanssa. “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Näihin omakohtaisiin kokemuksiin Pietari perustaa oman uskonsa ja pyhien kirjoitusten luotettavuuden. Jumalan antama uskon ja pelastuksen lahjan lisäksi Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Niiden varaan saamme mekin elämämme rakentaa.

Kiitollisuus nousee esille näistä jakeista. Meistä moni on varmaan saanut myös kokea läheisiä hetkiä Jeesuksen kanssa. On tullut rukousvastauksia, johdatusta elämän valinnoissa sekä myös armon kokemuksia epäonnistumisten ja heikkouksien kautta. 

Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme. Kun meillä on nämä avut ja ne vielä enenevät, emme jää toimettomiksi eikä Jeesuksen tunteminen jää vaille hedelmää.

Työn iloa ja siunausta tulevaan viikkoon!

Juha

Joos. 6, 1. Piet. 5

Joos. 6

1. Piet. 5

Johtajilla on erittäin tärkeä rooli jokaisessa yhteisössä. Vuorossa on kehotuksia seurakunnan johtajille ja vastuunkantajille, jotka sopinevat myös muille kuin hengellisen työn tekijöille.  “Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana” (2-3). Onpa hienosti sanottu! 

Lisäksi meitä kutsutaan heittämään kaikki murheemme Jumalan kannettavaksi. Murheita tuo oman syntisyyden lisäksi ainakin ärjyvä leijona, valheiden ja kiusausten Saatana, joka haluaa saada aikaan tuhoa sekä yksilön, että yhteisöjen elämässä. Tämä kutsu Jumalan huolenpitoon olisi hyvä muistaa myös arjen keskellä. Kun murhe valtaa mielen, ei aina muista tai ymmärrä  jakaa sitä heti eteenpäin Jeesukselle, vaan omassa mielessä se saattaa kasvaa suureksi aiheuttaen levottomuutta ja toivottomuutta. Siksi hoosiannaa kannattaa huutaa heti, kun on hätä! On tärkeää myös jakaa huolet jonkun läheisen kanssa, jotta saa kantoapua. Meitä kehotetaan kantamaan toistemme taakkoja (Gal. 6:2).

Jumalan lupausten varassa ja huolenpidossa on turvallista mennä eteenpäin. ”Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänellä on valta iankaikkisesti. Aamen “ (10-11).

Juha

Joos. 5, 1. Piet. 4

Joos. 5

1. Piet. 4

Uusi elämä Jeesuksen kanssa ei jää huomaamatta. Pietarin aikana Jeesuksen nimen tähden joutui kärsimään ja kuolemaankin, niin kuin Pietarille kävi. Meillä on helpompaa, varsinkin jos ei kauheasti intoile uskonsa tähden. Onko se kärsimystä, jos ei halua elää pakanoiden tavoin ihmisten himoja seuraten? Vai onko se kärsimystä, jos sinua kummeksutaan ja herjataan siitä, että et elä heidän tavoin samassa riettauden virrassa? Teksti lupaa autuutta sille,  joka joutuu kärsimään Kristuksen nimen tähden. Hän on lähellä Jumalaa  ja autuas! Tunnen sellaisen henkilön, joka on rohjennut  julkisesti puhua ja kirjoittamalla ottanut kantaa nykyisen yhden totuuden ja kristinuskon vastaisia teemoja vastaan.  Hän mainitsi tämän raamatunkohdan tulleen tutuksi ja todeksi hänelle: “Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat” (13).

Vaikeaa elämä voi olla myös silloin, jos vain pyrkii pysymään erossa synnistä ja entisestä elämäntavasta. Sen sijaan meidät on kutsuttu rakastamaan ja palvelemaan toisiamme Jumalan antamilla hyvillä lahjoilla ja rukouksella. Palveleminen on taitolaji, joka vaatii rohkeutta, mutta sitä voi oppia ja siitä voi oppia nauttimaan. Antaessaan myös itse saa. Vieraanvaraisuutta voi osoittaa sanoilla ja teoilla. Onko esimerkiksi seurakunnassa tarjolla sopivia palvelutehtäviä, joihin voisi tarttua? “Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoita” (10). 

Siunausta päivääsi!

Juha