Tekijä: Kyyrä

Joel. 2

2. Tim. 3  WWJD? 

Timoteusta varoitetaan lopunajan ihmisistä, jotka ovat kapinassa kaikkea ja kaikkia mahdollista vastaan ollen kaiken hyvän vihollisia. Heillä on vaikutusvaltaa ja he kietovat valtaansa ihmisiä eksyttäen muita ja eksyen itse. Jokainen meistäkin on esimerkki omalla elämällään ja jotkut ovat saaneet myös kutsun johtamiseen ja opettamiseen. Minkälaisen jäljen jätämme jälkeemme ja ketä itse seuraamme?

Johtajan tulee olla sanoissaan, teoissaan ja osaamisessaan uskottava, jotta syntyy luottamus. Jos ihmiset eivät usko ja luota sinuun, he eivät koskaan seuraa sinua, ainakaan vapaaehtoisesti. Jeesus kehottaa omiaan seuraamaan häntä. Paavalin opetuksessa korostuu kutsu seurata hänen elämäntapaansa ja vaellusta. Paavali korostaa usein evankeliumin voimaa, päämäärätietoisuutta ja kestäväisyyttä vainoista huolimatta. Johtaja ei pärjää yksin, vaan se on joukkuelaji, johon johtaja sitouttaa toiset työskentelemällä heidän edukseen eikä itselleen. Johtaminen on Paavalille sydämenasia, johon hän laittaa kaikki itsestään mukaan. Tätä samaa Paavali toivoo Timoteukselta ja siksi hän ohjeistaa hengellistä poikaansa kerraten niitä lähes joka luvussa: “Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.” (1.Tim. 4:12). 

Kaikki nämä elämän ohjeet kruunaa kuitenkin pyhät, Jumalan Hengestä syntyneet kirjoitukset. Tästä viisaudesta ja totuudesta on pidettävä kiinni, jottei eksyisi tieltä ja joutuisi “Paholaisen ansaan vangituksi” (2 Tim. 2:26), vaan pelastuisi uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Raamattu on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään!  Sieltä löydämme Jeesuksen esimerkin ja vastauksia myös kysymyksiimme What Would Jesus Do!

Juha

Joel. 1

2. Tim. 2   Taistelua ja kärsimystä evankeliumin vuoksi

Positiivisen alun jälkeen Paavali muistuttaa vaikeista ajoista ja ongelmista, joista merkittävin tappio evankeliumin kannalta lienee Aasian maakuntien luopuminen Paavalin yhteydestä (1:15). Nyt on vuorossa kutsu taisteluun ja kärsimykseen evankeliumin vuoksi. 

Alkujakeista (1. ja 2.) on muotoutunut moninkertaistumisen periaate opetuslapseuttamiselle, joka tuli minullekin tutuksi aikoinaan kristillisessä opiskelijatyössä. Nyt tulin siitä taas muistutetuksi Himoksen puheen kautta. Siinä evankeliumi menee eteenpäin ihmiseltä ihmiselle, eikä pelkästään massatapahtumina. Vahvistutaan armossa, kerrotaan siitä eteenpäin, ja varustetaan seuraavat uskovat taas viemään evankeliumia eteenpäin. Tämä toimintapa korostaa jokaisen kristityn aktiivista roolia evankelioinnissa ja tällä tavalla toimien  suuretkin ihmisjoukot  voidaan tavoittaa hyvin nopeasti. No eipä tämä prosessi toimi aukottomasti, vaan monia eri tapoja tarvitaan, jotta ihmiset saavuttaisivat pelastuksen ja ikuisen kirkkauden, jonka Kristus Jeesus on hankkinut (10).  L10T-valmennus jakaa mielestäni myös saman periaatteen käytännönläheisesti.

Paavali kutsuu tähän vaivannäköön, joka saattaa myös aiheuttaa kärsimystä, kolmen vertauskuvan avulla. Sotilas, urheilija ja maamies ammattinsa harjoittajina kertovat  jotain olennaista Jumalan valtakunnan työstä. Tärkeää on keskittyä olennaiseen!  Näitä vertauskuvia Paavali kehottaa miettimään, ja luottanee siihen, että Jumala puhuu niiden kautta myös meille! 

Viisaasti Paavali myös kehottaa Timoteusta valitsemaan seuransa. Riitoja kannattaa vältellä ja harrastaa uskoa, rakkautta ja rauhaa muiden vilpittömästi Jumalaa etsivien kanssa. Emme jaksa taistella yksin, vaan tarvitaan samanhenkistä ja samaan suuntaan kulkevia ihmisiä ympärillemme. 

Juha

Hoos. 14

2. Tim. 1   Paavalin ja Timoteuksen ystävyys

Paavali kirjoittaa kirjeen vankilasta. Hän kärsii rangaistusta, koska on evankeliumin kuuluttajan, apostolin ja opettajan kutsumuksessaan todistanut Herrastaan Jeesuksesta. Hänellä on aavistus omasta kuolemastaan (4:6) ja siksi kirje on tavallaan testamentti, jossa hän antaa viime hetken ohjeita ennen lähtöään. Paavalin sitoutuminen evankeliumiin on ihmeellistä ja ainutlaatuista, lähes yliluonnollista.

Paavalilla on erityisen lämmin suhde Timoteukseen, jota hän vahvistaa tervehtimällä “rakas poikani” sanoilla. Vaikka löydämme Raamatusta paljon tietoa Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, tarvitsemme kasvaaksemme ihmisinä arvokokemuksia omasta arvostamme jatkuvasti. Tässä on yksi esimerkki siitä. Itse asiassa tuli mieleen taas koulu, sillä tänäkin aamuna aloitan luokkani kanssa päivän tervehtimällä oppilaitani, että hyvää huomenta rakkaat …, johon oppilaat vastaavat takaisin, että hyvää huomenta rakas opettaja. Se on ollut yksi toimintakulttuuriimme kuuluva asia, jonka voima yllätti minut ensimmäisellä kerralla kuultuani ja tuntuu hyvältä joka kerta. Sanoillamme on suuri merkitys suhteissa kasvun ja hyvän ilmapiirin luomisessa.

Muita tärkeitä asioita toistemme rohkaisemiseen ja palvelemiseen ovat esirukous sekä hyvien asioiden huomaaminen ja niistä kertominen. Paavali kertoo rukoilevansa Timoteuksen puolesta kiitollisena hänestä lakkaamatta, päivin ja öin. Miten se on muille kuin Paavalille mahdollista, en tiedä, mutta kuvaa sitä läheistä sydänten yhteyttä, jota voimme Jumalan valtakunnassa kokea toistemme ja Jumalan kanssa. 

Usko, rakkaus ja terve oppi ovat jaksamisen kannalta tärkeitä asioita. Vähintään yhtä tärkeitä ovat armo, laupeus ja rauha, joista on syytä pitää kiinni, ja joissa voi myös levätä. Kaikkien ohjeiden ylle nousee kuitenkin yhteys Jumalaan Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki on puolustaja, joka lahjoittaa armolahjoja, uskoa, rakkautta ja muistuttaa Jeesuksen opetuksista. Hän on voiman, rakkauden ja terveen harkinnan henki (7). 

“Antakaamme siis Hengen ohjata elämäämme” (Gal 5:16)!

Juha