Tekijä: Kyyrä

1. Moos. 26

Oli kyllä yllättävää lukea, miten lupauksen lapsi Iisak kulkee isänsä jalanjäljissä! Iisak toisti isänsä tapoja ja sai suuren siunauksen isänsä kuuliaisuuden tähden. Tässä luvussa mainitaan, miten Iisak sai käydä läpi monta samaa asiaa kuin isänsäkin Abraham, kuten sen, että Iisak sanoi pelon takia vaimoaan valheellisesti sisarekseen. Lisäksi oli mm. nälänhätää, Jumalan ilmestyminen ohjeiden kanssa, liitto Abimelekin kanssa, riita kaivoista, suurta taloudellista menestystä ja myös hyvä todistus ulkopuolisilta: “Me olemme nähneet, että Herra on sinun kanssasi. Sinulla on Herran siunaus!” (26, 28)

Iisakin kuolinilmoitus oli myös hyvin samanlainen isänsä kanssa: “Ja Iisakin elinaika oli sata kahdeksankymmentä vuotta. Ja Iisak vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi heimonsa tykö, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Ja hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet” (1. Moos 35:28-29).

Pelkästään tämän luvun perusteella voisi ajatella, että kylläpä Iisak pääsi helpolla. Odotteli vain tulevia siunauksia ja rikkauksia heprealaiskirjeen 11:1 mukaisesti. Eesau ja Jaakob pitivät kuitenkin huolen siitä, että isällä riitti murhetta elämässään ja aihetta rukoilla ainakin poikiensa puolesta.

Hienoa lukea, miten isän saama siunaus kantaa tuleville sukupolville. Väistämättä tulee mieleen ensimmäisen käskyn selityksestä se positiivinen asia Jumalan uskollisuudesta: “Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni” (2. Moos. 20:6). Toisaalta voi ajatella, että Iisak sai hyvän ja monipuolisen kasvatuksen vanhemmiltaan, jonka avulla hän oppi selviytymään kaikenlaisista tilanteista ja huolehtimaan perheestään ja sekä maallisesta että hengellisestä perinnöstään. Isän ja pojan yhteisen vaelluksen aikana oli paljon Jumalan kanssa elettyä elämää ja monta tärkeää elämänohjetta siirtynyt isältä pojalle. Eikä vaan isän, vaan myös äidin vaikutus oli suuri Iisakin elämässä. 

Sillä on siis väliä myös muiden kuin itseni kannalta, miten elän elämäni. Alkaa taas vastuu painaa. Tässä sitä tuli meille  vanhemmille mietittävää, että minkälaisen perinnön haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle ja miten sen teemme? Ainakin kannattaa pyytää Jumalan siunausta!

Ilm. 19

Juha

1. Moos. 25

Luvussa on mukana elämän suurimmat asiat, syntymä ja kuolema, jonka jokainen käy läpi täällä maan päällä. Kuulostaa aika täyteläiseltä elämältä tuo elämä, jonka Abraham eli. “Abraham eli kaikkiaan 175 vuotta. Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo” (7-8).

Kuuntelin lomalla Frank Martelan kirjaa elämän tarkoituksesta ja merkityksestä. Se tuli mieleeni kuin mietin sanontaa “elämästä kyllänsä saaneena”. Kirja oli mielenkiintoinen ja täynnä hyviä ideoita ja ohjeita, joiden avulla voi löytää merkityksellisen elämän. Panosta ihmissuhteisiin; auta muita, niin tulet itsekin autetuksi; tule ihmiseksi, joka olet ja ota kaikki kykysi käyttöösi! Sisältö jäi kuitenkin vähän kapeaksi, koska kirjoittaja sulki pois elämän tarkoituksen löytymisen pitäen sitä liian ulkopuolisena annetuksi. Näin hän jätti yliluonnollisen ja Jumalan ulos ajattelustaan. Itse kokemusasiantuntijan roolissa voin kertoa, että minulle elämän tarkoitus ja merkitys aukesi, kun löysin yhteyden Jumalaan. Kun liityin mukaan Jumalan suureen suunnitelmaan ja sen toteuttamiseen, sain tarkoituksen löytymisen lisäksi kokea lepoa ja rauhaa.  Elämän tarkoitukseksi voisin tarjota esim. tätä ns. rakkauden kaksoiskäskyä, jonka kautta löytynee myös merkitys:” ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Sitten kaksosten pariin. Jumalan tiet ovat ihmeelliset, mutta jotain tuttua on tässä Jaakobin ja Esaun tarinassa. Ensin kiinnittyi huomio siihen, että jo syntymättömien lasten äidin ja ehkä lapsienkin puolesta rukoiltiin, koska Rebekka oli hedelmätön Iisakin äidin tapaan. Koska Esau syntyi ensin ja oli siis vanhempi, hänelle olisi normaalisti kuulunut esikoisen oikeus ja siihen liittyvä Jumalan siunaus. Jumalan kuitenkin muutti järjestystä siten, että Iisakin pojista nuorempi, eli Jaakob, sai erityisaseman ja vanhempi, eli Esau joutui palvelemaan häntä. Näin tässä menetystarinassa sitten kävi, että halvalla meni esikoisoikeus. Jaakob oli siitä kummallinen päähenkilö, että vaikka hän toimi usein väärin, niin siitä huolimatta Jumala valitsi hänet ja loi hänen kauttaan Abrahamille luvatun suuren suvun. Jumala ei hylkää väärintekijöitäkään!

