Tekijä: Kyyrä

1. Moos. 20

Tämä kohta Abrahamin elämästä ei ollut muistissani. Huomioni kiinnittyi ehkä vähän epäolennaiseen asiaan, eli hänen epärehelliseen toimintaan eläessään siirtolaisen elämää. Pelko sai hänet valehtelemaan, koska hän pelkäsi henkensä puolesta ja vaimonsa menettämistä, Tämä tuntuu ihan riittävän hyvältä syyltä tällaiseen itsepuolustukseen. Jumala toi Abrahamin teon valkeuteen ilmestymällä unessa ko. kaupungin kuninkaalle Abimelekille. Koska Abimelek on toiminut vilpittömin mielin, hän sai elää. Abilemek otti asian esille Abrahamin kanssa, jonka rukouksen kautta Jumala päästi Abimelekin kirouksesta ja paransi hänen vaimonsa ja orjattarensa. 

Pelko voi saada usein käyttäytymään epärehellisesti. Pelko vaikeuttaa myös vaikeiden asioiden nostamista esiin, ja toisten miellyttämisen halu voi johtaa puhumaan hieman muunneltua totuutta, joka ei helpota yhdessä eloa. Toisaalta huomaan, että asioiden liioittelu ja tarinoiden “rikastaminen” on myös luonnollinen tapa saada huomioita itselleen. Ihmismieli toimii aika mielenkiintoisesti ja hallitsemattomastikin, jos ei ole tarkkana. Ihmispelko voi olla esteenä myös evankeliumin kertomisessa. Jumalan pelko on kai se ainut toivottava pelko näissä elämän tärkeissä suhteissa. Kun pelkäämme Jumalaa, meidän ei tarvitse pelätä ihmisiä eikä miellyttää muita saadaksemme hyväksyntää ja huomiota itsellemme. “Pelkoa rakkaudessa ei ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa” (1. Joh. 4:18)

Armoa ja rauhaa päivääsi toivotellen!

 

Ilm. 13

Juha

Joel. 2

2. Tim. 3  WWJD? 

Timoteusta varoitetaan lopunajan ihmisistä, jotka ovat kapinassa kaikkea ja kaikkia mahdollista vastaan ollen kaiken hyvän vihollisia. Heillä on vaikutusvaltaa ja he kietovat valtaansa ihmisiä eksyttäen muita ja eksyen itse. Jokainen meistäkin on esimerkki omalla elämällään ja jotkut ovat saaneet myös kutsun johtamiseen ja opettamiseen. Minkälaisen jäljen jätämme jälkeemme ja ketä itse seuraamme?

Johtajan tulee olla sanoissaan, teoissaan ja osaamisessaan uskottava, jotta syntyy luottamus. Jos ihmiset eivät usko ja luota sinuun, he eivät koskaan seuraa sinua, ainakaan vapaaehtoisesti. Jeesus kehottaa omiaan seuraamaan häntä. Paavalin opetuksessa korostuu kutsu seurata hänen elämäntapaansa ja vaellusta. Paavali korostaa usein evankeliumin voimaa, päämäärätietoisuutta ja kestäväisyyttä vainoista huolimatta. Johtaja ei pärjää yksin, vaan se on joukkuelaji, johon johtaja sitouttaa toiset työskentelemällä heidän edukseen eikä itselleen. Johtaminen on Paavalille sydämenasia, johon hän laittaa kaikki itsestään mukaan. Tätä samaa Paavali toivoo Timoteukselta ja siksi hän ohjeistaa hengellistä poikaansa kerraten niitä lähes joka luvussa: “Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.” (1.Tim. 4:12). 

Kaikki nämä elämän ohjeet kruunaa kuitenkin pyhät, Jumalan Hengestä syntyneet kirjoitukset. Tästä viisaudesta ja totuudesta on pidettävä kiinni, jottei eksyisi tieltä ja joutuisi “Paholaisen ansaan vangituksi” (2 Tim. 2:26), vaan pelastuisi uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Raamattu on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään!  Sieltä löydämme Jeesuksen esimerkin ja vastauksia myös kysymyksiimme What Would Jesus Do!

Juha

Joel. 1

2. Tim. 2   Taistelua ja kärsimystä evankeliumin vuoksi

Positiivisen alun jälkeen Paavali muistuttaa vaikeista ajoista ja ongelmista, joista merkittävin tappio evankeliumin kannalta lienee Aasian maakuntien luopuminen Paavalin yhteydestä (1:15). Nyt on vuorossa kutsu taisteluun ja kärsimykseen evankeliumin vuoksi. 

Alkujakeista (1. ja 2.) on muotoutunut moninkertaistumisen periaate opetuslapseuttamiselle, joka tuli minullekin tutuksi aikoinaan kristillisessä opiskelijatyössä. Nyt tulin siitä taas muistutetuksi Himoksen puheen kautta. Siinä evankeliumi menee eteenpäin ihmiseltä ihmiselle, eikä pelkästään massatapahtumina. Vahvistutaan armossa, kerrotaan siitä eteenpäin, ja varustetaan seuraavat uskovat taas viemään evankeliumia eteenpäin. Tämä toimintapa korostaa jokaisen kristityn aktiivista roolia evankelioinnissa ja tällä tavalla toimien  suuretkin ihmisjoukot  voidaan tavoittaa hyvin nopeasti. No eipä tämä prosessi toimi aukottomasti, vaan monia eri tapoja tarvitaan, jotta ihmiset saavuttaisivat pelastuksen ja ikuisen kirkkauden, jonka Kristus Jeesus on hankkinut (10).  L10T-valmennus jakaa mielestäni myös saman periaatteen käytännönläheisesti.

Paavali kutsuu tähän vaivannäköön, joka saattaa myös aiheuttaa kärsimystä, kolmen vertauskuvan avulla. Sotilas, urheilija ja maamies ammattinsa harjoittajina kertovat  jotain olennaista Jumalan valtakunnan työstä. Tärkeää on keskittyä olennaiseen!  Näitä vertauskuvia Paavali kehottaa miettimään, ja luottanee siihen, että Jumala puhuu niiden kautta myös meille! 

Viisaasti Paavali myös kehottaa Timoteusta valitsemaan seuransa. Riitoja kannattaa vältellä ja harrastaa uskoa, rakkautta ja rauhaa muiden vilpittömästi Jumalaa etsivien kanssa. Emme jaksa taistella yksin, vaan tarvitaan samanhenkistä ja samaan suuntaan kulkevia ihmisiä ympärillemme. 

Juha