Tekijä: Kyyrä

Hes. 4

2. Kor. 4    

Aarre saviastiassa 

Luvussa tulee esille upeasti Paavalin esittämänä, että vaikka me olemme heikkoja ja monin tavoin huonoja Kristuksen palvelijoita, meillä on hyvä sanoma ja valloittava evankeliumi. Siinä ei pitäisi olla mitään häpeämistä, vaan Jeesusta tulisi rakastaa niin paljon, että hänen tuoksunsa leviäisi ympärillämme. Mihinkään arkailuun ei pitäisi olla ainakaan Paavalin mielestä syytä. “Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat” (Room 1:16). Paavali ei lannistu, vaan hänellä oli katse suunnattu jo tulevaan voittopalkintoon, taivaalliseen asuntoon.

Tällaista asennetta itsekin kaipaisi, koska mielen täyttää helposti monet kiireet ja murheet kylväjävertauksen tapaan. Aarre on tosiaan saviastiassa! Kiitos Jeesus, että sinulle voi taas jättää kaiket taakkani ja uskoa lupaukseen, että “silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7). Vaikka olemme ahtaalla, meillä on toivo ja armo!

Jeesus on Herra!

Juha

Hes. 3

2. Kor.3

“Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin” (3).

Sydämeen kirjoittamisesta tuli mieleen kasvatuksen alalla käytetty latinan ilmaisu “ tabula rasa”, tyhjä taulu. Tämän teorian mukaan ihminen syntyy pää tyhjänä, ja identiteetti rakentuu vasta syntymän jälkeisten kokemusten pohjalta. Synnynnäisesti ihmismieli on kuin tyhjä taulu, johon kokemus piirtää jäljen. 

Yksi tärkeimmistä kokemuksista elämässä on yhteyden löytyminen Jumalaan. Lain tauluihin kirjoitetut säädökset palvelevat kuolemaa, mutta Henki tekee eläväksi. Laki tuo esiin synnin ja syyllisyyden, mutta ei anna kokemusta armosta ja rakkaudesta. Mielen paatumus pysyy paikoillaan, kunnes Kristus saa sen poistaa ja sydän kääntyy Herran puoleen ja saa vastaanottaa anteeksiannon ja armahduksen. Tällainen kokemus piirtää lähtemättömän jäljen mieleen.

Lapsuuden kokemukset jättävät myös ison jäljen mieleen. Lapsen aivot tallentavat vanhempien kanssa vuorovaikutuksessa syntyneet kokemukset joko rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta, hyväksynnästä tai hylkäämisestä. Lapsi muodostaa käsityksen arvostaan ja pystyvyydestään tämän suhteen kautta, jolle myös aikuisuus rakentuu. Aikuisena tarvitsemme edelleen toisten huomiota ja rakkautta. Hyvien asioiden huomaaminen ja niistä puhuminen saa ihmeitä aikaan. Se vahvistuu, mihin kiinnität huomiota.  

Meitä kutsutaan mielen muutokseen myös katselemalla kasvot peittämättöminä Herran kirkkautta. Kun Kristuksen kirkkaus saa valaista sisimpäämme, se antaa varmaan aihetta parannukseen. Muutokseen voi kuitenkin lähteä rohkeasti ja avoimesti, kun saa luottaa Jeesuksen armoon ja rakkauteen ja hyvien asioiden tapahtumiseen. Saakoon  armo ja rauha saavat vallata mielen syyllisyyden ja häpeän sijaan!  

“Herra on henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus!”

Juha

Hes. 2

2. Kor. 2

Löytyy iloa tänäänkin. Paavali luotti siihen, että tällä kertaa hän saa iloita yhdessä korinttilaisten kanssa heidän kasvustaan, vaikka hän edellisellä kerralla olikin ollut ilonpilaaja. Runsaasti iloa tuo elämään, jos joku Paavalin tavoin (4) tunnustaa oman rakkautensa ja tunteensa sinua kohtaan. 

Iloa elämään tuovat toiset ihmiset. Niinpä ihmissuhteita on syytä hoitaa huolella. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös ikävien asioiden esille tuominen ja vaikeuksien selvittäminen. Kun kohtaamme vaikeita ihmisiä ja ongelmia suhteessa muihin, on tärkeää pyrkiä kaikessa rauhaan. Paavalin esimerkki on tässä selkeä:”Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt.24:16). 

Kaikkien suhteiden ytimessä on anteeksiantamus. Se pätee suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen, seurakuntaan ja itseen. Vaikka Jumala antaa mielellään kaiken anteeksi, ei se meille ihmisille ole helppoa. “Ikävät” ihmiset leimautuvat sellaisiksi helposti lopullisesti mielessämme eikä anteeksiantamus pääse koskettamaan suhteitamme. Oliko näin myös Korintissa, kun Paavali kehottaa antamaan anteeksi ja lohduttamaan väärin tehnyttä?

Meitä vastaan rikkonut saattaa anteeksisaaneenakin kokea itsensä huonoksi ja hylkiöksi. Siksi on tärkeää anteeksiannon lisäksi oppia osoittamaan myös käytännössä hyväksyntää ja rakkautta eli armoa! Koska mekin teemme syntiä ja saamme anteeksi, miksi me emme antaisi toisille sydämestämme anteeksi? Näin Jeesuskin toimii meidän kanssamme!

Voittosaatossa kulkemista voinee ehkä ajatella myös suhteiden kautta. Yhdessä saamme olla matkalla kohti taivasta Jeesusta seuraten ja toinen toistamme rohkaisten. Elämän tuoksun pohjana on usko ja luottamus Jumalan sanaan, joka antaa rauhan ja ilon sydämeen!

Juha