Tekijä: Kyyrä

1. Moos. 23

Abraham oli suuressa arvossa vieraassa maassa. “Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme!” Aiemmin (21:22) annettiin Abrahamista myös hyvä todistus:”Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet.” Hänen uskonsa ja luottamuksensa Jumalan lupauksiin teki hänet hienoksi esimerkiksi. Abrahamia johdatettiin askel kerrallaan: ”Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa” (Hepr. 11:8). Aabrahamilla oli herkkyyttä kuulla kun Jumala puhui hänelle eikä hän kyseenalaistanut Jumalan puhetta, vaan toimi kuuliaisesti. 

Luvussa kerrotaan myös suuresta surusta. Aabrahamin vaimo ja pitkäaikainen elämänkumppani Saara kuoli 127-vuotiaana. Abrahamille se oli varmaan raskas hetki. Olihan hän Saaran kanssa tehnyt yhdessä pitkän matkan Jumalaa seuraten. Hän hoiti surutyötä itkemällä, viettämällä valittajaiset ja hankkimalla hautapaikan, jotka ehkä kertovat heidän loppuun asti kestäneestä rakkaudestaan tai sitten vaan velvollisuudesta järjestää vaimolle asianmukaiset hautajaiset.

Itselleni heräsi vähän empatiaa Saaraa kohtaan, koska vain Abrahamia kehuttiin yhteisistä saavutuksista, mutta se taisi olla maan tapa silloin. Saara ei päässyt helpolla elämässään. Paimentolaisena eläminen jatkuvasti liikkeellä olevan miehen kanssa oli varmaan vaativampaa kuin kaupungissa eläminen. Lapsettomuus oli hänelle suuri murhe elämässä. Hän kunnioitti miestään, oli hyväkäytöksinen, kaunis ja sai osakseen arvostusta myös Abrahamilta. Abraham kuunteli myös vaimoaan ja kriisitilanteissa Saaran sanalla oli painoarvoa. Tästä esimerkkinä oli mm. se, kun Saaran painostamana Abraham lähetti raskain mielin Haagarin ja Ismaelin maailmalle.  

Lähtiessään Abrahamin matkaan, ei Saarakaan tiennyt miten ihmeellisen elämän hän sai elää ja vielä synnyttää ikäihmisenä lupauksen pojan Iisakin. Yhdessä he jaksoivat loppuun asti Jumalaa kuunnellen ja seuraten. Jumala antoi hänelle myös kuninkaallisen nimen Saara, joka tarkoittaa ruhtinatarta. Saaran nimi löytyy myös Heprealaiskirjeen 11 luvun uskon esikuvia listauksesta: “Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa oli ohi” (Hepr. 11:11). Voinee kai sanoa, että Jumala antoi Abrahamille avun, joka oli hänelle sopiva.

Tuli mieleen itsekin useita vuosikymmeniä avioliitossa eläneenä se, miten helppo on arkipäiväistää puolison merkitys elämässä. Myönteisen palautteen antaminen, kehut ja kiitokset ovat tärkeä osa kukoistavaa suhdetta. Nyt voisi ottaa siitä itselleen haasteen ainakin täksi päiväksi;)

Ilm. 16

Juha

1. Moos. 22

Abrahamin tarina on varmaan yksi äärimmäisistä tavoista koetella uskoa. Se tuntuu aika oudolta enkä ymmärrä miksi tällainen vaatimus annettiin Abrahamille. Ehkä paikalliset sen ajan ihmiset ymmärsivät sen paremmin. Abraham selvisi kuitenkin tilanteesta kunnialla ja sai siitä palautteena:” Nyt minä tiedän, että pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi” (12). Tästä onnistumisesta tuli myös siunaus ja lupaus lukemattomista jälkeläisistä: “Sinun jälkeläistesi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska olit minun äänelle kuuliainen!” (18) Näiden varassa oli hyvä jatkaa matkaa.  

Kyse on siis kunnioituksesta, rakkaudesta ja kuuliaisuudesta Jumalalle, eli kasvusta rakkaudellisessa suhteessa häneen. Jumalan pelko opettaa kuuliaisuuteen ja ohjaa tekemään sellaisia valintoja, jotka ovat Jumalan sanan opetuksen mukaisia. Uskoa ja vakaumustamme koetellaan tässä monella tavoin. ”Onko Jumala todella sanonut niin?” Lisäksi vastoinkäymisiä ja haasteita on jokaisen tiellä riittävästi, myös sellaisia, jotka saattavat kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatella, että Jumala järjestäisi meille ylimääräistä kiusaa koetellakseen meitä. Voisiko ajatella, että pikemminkin hän antaa meille vapauden valita synnin ja paholaisen houkutukset, vaikka ne voivat erottaa meidät hänestä. Onneksi armoa riittää ja Jumala  on valmis antamaan anteeksi Kristuksen tähden, jottei  yhteytemme katkeaisi. 

UT:n uhrimieleen kannustava jae löytyy roomalaiskirjeestä:”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” 

Siunausta matkaan!

Ilm. 15

Juha

1. Moos. 21

Tämä luku puhuu kaikkivaltiaan Jumalan lupauksista ja uskollisuudesta, ilosta ja naurusta. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta toteuttaa. Jumala piti huolen Saarasta ja täytti antamansa lupauksen. Iisakin syntymässä voi nähdä samankaltaisuutta Jeesuksen syntymälle. Kummassakin tapauksessa tuli esiin Jumalan ihme. Lupausten varassa eläminen vaatii uskoa. Usko ja kärsivällisyys loppui jo Abrahamilta ja Sarailta aiemmin, ja palvelija Hagar synnytti Abrahamille lapsen vaimonsa pyynnöstä. Tämä lapsi Ismael ei ollut uskon lapsi, vaan omavoimaisuuden osoitus. Hänestäkin Jumala piti kuitenkin huolen. Jumala kuuli Hagarin pojan valituksen ja lähetti enkelin häntä auttamaan. ”Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan” (20). Jumalan uskollisuus ja huolenpito jatkui ja hän lupasi Abrahamille, että myös orjattaren pojasta kasvaa suuri kansa. Näin Jumala armossaan lupaa myös meille:”Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää” (2. Tim. 2:13).

Nyt kun on meneillään Missio2022, niin voimme lukea missiokirjasta mielenkiintoisia tarinoita monista Jumalan ihmeistä. Löytämisen riemua on vaikea kuvailla, mutta se on jokaisella erilainen. Saaralle Jumalan lupauksen toteutuminen merkitsi iloa ja naurua, josta kertoo myös pojan nimi. Iisak on suomalainen muoto heprealaisesta nimestä Jitzhak (חָק), joka merkitsee ”hän nauraa”. Saara sanoi:” Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani” (6). Muistetaanko vielä rukouksin Missiota, jotta monet ihmiset voisivat iloita löydöistä Jumalan kanssa!

Minäkin koin eilen syvää sisäistä iloa, tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta, kun monta päivää hukassa olleet ympin kokeet löytyivät. Niiden puolesta tuli usein huokailtua Jeesuksen puoleen! Kiitos Jeesus, että autat pienissä ja suurissa asioissa! Iloa ja naurua lisää, kiitos!

26.10.2022

Ilm. 14

Juha