Meidän kaksosista, jotka ovat jo aikuisia miehiä, on myös ihmeellinen tarina kerrottavana. Vaimollani oli ongelmia raskauden kanssa ja hän joutui usein käymään lääkärissä ja sairaalassakin lepäämässä. Olimme jo aika onnettomia. Muistan kun eräänä yönä keskellä epätoivoa otimme Raamatun ja aloimme lukea sitä varmaan jostain peukkupaikasta. Silloin silmiimme avautui jae, jonka olemassaolosta emme olleet edes tietoisia, Jesaja 49:20 “Lapsesi luulit jo menettäneesi, mutta saat vielä kuulla, kuinka he sanovat toisilleen: »Täällä on ahdasta, siirry vähän, että minäkin mahdun asumaan.»”. Niin siinä sitten kävi, että tämän lupauksen toteutumisen toivossa me kaikki selvisimme ja lääkäri lausui lähes samat sanat käydessämme tarkistuskäynnillä raskauden loppuvaiheessa. Kiitos Jumalalle hänen rakkaudestaan ja uskollisuudestaan!

Ilm. 18

Juha

1. Moos. 24

Jumala oli siunannut Abrahamia kaikin tavoin:” Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja” (35). Nyt oli tulossa unelmaminiä, match made in heaven.  Abraham oli lähettänyt rukousten kera palvelijansa etsimään pojalleen Iisakille vaimoa, ja Jumala johdatti palvelijan oikean tytön luo. Rebekka oli rukousvastaus, joka oli valmis nopeisiin ratkaisuihin. Hän luotti Jumalan johdatukseen ja sanoi:”Tahdon!” Näin Jumala kauniilla tavalla johdatti nuoret yhteen. Vaikka Abraham oli laittanut morsiamen etsinnän liikkeelle ja se oli tavallaan järjestetty liitto, oli mukava lukea, miten rakkaus yhdisti heidät toisilleen.

Tämä tarina on ihmeitä täynnä, kuten moni muukin asia, minkä Jumala järjestää. Jumalan johdatusta kannattaa rukoilla. Jer. 31:9 Jumala lupaa johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Rukous avaa sydämemme Jumalalle ja antaa hänelle tilaa toimia elämässämme. Varsinkin suurten ratkaisujen alla  on syytä varata aikaa rukoukseen ja etsiä Jumalan tahtoa. Jumala voi antaa meille selvän sisäisen varmuuden ja levollisuuden siitä, että juuri tämä on oikea valinta ja oikea ratkaisu tähän tilanteeseen. Raamatusta on myös hyvä etsiä viisautta valintoihin. Eipä ole haitaksi kysyä neuvoa myös luotettavilta kavereilta, joilla on elämänkokemusta, ja pyytää esirukousta asian puolesta. Keskustelu selkeyttää usein omia ajatuksia, antaa uusia näkökulmia ja myös mahdollisuuden käyttää tervettä järkeä eri vaihtoehtoja punnitessa. Joskus Jumala puhuu olosuhteiden kautta ja ihmeidenkin kautta. Kaikkein vaikeinta on varmaan kuitenkin odottaminen ja epätietoisuudessa eläminen! 

Kun vielä menneitä muistelen, niin tämä vaimoasia laittoi minutkin rukoilemaan aikoinaan aika ahkerasti, ja kyllä se kannatti! Tunsimme toinen toisemme jo aiemminkin, mutta kun Jumala johdatti meidät samaan työpaikkaan, niin sitten se lempi leiskahti! Nyt on sitten aika rukoilla nuoremmalle sukupolvelle Jumalan johdatusta ja siunausta elämän valintoihin.

Ilm. 17

Juha