Tekijä: Kyyrä

Ps. 66

Matt. 14

Varsin tapahtumarikas luku, jossa Jeesus vie oppilaansa ilmiöoppimisen pariin kun hän esimerkillään näyttää mitä tapahtuu, kun “Taivasten valtakunta on tullut lähelle”  (Matt.10:7). 

Alku on kyllä aika kurja, kun Jumalan mies Johannes tapetaan. Se muistuttaa siitä, että Jeesuksen seuraaminen ei ole helppoa. Jeesus itse joutui kuolemaan Johanneksen tavoin, mutta sitä ennen oli 12 oppilasta opetettava tekemään kaikki kansat hänen seuraajikseen. Heidän tuli oppia ruokkimaan ihmisiä ja huolehtimaan hengellisen hyvinvoinnin lisäksi myös heidän fyysistä tarpeistaan. Pienetkin eväät riittävät, kun Jeesus saa ne siunata. Heillä on apuna Herra, jolle kaikki on mahdollista.

Sitten huomio kiinnittyi Pietariin, joka astui taas rohkeasti esiin ja  pyytää saada tulla Jeesuksen luokse. Hän halusi varmistaa, että hänen näkemänsä henkilö oli Jeesus eikä kummitus. Kun hän alkaa pelätä, vajoaa ja huutaa apua, niin Jeesus ojentaa hänelle kätensä, ja he astuvat yhdessä veneeseen. Pietarin elämän kautta voimme oppia ainakin sitä, että Jeesuksen seurassa on myös lupa epäonnistua. Ilman Pietaria olisi käsitys Jumalasta vähän toisenlainen. Kaikki ei ole selvää ja helppoa, kun vain uskotaan. Ympäristön paine, epäusko ja pelko alkavat helposti hukuttaa ja silloin Jeesus onkin jo paikalla ja tulee avuksi. Rohkeasti vaan liikkeelle ja katse Jeesukseen! ”Sinä olet tosiaan Jumalan Poika.”

Ps 66:20: “Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan”. 

Juha

Ps. 65

Matt.

Nyt Jeesus opettaa kansaa ja opetuslapsiaan taivasten valtakunnasta vertausten avulla.  Koska olin jo tätä kohtaa kommentoinut vähän aikaa sitten, mielenkiintoni heräsi Jeesuksen tapaan opettaa. Uusimmassa käännöksessähän opetuslapsia sanotaan oppilaiksi. Havahduin nimittäin siihen, että pitkä kesäloma onkin kääntynyt jo loppusuoralle ja kohta on edessä paluu takaisin sorvin ääreen. Miten Jeesus siis opetti? Sitä jäin ensin pohdiskelemaan. Tässä muutama löytö ja havainto siitä, miksi Jeesus oli hyvä opettaja. Hänellä oli

• Yhteys Isään:” Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)
• Opettajan identiteetti: ”Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen.” (Joh. 13:13). 
• Kutsumus ja valtuutus työhönsä: ”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat” (Matt. 7:28–30). 
• Rohkeus:”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja olet ihmisistä riippumaton. Sinä et tee eroa heidän välillään, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. (Mark. 12:14).
• Rakkaus ja halu kohdata ihmisiä myös yksilöinä:”Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi …tule ja seuraa minua.” (Mark.10:21)

Jeesus kävi opettamassa monissa eri paikoissa, mutta pääasiassa ulkona luonnon keskellä hänen oppilaansa saivat opetusta Taivaan valtakunnasta. Silloin oli helppo havainnollistaa opetusta esimerkkien ja ilmiöiden avulla. Jeesus käytti paljon Jumalan sanaa opetuksessa, sillä siinä on muutosvoimaa, kun se saa koskettaa. Hän myös opetti hyvin erikokoisia ryhmiä suurista kansanjoukoista yksittäisiin ihmisiin.

Luvun vertaukset kertovat siitä, miten vaatimattomasta ja mitättömästä alusta huolimatta Jumalan Valtakunta yllättää odottamattomasti ja valloittaa maailmaa Paholaisen vastustuksesta huolimatta. Usein se kohtaa meidät näennäisesti vain sanana, mutta siihen sisältyy valtava muutosvoima hyvässä maaperässä. Jumala antaa kasvun. Taivasten valtakuntaa kannattaa etsiä ja vaivaa nähden, sillä sen rinnalla eivät maalliset rikkaudet ole mitään. 

“Miksi käytät vertauksia?” Vertaukset olivat  siunaus ja hyvää ruokaa innokkaille kuulijoille, mutta paatuneille sydämille ne pysyivät arvoituksina, mutta jäivät ehkä vaivaamaan mieltä. Vertaukset toimivat myös tehokkaina ja helposti muistettavina välineinä Jumalan valtakunnan salaisuuksien välittämiseksi.

”Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä. Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat” (Ps. 65:6).

Juha

Ps. 64

 

Matt. 12

Jeesuksen saama kohtelu ja fariseusten tekemisen huono hedelmä näkyi politikoimisena. . He olivat huolissaan omista oikeuksistaan lain valvojina ja Jeesus oli todellinen uhka heille. Siksi asioita myös demonisoitiin ja Jeesusta yritettiin saada kiinni lain rikkomisesta ja paholaisen asialla toimimisesta. Jeesuksen opetus hyvästä ja huonosta puusta nousi mieleen kotimaan ajankohtaisten poliittisten uutisten takia.

Edellä mainittu toimintatapa tuntuu kovin tutulta kotimaan politiikassa. Nyt halutaan löytää ymmärrys mitä tarkoittaa laissa säädetty sananvapaus. Se tapa, miten asiaa edistetään on ollut vähän vastenmielistä. Poliitikkoja syytetään menneistä synneistään yli puoluerajojen kirjoitusten ja sanomisten perusteella kuin jakeen (37) perusteella , sillä “sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi”. Se ei näytä olevan kovin vaikeaa, koska olemme kaikki syntisiä ja rikkoneet sekä Jumalaa että lähimmäistä vastaan. Aikuisilta on kadoksissa kunnioituksen kulttuuri ja käytös muistuttaa lähinnä tilanteita pikkulasten tai koululaisten elämässä, jossa joudutaan selvittelemään lasten riitoja, sanomisia  ja huonoa käytöstä. Tämä meno tuntuu jotenkin menevän jo liian pitkälle eikä aja enää yhteistä hyvää. 

On myös yritetty pyytää anteeksi ja on irtisanouduttu kaikista pahoista sanoista ja vääristä asenteista. Se on hyvä alku, mutta jää nähtäväksi, riittääkö se, vai pitääkö synnistä saada rangaistus? Jeesus onneksi lupaa, että “ jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta “(31). Valtaapitävien keskinäinen riitely ei edistä parhaiten sitä vastuullista työtä, jota varten he ovat saaneet toimeksiannon, sillä  “Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat” (25).

Miten tilanne voisi muuttua? Valtaapitävien elämä ei ole helppoa ja näyttää siltä, että Jumalanpelon on korvannut medianpelko, sillä nettimaailmasta löytyy kyllä kaivamalla esiin sitä pahaa, mitä ihmiset ovat pahuutensa varastosta tuoneet esille. Hyvää esimerkkiä voisi ottaa vaikka Herran palvelijasta (18-21) ja Ps. 64:11 “Iloitkoon vanhurskas Herrasta ja luottakoon häneen! Oikeamieliset riemuitkoot!” 

Tulipa mieleen, että esivallan puolesta olisi hyvä muistaa myös rukoilla.” Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1.Tim. 2:1-2).

Juha