Tekijä: Kyyrä

Ps. 68

Matt. 16

Puheellamme ja sanoillamme on tärkeä merkitys itsellemme ja kuulijoille. Hyvistä sanoista esimerkkinä tartuin luvussa kohtaan, jossa käydään kirkkohistoriaankin vaikuttanut merkittävä keskustelu. Jeesus lähestyi oppilaitaan tehtävänsä kannalta tärkeällä kysymyksellä:” Kuka minä teidän mielestänne olen”? Pietari vastasi hänelle “Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika”! Tämä tunnustus oli Jeesukselle tärkeä. Hän sanoo rakentavansa kirkkonsa tälle tunnustuksen kalliolle. Se, että Pietari on ymmärtänyt tämän, on Jumalan työtä. Hän on nähnyt ja kuullut ja ottanut vastaan, ja sillä tavoin Jumala on luonut uskon hänen sydämeensä. Näin sitä uskoon tullaan kai vieläkin?

Tämän uskontunnustuksen jälkeen tapahtuu odottamattomia asioita. Aluksi Jeesus julisti Pietarin autuaaksi. Sitten Jeesus antaa Pietarille taivasten valtakunnan avaimet, papillisen kutsumuksen jatkaa Jeesuksen työtä ja tehtävää. Kirkkoisä Augustinus kirjoittaa tästä näin: ”Kirkko on saanut taivasten valtakunnan avaimet, jotta siinä toteutuisi Kristuksen veren ja Pyhän Hengen vaikutuksen kautta syntien anteeksisaaminen. Tässä kirkossa sielu, joka oli synnin tähden kuollut, herää jälleen eloon, elämään Kristuksen kanssa, jonka armo on meille pelastanut.”

Sitten Jeesus alkaa yllättäen puhua omasta kärsimyksestään ja kuolemastaan. Opetuslasten odotukseen Jeesuksen seuraamisesta ei tällainen puhe oikein sopinut. Kai heidänkin messiasodotus oli enemmän poliittisen vallan kuin Jumalan valtakunnan näköinen. Pietari reagoi  nopeasti pääsi taas yllättämään ryhtyen nuhtelemaan Jeesusta. Äsken Pietaria sanottiin autuaaksi, nyt Jeesus sanoo rajusti: ”Väisty tieltäni, Saatana.” Äsken Pietari oli kallio, nyt hän oli pahennukseksi. Hänen äskeinen tunnustuksensa oli Jumalan hänelle ilmoittama. Nyt hänen ajatuksensa eivät ole Jumalan, vaan ihmisten ajatuksia. 

Meidät on myös kutsuttu tunnustamaan uskoamme ja myös kärsimään ja näkemään vaivaa opetuslasten tekemisessä. Saamme kantaa yhteistä iestä Jeesuksen kanssa ja kulkea yhtä matkaa hänessä. Näin kadottaessamme oman elämämme saamme löytää uuden Jeesuksen yhteydessä, häntä katsellen ja seuraten. “Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (2.Kor 5:17)

Ps. 68:20-21 “Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Jumala on meille pelastuksen Jumala. Herra, Herra pelastaa kuolemasta.”

Juha

Ps. 67

Matt. 15

Kysymys aterian puhtaudesta meni fariseuksilla ohi pääasiasta, sydämen puhtaudesta. Koska sydän oli kaukana Jumalasta ja hänen rakkaudestaan, pikkutarkkuus muissa asioissa oli turhaa. Kyse oli ihmisten tekemistä käskyistä, joilla oli tarkoitus päteä omissa ja toisten silmissä:” Teeskentelijöitä te olette!”(7) Pikkutarkat säännökset estivät Jumalan lain todellisen ymmärtämisen ja ihmisten säännöt syrjäyttivät Jumalan käskyt. Sydämen likaisuus on myös muun pahuuden lähde. Sydämen voi liata monella tavalla, mutta sen puhtautta kannattaa varjella, sillä se on koko elämän lähde. (Snl. 4:23)

Ihmisen sisin ratkaisee, mitä hänestä ulospäin ilmenee. Jos sisin elää rauhassa ja levossa, Jumalalle kiitollisena, myös ulos tulee hyviä asioita. “Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.” Tämä vanha laulu tuli mieleen, sillä kyse on taas jo aiemmin esillä olleesta sanonnasta “sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matt.12:34). Jos sydän saa kasvaa Jeesuksen tuntemisessa ja rakkaudessa, ihmisen sisin voi muuttua myös rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Silloin saamme ehkä myös nähdä luvun loppuosan tavoin Valtakunnan läsnäoloa Jeesuksessa, jolloin sairaat paranevat ja nälkäiset ruokitaan!

Ps. 67:2 “Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän kirkastakoon meille kasvonsa.”

Juha

Ps. 66

Matt. 14

Varsin tapahtumarikas luku, jossa Jeesus vie oppilaansa ilmiöoppimisen pariin kun hän esimerkillään näyttää mitä tapahtuu, kun “Taivasten valtakunta on tullut lähelle”  (Matt.10:7). 

Alku on kyllä aika kurja, kun Jumalan mies Johannes tapetaan. Se muistuttaa siitä, että Jeesuksen seuraaminen ei ole helppoa. Jeesus itse joutui kuolemaan Johanneksen tavoin, mutta sitä ennen oli 12 oppilasta opetettava tekemään kaikki kansat hänen seuraajikseen. Heidän tuli oppia ruokkimaan ihmisiä ja huolehtimaan hengellisen hyvinvoinnin lisäksi myös heidän fyysistä tarpeistaan. Pienetkin eväät riittävät, kun Jeesus saa ne siunata. Heillä on apuna Herra, jolle kaikki on mahdollista.

Sitten huomio kiinnittyi Pietariin, joka astui taas rohkeasti esiin ja  pyytää saada tulla Jeesuksen luokse. Hän halusi varmistaa, että hänen näkemänsä henkilö oli Jeesus eikä kummitus. Kun hän alkaa pelätä, vajoaa ja huutaa apua, niin Jeesus ojentaa hänelle kätensä, ja he astuvat yhdessä veneeseen. Pietarin elämän kautta voimme oppia ainakin sitä, että Jeesuksen seurassa on myös lupa epäonnistua. Ilman Pietaria olisi käsitys Jumalasta vähän toisenlainen. Kaikki ei ole selvää ja helppoa, kun vain uskotaan. Ympäristön paine, epäusko ja pelko alkavat helposti hukuttaa ja silloin Jeesus onkin jo paikalla ja tulee avuksi. Rohkeasti vaan liikkeelle ja katse Jeesukseen! ”Sinä olet tosiaan Jumalan Poika.”

Ps 66:20: “Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan”. 

Juha