Ps. 64, Matt. 12

Ps. 64

 

Matt. 12

Jeesuksen saama kohtelu ja fariseusten tekemisen huono hedelmä näkyi politikoimisena. . He olivat huolissaan omista oikeuksistaan lain valvojina ja Jeesus oli todellinen uhka heille. Siksi asioita myös demonisoitiin ja Jeesusta yritettiin saada kiinni lain rikkomisesta ja paholaisen asialla toimimisesta. Jeesuksen opetus hyvästä ja huonosta puusta nousi mieleen kotimaan ajankohtaisten poliittisten uutisten takia.

Edellä mainittu toimintatapa tuntuu kovin tutulta kotimaan politiikassa. Nyt halutaan löytää ymmärrys mitä tarkoittaa laissa säädetty sananvapaus. Se tapa, miten asiaa edistetään on ollut vähän vastenmielistä. Poliitikkoja syytetään menneistä synneistään yli puoluerajojen kirjoitusten ja sanomisten perusteella kuin jakeen (37) perusteella , sillä “sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi”. Se ei näytä olevan kovin vaikeaa, koska olemme kaikki syntisiä ja rikkoneet sekä Jumalaa että lähimmäistä vastaan. Aikuisilta on kadoksissa kunnioituksen kulttuuri ja käytös muistuttaa lähinnä tilanteita pikkulasten tai koululaisten elämässä, jossa joudutaan selvittelemään lasten riitoja, sanomisia  ja huonoa käytöstä. Tämä meno tuntuu jotenkin menevän jo liian pitkälle eikä aja enää yhteistä hyvää. 

On myös yritetty pyytää anteeksi ja on irtisanouduttu kaikista pahoista sanoista ja vääristä asenteista. Se on hyvä alku, mutta jää nähtäväksi, riittääkö se, vai pitääkö synnistä saada rangaistus? Jeesus onneksi lupaa, että “ jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta “(31). Valtaapitävien keskinäinen riitely ei edistä parhaiten sitä vastuullista työtä, jota varten he ovat saaneet toimeksiannon, sillä  “Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat” (25).

Miten tilanne voisi muuttua? Valtaapitävien elämä ei ole helppoa ja näyttää siltä, että Jumalanpelon on korvannut medianpelko, sillä nettimaailmasta löytyy kyllä kaivamalla esiin sitä pahaa, mitä ihmiset ovat pahuutensa varastosta tuoneet esille. Hyvää esimerkkiä voisi ottaa vaikka Herran palvelijasta (18-21) ja Ps. 64:11 “Iloitkoon vanhurskas Herrasta ja luottakoon häneen! Oikeamieliset riemuitkoot!” 

Tulipa mieleen, että esivallan puolesta olisi hyvä muistaa myös rukoilla.” Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1.Tim. 2:1-2).

Juha

Ps. 63, Matt. 11

Ps. 63

Matt. 11

“Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi” (Ps. 63:4-5).

Daavidin autiomaassa sepittämä psalmi on hyvin koskettava ja mieltä kohottava. Kaipuu Jumalan läheisyyteen ja turvaan on ilmeinen ja esimerkillinen. Jumalan luonne ja halu on armahtaa meitä.

Samaa lepoa ja turvaa löytyy myös Matteuksen luvun lopusta: “Tulkaa minun luokseni , kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (Matt. 11:29-30).

Levosta käsin liikkeelle on myös helppo sanoa, mutta siten eläminen ei välttämättä ole. Jeesus käyttää elämän vertauskuvana härkäpäriä, jotka vetivät yhdessä puista niskan päälle asetettavaa iestä. Härät kulkivat samaa tahtia, jolloin kuorma jakautui niille tasaisesti. Näin Jeesus haluaa opettaa kulkemaan  levollisesti yhtä matkaa hänen kanssaan ja hänen antamaa esimerkkiä seuraten.

“Kiitos kun saan tässä olla, kiitos kun saan levähtää. Kiitos kun saan voimaa jolla opetella elämää. Hallelujaa …”

Juha

Joos. 7, 2. Piet. 1

Joos. 7

2. Piet. 1

Tämäkin kirje alkaa samantyyppisellä toivotuksella kuin edellinen. Armo ja rauha ovat tärkeitä asioita, joita Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Pietarille on huoli seurakunnan sisäisistä uhkista, harhaopeista ja vääristä profeetoista. Hän haluaa muistuttaa uskonelämän ja pelastuksen perusasioista ja totuudessa pysymisessä nyt, jotta hänen kuolemansa  jälkeen asiat eivät unohtuisi. “Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, ette koskaan lankea”(10). 

Pietarilla on monta ainutlaatuista kokemusta kohtaamisesta Jumalan kanssa. Nyt hän nostaa esille kirkastusvuorikokemuksen, jossa Jeesus oli lähimpien opetuslastensa kanssa. “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Näihin omakohtaisiin kokemuksiin Pietari perustaa oman uskonsa ja pyhien kirjoitusten luotettavuuden. Jumalan antama uskon ja pelastuksen lahjan lisäksi Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Niiden varaan saamme mekin elämämme rakentaa.

Kiitollisuus nousee esille näistä jakeista. Meistä moni on varmaan saanut myös kokea läheisiä hetkiä Jeesuksen kanssa. On tullut rukousvastauksia, johdatusta elämän valinnoissa sekä myös armon kokemuksia epäonnistumisten ja heikkouksien kautta. 

Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme. Kun meillä on nämä avut ja ne vielä enenevät, emme jää toimettomiksi eikä Jeesuksen tunteminen jää vaille hedelmää.

Työn iloa ja siunausta tulevaan viikkoon!

Juha