Tekijä: Kyyrä

Joos. 4

1. Piet. 3

Luku jatkaa alamaisuus teemaa. Tässä kehotetaan vaimoja olemaan kuuliaisia miehilleen, jotta miehetkin tulisivat uskoon. Lienee aika vaativa tehtävä. Se ei tarkoittane sokeaa alistumista, vaan oikeanlaista elämän asennetta puolisoa kohtaan. Voisiko se myös tarkoittaa sitä, että vaimo antaa miehen olla ns. perheen pää, vaikka se onkin hänelle ehkä suuri riski?  Myös mies sai  ohjeita. Hänen tuli elää ymmärtäväisesti ja kunnioittavasti vaimonsa kanssa. Keskinäinen kunnioitus ja miehen vastuunotto liitosta ja perheestä palvelevalla ja huolehtivalla tavalla auttaa turvallisen ja läheisen suhteen rakentumisessa. 

Avioparipiirissä kävimme äskettäin läpi suhdetarpeita. Naisen ja miehen suhdetarpeet ovat yleisesti ottaen vähän erilaisia. Naiselle on usein tärkeä turvallisuus, avoimuus ja läheisyys, jotka näkyvät elämässä siten, että mies omistautuu perheelleen, kuuntelee vaimoaan ja on totuudellinen. Mies pitää tärkeänä arvostusta, yhteistä aikaa ja hyväksyntää, joita hän saa läsnäolon, kehujen ja kannustusten kautta. Lisäksi tärkeänä pidetään kodin eri vastuualueiden hoidon yhteisestä sopimisesta sekä molemminpuolisen hellyyden ja rakkauden osoittamista sanoin ja teoin. Seuraavat jakeet sopinevat hyvin myös parisuhteen tunneyhteyden ylläpitämiseksi: “Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen”( 8-9).

Juha

Joos. 3

1. Piet. 2

Edellisessä luvussa puhuttiin uudestisyntymisestä ja uudesta elämästä. Nyt puhutaan kristityn kasvusta. Pietari korostaa Raamatun merkitystä kasvussa. Sanan nauttiminen on yhtä tärkeää kuin maito vastasyntyneelle, ja siitä rakentuu kestävä perustus uskolle. Kasvun myötä opimme toimittamaan hengellisiä uhreja Jeesuksen Kristuksen tähden eli elämään uskoamme todeksi. Näistä uhreista tuli mieleen kiitos ja ylistys (Hepr 13:15), omastaan antaminen ja hyvän tekeminen (Hepr 13:16) sekä itsensä antaminen Jumalalle (Room 12:1-2). Kasvu tapahtuu aina vuorovaikutuksessa Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Siksi on tärkeä rakentua yhdessä muiden kristittyjen kanssa yhteisönä hengelliseksi rakennukseksi. Kuninkaallisen pappeuden päämäärä on myös tärkeä pitää mielessä, sillä Jumalan suurista teoista kertominen ja todistajana eläminen on myös jokaisen kristityn kutsu. Kaikki uskovat ovat Jeesuksen Kristuksen pappeja, joilla on merkittävä tehtävä palvella, rukoilla ja tuoda elämällään kunniaa Jumalalle.

Suhteet ei uskoviin ja esivaltaan ovat seuraavaksi esillä. Elämä muukalaisena on vaativaa. Kristityt erottautuvat muista arvojen, uskonsa ja myös tapojensa vuoksi. Maailman arvojen ja arvostusten muuttuminen haastaa nykyään omaa ajattelua ja vakaumusta. Miten elää viisaasti pakanoiden keskellä? Se on elämän mittainen kasvuprosessi, johon luku antaa ohjeeksi mm. pysyä erossa tämän maailman himoista ja elää moitteettomasti. Keskeiseksi nousevat toisia kunnioittava ja arvostava asenne sekä esirukous! 

Missä sitten kulkee raja, jossa olisi syytä nousta puolustamaan itselleen tärkeitä arvoja ja asioita, jos niitä jatkuvasti poljetaan maahan? Tässä luvussa siihen ei anneta lupaa, vaan kehotetaan omaantuntoon sidottuna kärsimään epäoikeudenmukaisuutta, sillä se on armoa!? Asia on varmaan jokaisen itse selvitettävä omassatunnossaan Jumalan kanssa. Paavalia on siteerattu monesti tässä esivalta-asiassa, kun hän sanoi, että  ”ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Ap.t. 5:29). Lause on Pietarin vastaus juutalaisten neuvoston edessä, kun apostoleita kuulusteltiin Kristuksesta saarnaamisesta annetusta kiellosta huolimatta.

Juha

Joos. 2

1. Piet. 1

Seuraavana tuttuja juttua kristityn identiteetin ja vakaumuksen tärkeydestä, joita poimin tekstistä. Pietari halusi seurakunnan ymmärtävän tämän syvästi, sillä vainoja oli tulossa. Olemme mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka antaa meille armon ja rauhan kokemusten lisäksi suuntaa ja merkitystä. Niitä tarvitsemme jatkuvasti  tässä muuttuvassa maailmassa, jossa kristillinen usko on ympärillämme hiipumassa. Jumalan sanalla on tärkeä rooli perustuksen rakentamisessa. Se on elävä ja pysyy iäti.  Se on myös uudestisynnyttänyt meidät. Yhdessä voimme iloita ja riemuita Jumalan antamasta uudesta elämästä ja Puolustajasta, Pyhästä Hengestä. Meidät on kutsuttu pyhään ja puhtaaseen elämään sekä kuuliaisuuteen Jeesukselle Kristukselle. Olkaamme raittiit ja pitäkäämme ajatuksemme kirkkaina uskossamme. 

Lisäksi puhutaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta, jotka ovat myös Jumalan meille lahjoittamia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä. Uskoa koetellaan, jotta se saisi kasvaa. Koettelemuksissa usko todetaan aidoksi. Jumala varjelee meidät uskossa, niin että saavutamme uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Pankaamme toivomme siihen armoon, joka meille annetaan Jeesuksen ilmestyessä. 

Suurinta on kuitenkin rakkaus! Jeesusta me rakastamme, vaikka emme ole häntä nähneet. Rakkaus näkyy ja tuntuu myös veljellisenä rakkautena. Rakastakaamme toisiamme uskollisesti ja kaikesta sydämestämme!

Juha