Tekijä: Kyyrä

Hoos. 11

1. Tim. 4  Timoteuksen palveluvirka

Jotta pystyy toimimaan hyvin virassaan, on opittava huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Paavali on huolissaan harhaopeista, jotka leviävät Efesossa. Niihin paras lääke on oikean opin opettaminen. Siksi Timoteukselle tärkein asia oli oikeassa uskossa pysyminen eksyttävistä hengistä ja opettajista huolimatta. Niinpä häntä kehotetaan harjoittamaan itseään oikeaan uskoon. Ruumiillisesta harjoituksesta, jota nykyisin pyritään tarjoamaan lääkkeeksi lähes jokaiseen vaivaan, on Paavalin mukaan hyötyä vain vähään, mutta uskosta kaikkeen.

 Paavali antaakin varsin kattavan listan ohjeista, joiden avulla Timoteus voi kasvaa uskossaan ja ihmisenä siten, että muutkin näkevät hänen edistyvän palvelutehtävässään. Kun opettaa toisia, niin itsekin oppii. Jumalan totuuden opettaminen ja noudattaminen vahvistaa ja vapauttaa. Isä haluaa lapsilleen hyvää: “Kaikki minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan” (4).

Uskon harjoittamiseen kuuluu hylätä jumalattomat ja joutavat tarut, jotka kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia. Askeettisuudella ja paastolla voi tosin olla myös kasvattava vaikutus, josta esimerkkinä voinee mainita Jeesuksen erämaa-aika, kun hän meni erämaahan rukoilemaan, paastoamaan ja taistelemaan kiusauksia vastaan. Nyt ei puhuttu siitä, sillä tässä kohtaa puhutaan uskosta luopumisesta ja eksyttävien henkien seuraamisesta. Nykyilmiönä se voisi näkyä vaikka henkisyyden etsintänä muualta kuin Jumalan valtakunnasta. Keskisuomalaisesta sai lukea 30.7.2022 uutisotsikkoina mm. sitä, miten ”Keski-Suomen nuoriso hurahti magiaan ja kristalleihin” ja  “Vaatiiko noituus ammattitutkinnon?”. 

Uskon harjoittamiseen kuuluu myös hyvän esimerkin antaminen toisille ja Jeesuksen oppilaana eläminen. Oman elämän todistus rakkaudesta, uskosta ja puhtaudesta ovat hyveitä, joiden tulisi ohjata elämää. Pyhät kirjoitukset ja armolahjojen käyttö edistävät sekä omaa että seurakunnan kasvua suhteessa Jumalaan. 

Uskon harjoittamisen haasteeksi tuli itselleni kutsu päivittäiseen Jumalan läsnäolon hakeutumiseen Himoksen puhetta kuunnellessani. Nuoruuden hiljaiset hetket ovat lyhentyneet luvattoman lyhyiksi, ja koin kehotusta parannukseen tässä asiassa. Jumala minua siinä auttakoon!

Juha

Hoos. 10

1. Tim. 3    Johtajan ominaisuudet

Tänään on ensimmäinen työpäiväni loman jälkeen, ja ajatukset alkavat jo tätä kirjoittaessani siirtyä pikkuhiljaa koulumaailmaan. Ajattelen, että samat periaatteet toimivat niin luokassa kuin muussakin johtamisessa, vaikka toimintaympäristö voi olla kovinkin erilainen riippuen työpaikasta. Siksi onkin mielenkiintoista lukea näitä ohjeita itseäni samalla pohdiskellen.

Johtajalta vaaditaan paljon sekä ihmisenä, johtajana että opettajana. Johtajaksi ei synnytä, vaan siihen kasvetaan elämänkokemuksen ja myös koulutuksen myötä. Hyvä harjoittelupaikka on oma perhe ja siitä hyvin huolehtiminen. Seurakunnan johtajan ja miksei opettajankin työtä voidaan ajatella samankaltaiseksi perheen isän kanssa, joka sisältää opettamisen lisäksi enenemässä määrin ohjaamista, rohkaisua ja tukemista.

Johtaja on myös esikuva, jonka tulee olla maineeltaan moitteeton ja saavuttaa kaikkien kunnioitus sekä myös ulkopuolisten arvonanto. Walk the talk täytyy olla kunnossa, eli on elettävä periaatteidensa ja opetuksensa mukaan. Tällaisen luottamuksen saavuttamiseen auttavat lempeä ja sopuisa luonne sekä harkitseva, rauhallinen ja vieraanvarainen käytös. 

Vilpittömyys ja puhdas omatunto sekä Jumalan että ihmisten edessä ovat tärkeitä ohjeita arjessa pärjäämiseen. Uskon salaisuuden tunteminen on myös tärkeää Jumalan valtakunnan työssä. Jeesus on Herra, joka hallitsee!

No niin, näillä periaatteilla siis liikkeelle. Vaikka ne tuntuvat kohtuuttomilta, niin periaatteet ovat kuitenkin hyvä pitää mielessä. Edessä on uusi oppimisen ja kasvun vuosi, jossa voi edetä tavoitteita kohti. Onneksi mukana on joka päivä rakastava ja anteeksiantava Jumala sekä hienot kollegat ympärilläni tukemassa. Jaksamisen kannalta on tärkeää myös se, että saa olla tekemässä todella merkityksellistä työtä.

Siunausta sinun viikkoosi!

Juha

Hes. 6

2. Kor. 6

Luin äsken kirjaa “Nimesi on rakastettu”, joka sanoittaa ihmisenä kasvua kristilliseltä arvopohjalta. Sieltä kokosin muutamia ajatuksia tähän lukuun liittyen. Armosta eläminen ei ole helppoa, mutta sen vastaanottaminen ei jää turhaksi!

Vapahtajan vastaanottaminen on Jeesuksen toivottamista tervetulleeksi omaan elämään, avautumista anteeksiannon voimalle ja vapaudelle. Elämä Jeesuksessa perustuu armoon, aitouteen, rakkauteen, yhteyteen ja aitoihin suhteisiin. Näiden varaan rakentuu myös ihmisen psyykkinen hyvinvointi. Kun olemme armosta pelastettuja, niin armon on mahdollista kasvattaa meitä rakentavimpiin suhteisiin lähimmäistemme kanssa sekä mielen uudistukseen. Mieli on aivojen, kehon ja ympäristön vuorovaikutusverkosto. Se on vahva osa minuuttamme ja persoonaamme. Tarvitsemme paljon hyvän ja hyväksynnän toistoja mielen toipumiseen. Armo auttaa meitä olemaan totta itsellemme ja lähtemään tutkimaan itseämme uteliaasti Jeesuksen omina.

Voisiko Jumalan työtoveriksi kasvun tavoitteiksi poimia seuraavaa?: “Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima (6-7).  Lisäisin vielä tähän Paavalin moton  flippiläiskirjeestä (4:13):”Kestän kaiken hänen avullaan joka antaa minulle voimaa.”

Juha