Hoos. 10 1. Tim. 3

Hoos. 10

1. Tim. 3    Johtajan ominaisuudet

Tänään on ensimmäinen työpäiväni loman jälkeen, ja ajatukset alkavat jo tätä kirjoittaessani siirtyä pikkuhiljaa koulumaailmaan. Ajattelen, että samat periaatteet toimivat niin luokassa kuin muussakin johtamisessa, vaikka toimintaympäristö voi olla kovinkin erilainen riippuen työpaikasta. Siksi onkin mielenkiintoista lukea näitä ohjeita itseäni samalla pohdiskellen.

Johtajalta vaaditaan paljon sekä ihmisenä, johtajana että opettajana. Johtajaksi ei synnytä, vaan siihen kasvetaan elämänkokemuksen ja myös koulutuksen myötä. Hyvä harjoittelupaikka on oma perhe ja siitä hyvin huolehtiminen. Seurakunnan johtajan ja miksei opettajankin työtä voidaan ajatella samankaltaiseksi perheen isän kanssa, joka sisältää opettamisen lisäksi enenemässä määrin ohjaamista, rohkaisua ja tukemista.

Johtaja on myös esikuva, jonka tulee olla maineeltaan moitteeton ja saavuttaa kaikkien kunnioitus sekä myös ulkopuolisten arvonanto. Walk the talk täytyy olla kunnossa, eli on elettävä periaatteidensa ja opetuksensa mukaan. Tällaisen luottamuksen saavuttamiseen auttavat lempeä ja sopuisa luonne sekä harkitseva, rauhallinen ja vieraanvarainen käytös. 

Vilpittömyys ja puhdas omatunto sekä Jumalan että ihmisten edessä ovat tärkeitä ohjeita arjessa pärjäämiseen. Uskon salaisuuden tunteminen on myös tärkeää Jumalan valtakunnan työssä. Jeesus on Herra, joka hallitsee!

No niin, näillä periaatteilla siis liikkeelle. Vaikka ne tuntuvat kohtuuttomilta, niin periaatteet ovat kuitenkin hyvä pitää mielessä. Edessä on uusi oppimisen ja kasvun vuosi, jossa voi edetä tavoitteita kohti. Onneksi mukana on joka päivä rakastava ja anteeksiantava Jumala sekä hienot kollegat ympärilläni tukemassa. Jaksamisen kannalta on tärkeää myös se, että saa olla tekemässä todella merkityksellistä työtä.

Siunausta sinun viikkoosi!

Juha

Hes. 6, 2. Kor. 6

Hes. 6

2. Kor. 6

Luin äsken kirjaa “Nimesi on rakastettu”, joka sanoittaa ihmisenä kasvua kristilliseltä arvopohjalta. Sieltä kokosin muutamia ajatuksia tähän lukuun liittyen. Armosta eläminen ei ole helppoa, mutta sen vastaanottaminen ei jää turhaksi!

Vapahtajan vastaanottaminen on Jeesuksen toivottamista tervetulleeksi omaan elämään, avautumista anteeksiannon voimalle ja vapaudelle. Elämä Jeesuksessa perustuu armoon, aitouteen, rakkauteen, yhteyteen ja aitoihin suhteisiin. Näiden varaan rakentuu myös ihmisen psyykkinen hyvinvointi. Kun olemme armosta pelastettuja, niin armon on mahdollista kasvattaa meitä rakentavimpiin suhteisiin lähimmäistemme kanssa sekä mielen uudistukseen. Mieli on aivojen, kehon ja ympäristön vuorovaikutusverkosto. Se on vahva osa minuuttamme ja persoonaamme. Tarvitsemme paljon hyvän ja hyväksynnän toistoja mielen toipumiseen. Armo auttaa meitä olemaan totta itsellemme ja lähtemään tutkimaan itseämme uteliaasti Jeesuksen omina.

Voisiko Jumalan työtoveriksi kasvun tavoitteiksi poimia seuraavaa?: “Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima (6-7).  Lisäisin vielä tähän Paavalin moton  flippiläiskirjeestä (4:13):”Kestän kaiken hänen avullaan joka antaa minulle voimaa.”

Juha

Hes. 5, 2. Kor. 5

Hes. 5

2. Kor. 5

Luvusssa puhutaan uusista luomuksista. Paavalilla oli taivaskaipuuta. Hän kuvailee sitä monin tavoin. Tämä maallinen majamme rapistuu ja odotamme päästä pukeutumaan uuteen taivaalliseen asuumme ja ikuiseen asuntoon, joka ei ole ihmiskätten työtä. Uskon silmin hän tätä katselee näkymättömään ja se antaa turvallisen mielen odottaa ja jaksaa vaikeuksissa. 

Ennen taivaan kotiin menoa on olennaista pyrkiä elämään Jumalan mielen mukaan Herran pelossa eikä elää enää itselleen, vaan Kristukselle. Saamme olla Kristuksen lähettiläitä, koska hän on uskonut meille sovituksen viran.

Toinen uusi luomus on tapahtuu jo täällä Kristuksen kohtaamisessa, uudestisyntymisessä. “Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle” (17). Tämän tapahtuman kokee jokainen omalla tavallaan. Joillekin se voi olla  iso vapautus jostain riippuvuudesta ja toisille, kuten minulle, se oli sisäinen varmuus siitä, että nyt on elämä hyvissä käsissä. Suurin muutos tapahtuu suhteessamme Jumalaan. Jos olemme suostuneet sovintoon Jumalan kanssa, saamme vastineeksi Jumalan vanhurskauden ja Jumalan lapsen aseman. Ihmisenä kasvu saa uusia aineksia, kun armo kutsuu meitä kasvuun viljelemään ja varjelemaan mieltämme sekä uudistamaan elämäämme.

PS. tänään veisataan suvivirttä hartaasti ympäri Suomea. Liity mukaan!

Juha