Tekijä: Kyyrä

Hes. 1

2. Kor. 1

Paavalin kirjeenvaihto oli tuottanut seurakuntalaisille mielipahaa ja surua (2. Kor. 7:8), vaikka hän ei olisi sitä halunnut. Nyt hän on puolustuskannalla ja aloittaa kirjeen vakuuttavasti ilmoittamalla olevansa Jumalan tahdosta Jeesuksen apostoli sekä muistuttamalla samalla toimeksiantajansa tärkeimmistä lahjoista seurakunnalle eli armosta ja rauhasta.

Paavali tuo kirjeessään henkilökohtaisen suhteensa Jumalaan vahvasti esille. Näin hän esimerkillään kutsuu myös seurakuntalaisia samanlaiseen asemaan ja suhteeseen. Hänelle ovat tärkeitä Jumalalta saatu armon, rauhan, lohdutuksen ja rohkaisun kokemukset, joita eivät ahdingot,  kärsimykset, vastoinkäymiset ja ahdistukset olleet lannistaneet. Koska Jumala on pelastanut hänet niin monesta, uskaltaa hän rohkeasti luottaa Jumalan huolenpitoon jatkossakin sekä itsensä että seurakuntalaisten osalta. 

“En tarkoita, että haluaisimme määräillä uskoanne, tahdomme vain auttaa teitä saamaan ilon”(24). Miten sitten tähän iloon päästäisiin? Se selviää varmaan tulevissa luvuissa, mutta tämän lukemisen jälkeen voisi ajatella, että Jumalan suuruuteen, mahdollisuuksiin ja suunnitelmaan keskittyminen ja niistä muistuttaminen auttaa. Näin saatu suurempi näkökulma auttaa näkemään vähän kauemmas ja olemaan kiitollinen siitä armosta ja huolenpidosta, jonka varassa saamme jo nyt päivämme elää. Myös yhteinen esirukous on tärkeää, sillä se yhdistää yhteiseen työhön ja  “näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan” (11). Kiitollisuus on iso ilo!

Juha

Ps. 150

1. Kor. 16

Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi

Korintin seurakunnassa ei ongelmia puuttunut. Tässä luvussa Paavali puolustaa ylösnousemuksen merkitystä evankeliumin sanomassa, koska hänelle oli esitetty kysymyksiä ja eriäviä mielipiteitä asiasta. Paavali ei lähde kovin filosofiseen keskusteluun, vaan korostaa evankeliumin merkitystä. Sen vastaanottaminen ja sen sanomasta kiinnipitäminen on kaiken perusta, jonka avulla myös me pelastumme. Ytimessä on se, että “Kristus kuoli meidän syntiemme, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.” Kaikkien ihmisten ylösnousemuksen perustana on Kristuksen ylösnousemus. “… jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee”(23). Kiitos tästä lupauksesta!

Paavali puhuu myös armosta ja sen vaikutuksesta (10). Armo on se, joka saa aikaan kasvun. Jumalan ehdoton rakkaus ja huolenpito saivat myös entisen vainoaja Paavalin löytämään itselleen uuden identiteetin ja tehtävän Jumalan valtakunnassa. Sitä kasvua hän varmaan toivoo myös korinttilaisille.

Koska kuolema on nielty ja voitto saatu, kehotetaan meitä tekemään innokkaasti Herran työtä, sillä hän ei anna meidän työn mennä hukkaan. Siinäpä haastetta! Voisiko armo vallata meitäkin yhä enemmän  ja kasvattaa kiinni Jeesukseen ja hänen meille antamaan tehtävään? “Armo riittää”, sanotaan laulussa. Saakoon se olla elämämme pohjavire ja kannattaja. 

VT:n viesti on aika selvä. Jos ymmärrän armon ja Jumalan rakkauden, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämän asenteeseen, jossa Jumalan ylistys ja kiitollisuus kietoutuvat yhteen kaikessa! 

Armoa ja rauhaa tähän viikkoon!

Juha

Jer. 47

Apt. 19

Paavali Efesoksessa

Joka kaupungissa oli oma luonteensa ja kulttuurinsa, mutta samat asiat seurasivat evankeliumin julistajia. Vastakkainasettelu perinteen ja uuden kansan villitsijän, evankeliumin, kanssa kasvoi ja purkautui yhteenottoihin. Taikuuden harjoittajat ja Artemiin temppelin epäjumalanpalvelus olivat Efesossa voimissaan ja reagoivat myös evankeliumin voimaan. Jumala vastasi vastustukseen siten, että teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta! ”Taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois” (12).

Paavali otti käyttöönsä myös opettajan lahjansa. Aluksi hän julisti evankeliumia lähetysstrategiansa mukaisesti. Synagogassa opetusta sallittiin vain muutama kuukausi, mutta sitten löytyi uusi tapa toimia tehokkaasti. Tyrannoksen koulusta tuli lähetyskeskus, jossa Paavali sai opettaa päivittäin. Kahden vuoden ajan koulussa kävi Aasian provinssin muista kaupungeista ihmisiä kuuntelemassa ja viemässä sanomaa omiin kotikaupunkeihinsa.

Pyhä Henki aloitti työnsä myös paikallisten opetuslasten elämässä kasteen ja Paavalin kätten päälle panemisen kautta. Hekin saivat kokea helluntain ihmeen! Jumalanpelko levisi uskoon tulleiden keskuudessa ja varsinainen herätys puhkesi kaupungissa. Syntejä tunnustettiin ja julkisesti erottauduttiin taikuudesta loitsukirjoja polttamalla. ”Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle” (20).

Sitten tuli hyökkäys! Kun Artemiin temppeliä uhkasi elinkeinon menetys uuden herätyksen takia, sai paikallinen ay-aktivisti tarpeekseen ja järjestettiin suuri mellakka. Koko kaupunki joutui kuohuksiin, vaikka useimmat eivät edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. Näytti siltä, että levottomuuksista huolimatta Jumalalla oli tilanne hallinnassa. Paikalliset viranomaiset puuttuivat asiaan ja palauttivat järjestyksen. Näin Paavali ja hänen matkatoverinsa pelastuivat ehkä varmalta kuolemalta?

Tämän aika rajun taisteluluvun jälkeen on vähän tyhjä olo, vaikka siinä korostuukin Jumalan läsnäolo, apu ja voima. Tuli mieleen Paavalin myöhemmin efesolaisille lähettämä kirje. Ef 6:10-17 kehotetaan pukeutumaan Jumalan taisteluvarustukseen, jotta voisimme pitää puoliamme Paholaisen juonia vastaan. Paha ei luovuttanut Efesossa eikä jätä ketään rauhaan nytkään. Taistelua käydään joka päivä, vaikka ei sitä aina huomaa eikä ymmärrä. Toinen tärkeä kehotus on rukous:” Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta” (Ef. 6:18).

Nyt olisi hyvä hetki huokaista Jumalan puoleen!

Juha