Tekijä: Kyyrä

1. Kun. 7

Room. 10

Jeesus on Herra

Luvun alku on edellisen luvun kaltainen. Paavali on tuskassa oman kansan puolesta, jotka elävät ilman Kristusta ja ovat pelastuksen ulkopuolella. Hänen esimerkkinsä muistutti minulle rukouksesta lähellä elävien ja olevien ja sukulaisten puolesta. Kun joku heistä tulee mieleen, olisi hyvä hetki muistaa häntä rukouksella!

Onneksi tämän monisäikeisen raamattuopetuksen keskeltä löytyy selkokielinen evankeliumi! Jakeet 9-13 ovat minulle henkilökohtaisesti erityisen merkityksellisiä. Näiden jakeiden kautta ystäväni selitti minulle, miten voin tulla uskoon ja saada yhteyden Jumalaan. Olin ollut kuin juutalainen, ilman ymmärrystä Jeesuksen merkityksestä, vaikka olin tietysti kuullut opetusta hänestä. Nyt lyhyt rukous, jossa tunnustin Jeesuksen Herrakseni, auttoi minua eteenpäin uskon tiellä. Se muutti jotain sisimmässäni. Minusta tuli uusi luomus ja Jumalan lapsi. Siirryin elämään uutta elämää Jumalan valtakunnassa. Onneksi on ihmisiä, jotka haluavat kertoa evankeliumia eteenpäin ihmiseltä ihmiselle riittävän yksinkertaisella tavalla. 

Mitä tämä jo ensimmäisten kristittyjen käyttämä uskon tunnustus sitten tarkoittaa? Siihen liittyy tunnustus Jeesuksen kuninkuudesta. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jeesus on kuoleman voittanut, ylösnoussut Vapahtaja ja lain loppu. Tunnustautuminen Jeesuksen omaksi vapauttaa lain orjuudesta Kristuksen omaksi. Tämä Jeesus on Herra  löytyy muualtakin Raamatusta monissa eri yhteyksissä . “ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra” (Fil.2:11). “Kukaan ei myöskään voi sanoa: Jeesus on Herra, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta (1.Kor. 12:3). “Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä” (2.Kor.4.5).

Muistan kauan aikaa sitten opiskeluajalta erään helluntaiveljen, joka aina tervehti kovalla äänellä:” Jeesus on Herra.” Silloin se tuntui vähän oudolta ja nololtakin, mutta nyt ilolla yhdyn tähän uskontunnustukseen ja vastaan vähintään yhtä lujaa samoilla sanoilla;)

Juha

1. Kun. 6

Room. 9 

Israel ja Jumalan lupaukset  

Sen verran tutustuin roomalaiskirjeen taustaan, että vähän selvisi miksi kysymys Israelista on kirjeen pääteema. Roomassa oli ollut jotain ongelmaa juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen kesken ja Paavali korostaa yhteyden merkitystä ja uskonvanhurskautta yhteyden perustaksi. Varsinkin  luvut 9 – 11 ovat Paavalin oppineisuuden ja teologian osaamisen taidonnäytteitä, jossa hän juutalaisena opettaa oman taustansa kautta evankeliumin merkitystä sekä juutalaisille että pakanoille. Syvää ja mutta vaikeaselkoista tekstiä aika ajoin, ainakin minulle.

Tässä luvussa korostuu Jumalan pelastussuunnitelma ja sekä juutalaisten että pakanoiden osalle. Jumala toimii omalla tavallaan, jota ei ehkä tarvitse täysin ymmärtääkään. “Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa.” (16). “Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo” (18). Me Jeesuksen omat saamme olla armon astioita, jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. “Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme” (24).

Israelilaiset tavoittelivat vanhurskautta lakia noudattamalla, mutta eivät sitä saavuttaneet, koska eivät lähteneet tekojen tieltä uskon tielle. Sen sijaan vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta ovat saaneet uskon vanhurskauden. Evankeliumi ja pelastus on kaikille sama,  joka ilosanomana kerrotaan synnin vallassa oleville. Jumala teki oman Poikansa synniksi ihmisten edestä. Jokainen, joka uskoo häneen, saa vanhurskauden lahjaksi. Näin hän löytää vanhurskauden lain – uskossa. Elämme armon aikaa. Saakoon armo vallata mielemme ja kielemme! Kiitos Jeesus!

Juha

Ps. 69

Matt. 17

Joskus oppimista tapahtuu paremmin uudessa ympäristössä ja/tai uusien ihmisten kanssa. Kolme oppilasta Pietari, Jaakob ja Johannes pääsivät  jakamaan Isän ja Pojan ihmeellisen kohtaamisen, kun Jeesus vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä oppilaat saivat ihmetellä, miten Jeesuksen ulkomuoto muuttui ja hän keskusteli Mooseksen ja Elian kanssa, joiden on katsottu edustavan VT:n kahta pääsisältöä lakia ja profeettoja. Isä Jumala vielä vahvisti jumaluuden ja rakkauden Jeesusta kohtaan:” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Tässä Jumalan läsnäolossa oli oppilaiden sekä hyvä että pelottava olla. Jeesuksen seurassa oli kuitenkin turvallista, sillä hän kosketti heitä ja sanoi: “Nouskaa, älkää pelätkö!” Tämän syvän kokemuksen jakaminen kuului Jeesuksen oppilaiden koulutukseen, jotta usko vahvistuisi ja tulevissa vaikeuksissa he muistaisivat, kuka Jeesus on. 

Tällaisia pyhiä kohtaamisia jokainen meistä tarvitsee elämässään. Jumala haluaa vahvistaa uskoamme ja arvoamme, jotta voisimme kasvaa ihmisinä ja Jumalan lapsina osallisena hänen suunnitelmaansa. Jumala puhuu meille monin eri tavoin, mutta onkohan meillä aikaa pysähtyä olemaan kuulolla ja etsimään häntä? Mikähän voisi olla sellainen pyhä paikka tai tapa, joka veisi erilleen hälinästä yksinäisyyteen, jotta voisi kuunnella Jeesusta ja oppia lisää Valtakunnasta? Raamattu, rukous ja ylistys ovat kuuntelun lisäksi hyvä tuki hiljaisiin hetkiin.  Voisihan tätä tehdä luvun esimerkkiä seuraten myös yhdessä toisten kanssa?!

Ylistetään Jumalaa yhdessä Psalminkirjoittajan kanssa (31-37):” “Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä, kunnioitan sitä kiitoksin…

Juha